Harjoittelu kannattaa! 1000 Lakes EcoRun 2.7.2016

Heinäkuun ekana viikonloppuna kisattiin Jyväskylässä kauden viimeinen taloudellisen ajon kilpailu. Suurimpana tavoitteenani tässä kotikisassa oli ihan vain saada oikea tulos! Kuulostaa vähän hassulta, mutta kahdessa edellisessä kisassa tankkaukset epäonnistuivat ja tuloksiin ei siten ollut luottamista. Onneksi tankki saatiin tässä kisassa todistettavasti piripintaan sekä alussa että lopussa ja kilpailun kulutus siten uskottava.

Toisena tavoitteenani kilpailussa oli selvitä hiekkateistä kunnialla ja kohtuullisella kulutuksella. Olin harjoitellut hiekkatieajoa ja se tuotti hedelmää, sillä kulutus pieneni viime vuoden kisasta neljä desiä. Luokan sijoitus 7/9 ei varsinaisesti päätä huimannut, mutta kokonaisuudessaan olin kyllä tosi tyytyväinen kisaan. Tästä on hyvä jatkaa ensi vuoteen!

Osallistuako vai eikö?

Osallistumiseni 1000 Lakes Ecoruniin varmistui vasta viimeisenä ilmoittautumispäivänä, sillä kartturit olivat jälleen kiven alla. Edellisessä blogauksessa toivoin jo, että kartturi tipahtaisi taivaasta ja niin siinä suunnilleen kävi: seuraavana aamuna puhelimeni soi ja langan päässä oli Autotien Topi, joka oli päättänyt juttuni luettuaan, että hänpä voisi lähteä kartturiksi! Mahtavaa!

Topi kartturina. :)

Kartturin puute ei ollut ainut asia, mikä olisi saattanut estää kisaan osallistumisen. Ecorunien hinnat ovat näiden kolmen harrastusvuoden aikana pyörineet 80-90 e tietämissä, mutta kun 1000 Lakes Ecorunin kilpailukutsu julkaistiin, hinta oli jäätävä 220 e. Okei, kisa oli siinä vaiheessa vielä kaksipäiväinen, mutta se ei silti selittänyt kokonaisuudessaan hintapompsia.

Mietin asiaa muutaman päivän ja vaikka harmittikin, niin päätin jättää kisan väliin korkean hinnan takia. Mitä jos tankkaus epäonnistuisi taas? Olisi kohtuullisen epätaloudellisesti käytetyt rahat! Monet muutkin pihtaajat olivat tyytymättömiä hintaan ja osallistujamäärä uhkasi jäädä todella alhaiseksi. 

Pari viikkoa ennen kisaa järjestäjät päätyivät muuttamaan kisan yksipäiväiseksi ja laskemaan osallistumismaksun 100 euroon. Hieno vastaantulo, jonka myötä kisaan ilmoittautui 15 autokuntaa. :)

Kilpailun kulku

Kilpailun tankkaukset tehtiin Keljonkankaan ABC:lla, mutta varsinainen lähtö tapahtui Laajavuoren kylpylän pihasta. Siellä oli kunnon kilpailutapahtuman tunnelmaa. Lähtö tapahtui komean lähtöportin alta ja autojakin oli paikalla reilusti, sillä samaan aikaan (ja osittain samalla reitillä) ajettiin myös 1000 Lakes Regularity tasanopeuskilpailu.

Tässä kisassa lähdöstä ei voinut erehtyä. Terveisin: traumat 2 v takaa, kun lähtö oli kadoksissa! :D

Aavistuksen yli 300 km pituinen kilpailureitti mutkitteli Korpilahden kautta Jämsään, sieltä Jämsänkosken kautta kohti Petäjävettä ja sieltä lopulta Isolahden kautta takaisin Keljonkankaan ABC:lle, jossa suoritettiin lopputankkaukset.

Keskinopeuspyynnit olivat tänä vuonna hieman viime vuotta matalampia eikä ollut ongelmia pysyä aikataulussa paitsi yhdellä pätkällä, jossa saimme hiekkatiellä eteemme auton. Siinäkin kuitenkin ehdimme ajoissa perille ajamatta ylinopeutta.

Kahdelle AT:lle saavuimme etuajassa ja nykysääntöjen mukaan jouduimme pysähtymään jo ennen merkittyä AT-aluetta, ettei tullut sanktiota. AT:lle saa tulla minuuttia ennen omaa minuuttia eli jos oma minuuttimme on klo 12:55:00, niin AT:lle saa tulla klo 12:54:00. Aikakortin saa kuitenkin luovuttaa vain omalla minuutilla eli klo 12:55:00 - 12:55:59.

Etuilusta kilpailukulutukseen lisätään sakkoa 3% ja myöhästymisestä puolestaan 2 % per alkava minuutti. On siis syytä laskea ajat tarkkaan! Viime kisassa myöhästyimme odottamalla AT:lla väärin laskemaamme minuuttia ja nyt puolestaan Kari ja Ahti laskivat yhden saapumisajan väärin ja tulivat etuajassa AT:lle - sanktiohan siitä tuli ja se maksoi heille dieselsarjan voiton.

Ecorunin aikakortti, ihan vastaavat on kuulemma käytössä rallissa.

Jämsän tauolle tullessa jouduin ajamaan kilometrin alinopeutta 9-tiellä mikä on aina vähän noloa, kun on muuta liikennettä. Nolompaa oli kuitenkin se, että ko. AT oli ennakkovapaa eli sinne sai tulla vapaasti jo ennen omaa minuuttia. Täytyy muistaa huomioida ennakkovapaat seuraavissa kisoissa!

Jämsän AT:lla meitä oli vastassa Into vähän vanhemmalla autollaan.

Kisapäivän lämpötila 21-23 °C oli hieman tuskainen, mutta urheasti silti pidimme ilmastoinnin pois päältä. Sitä kyllä osaa tällaisen päivän jälkeen arvostaa! Onneksi aurinko ei porottanut koko päivää ihan täydeltä terältä, vaan välillä oli pilviä tai pilviharsoa.

Kaikki pysähdykset hyödynnettiin auton jäähdytyksessä - onneksi oli melko tuulinen keli, joten ikkunat avaamalla autoon sai mukavan läpivedon. Liikkeelle lähtiessä sulkeuduttiin kuumaan koppiin jossa vain puhallin puhalsi. Sitä sentään voi käyttää, sillä se (kuulemma) vie hyvin vähän energiaa vs. jäähdyttimen kompura.

Taloudellisen ajon soratieralli vm. 2016?

Hiekkateitä 1000 Lakes Ecorunissa oli perinteiseen tapaan runsaasti, mutta nyt olin harjoitellut ja ne menivät varsin mukavasti. Olin saanut varmuutta ajamiseen, enkä himmaa enää siksi, että pelkäisin että auto päätyy ojaan. Auto kyllä luisteli välillä, mutta kohtuullisen hallitusti.

Välillä oli suorastaan tylsää, kun auto oli pienessä sivuluisussa ja sitten ajonvakautus päätti että tämä on nyt liikaa ja pisti liinat kiinni. Välillä puolestaan riemuitsin, kun ajoin mutkan nätisti hieman luistaen ja mutka ehti loppua ennen kuin ajonvakautus tajusi, että hitto taas me luistellaan. En kuitenkaan valita ajonvakautuksen olemassaolosta (kuten eräät :) koska en ole niin hyvä kuski, että ajaisin ilman.

Paikoitellen hiekkatiet olivat todella irtohiekkaa ja sitä oikein tunsi, miten hiekka jarrutti menoa. Vauhti hidastui heti kun kaasusta päästi irti (eli päästi auton rullaamaan vapaalla). Hetkelliset kulutukset huitelivatkin sillä pätkällä kohtuullisen korkella.

Yhdellä vajaa 10 km pätkällä tien pinta oli irtosoraa ja sellaista kuulalaakeria, että ratilla sai lähinnä esittää toiveita, mihin suuntaan haluaisi ja aika viiveellä auto reagoi. Siinä nopeusrajoitus 50 km/h oli todellakin ihan riittävä. 

Kuulalaakerisoraa

Etappien keskinopeuspyynnit olivat suurimmaksi osaksi aavistuksen alle 60 km/h. Suurin osa hiekkateistä oli 80 km/h rajoituksella ja niillä tuli ajettua pääsääntöisesti 60-70 km/h. Kaveri huomautti, että ennemmin kannattaa ajaa kovaa asfaltilla, koska siellä se on taloudellisempaa. Toisaalta Leonidas kuluttaa hiekalla enemmän hitaasti kuin nopeasti ajaessa (ikään kuin lentää kuoppien yli), joten keskinopeutta ei tarvinnut hirveästi kerätä asfaltilla varastoon.

Menikö oppi perille?

Harjoittelin ennen kisaa ajamista sorateillä, mutta ihan en oppinut pois vanhasta pumppaavasta ajotyylistäin, jossa otan enemmän vauhtia ja rullaan sitten. Jalka tulee niin herkästi nostettua pois kaasulta kun saa sopivan nopeuden ja tie lähtee vähän viettämään, mutta sitten nopeus hiipuu hyvin herkästi. Parempi olisi nostaa jalkaa vain sen verran, että vauhti jää tasaiseksi.

Erityisesti kisan ekoilla etapeilla tuntui siltä, etten vaan pystynyt saamaan hetkellisen kulutuksen lukemaa pieneksi, vaan mittari näytti jatkuvasti 5-6 l/100 km. Todella ärsyttävää, kun tiesi, miten pitäisi ajaa, mutta ei saanut silti kiinni oikeasta ajotyylistä! Etappien keskikulutukset eivät sentään olleet noin isoja kun rullailtiin mäkiä alas tietenkin. Ruokatauon jälkeen sain paremmin oikeasta rytmistä ja sain vakioitua kulutuksen alemmas.

Kehitystä on siis tapahtunut, mutta vielä pitää harjoitella! 

Tankkaukset ja kulutus

Tämän kauden edellisten kisojen tankkaukset ovat menneet kauniisti sanottuna persiilleen: ekassa kisassa tankki ei tullut täyteen lopputankkauksessa ja tokassa tankki puolestaan jäi vajaaksi alkutankkauksessa. Tämä on todella huono juttu, koska koko lajipohjautuu siihen, että verrataan autojen kuluttamia polttoainemääriä...! Tässä kisassa olikin siis kova paine saada tankkaukset onnistumaan, jotta edes yhdestä kisasta saisi luotettavan tuloksen.

Kilpailun alussa 1. tankkauksen jälkeen olin jo heittämässä pyyhettä kehään, sillä viiden minuutin aikarajan kohdalla tankkiin olisi vielä mennyt bensaa. Huoli oli kuitenkin turha, sillä 2. tankkaus tehtiin takarengas korotettuna ja tankki tuli piripintaan jo paljon ennen 5 min aikarajan täyttymistä. Odotutin kuitenkin loppuun saakka, mutta ei se pinta siitä enää mihinkään vajunut. Eli tankki oli varmasti täysi!

Kilpailun lopussa jo 3. tankkaus oli jostain syystä korokkeelta, vaikka yleensä vain 2. ja 4. ovat. Tämä oli outoa, sillä Ecorunin lajisäännöissä määritellään, että 1. ja 3. tankkaus ovat tasamaalta. Sääntöjen mukaan 2. ja 4. tankkaus tehdään kilpailijan valinnan mukaan  korokkeelta tai tasamaalta (molemmat  tietty samalla tavalla), mutta nyt kaikki tankattiin korokkeelta.

Minulle pääasia oli, että tankin sai takuulla täyteen. Onnistunut alkutankkaus takasi, että lopussa ei voi ainakaan liikaa mennä. Mielestäni alun ja lopun olosuhteet pitäisi kuitenkin identtiset ja kilpailijoilla olisi se sääntöjen mukainen vapaus päättää korokkeen käytöstä. (Luin tankkaussääntöjä vasta kisan jälkeen, kun juttelin kaverin kanssa aiheesta.)

Tankki oikeasti täynnä, ei vajunut tästä.

Niin, se Leonin tankkaus. Kilpailun 4. tankkaus (luonnollisesti korokkeelta) meni piripintaan jo 1,20 l kohdalla, eikä pinta näyttänyt enää vajuvan vaikka odoteltiin jonkun aikaa. Tankkaaja koitti kuitenkin laittaa vielä vähän. Tämä oli liikaa Leonidakselle, joka yllättäen päätti oksentaa bensaa pihalle varmaan enemmän kuin tuolla viimeisellä liipaisulla oli laitettu. Tankkauspöytäkirjaan arvoksi jäi 1,22 l. Onneksi sillä 0,02 litralla ei ollut merkitystä meidän sijoitukseen. 

Tankkaukset sujuivat Leonidaksen normaaliin käytökseen nähden niin sujuvasti, että pisti vain ihmettelemään, että miten edelliset kisat ovat menneet miten sattuu. Mutta kyllä vaan 3. tankkauksessa huomasi, että kun takarengas on korokkeella, bensa valuu tankkiin huomattavan paljon joutuisammin kuin tasamaalta. Edellisen kisan jälkeen tekemäni päätelmä siitä, että Leonidas tarvitsee tankkaukseen aina korokkeen, on siis todistettu.

Kilpailun loppukulutus oli 4,606 l/100 km, mikä oli vain desin enemmän kuin ajotietokoneen näyttämä. Viime kauden kahdessa pukilta tankatussa kisassa ajotietokone ja laskettu kulutus olivat desilleen samat, joten kohtuulisen oikeaa lukemaa ajotietokone näyttää. Talvella ajotietokone näyttää sen sijaan jatkuvasti nelisen desiä liian vähän Fuellyyn kirjaamieni tankkausten perusteella.

Yhteenveto

Kirjoitin viime vuonna 1000 Lakes Ecorunin olevan taloudellisen ajon soratierallia ja olihan se sitä tänäkin vuonna, mutta nyt se ei haitannut minua. Kisan loppupuolella suorastaan harmittelin, että nytkö meidän pitää palata asfaltille. Olin saanut selvästi rallivaihteen silmään! :D

Tällaiset maisemat kävivät tutuiksi kisan aikana.

Kisan kulutus 4,606 l/100 km oli tosiaan neljä desiä vähemmän kuin viime vuonna. Tämä oikeutti bensaluokan sijaan 7/9 ja yleiskilpailun sijaan 11/15. Kulutukseen olin erittäin tyytyväinen, mutta sijoitus pieni pettymys. Sarjassa sija oli sama kuin viime vuonna, mutta yleiskilpailussa pudotusta muutama sija. Olivat selkeästi muutkin harjoitelleet!

Kuten Myllylammella, käsi tässäkin kisassa ilmi, että uudet Priukset ovat kulutuksessa omaa luokkaansa. Ne saivat bensaluokassa kaksoisvoiton 3,319 ja 3,514 l/100 km kulutuksilla. Kolmannelle sijalle ylti Yaris Hybrid 4,048 l/100 km kulutuksella ja vasta neljäntenä oli ensimmäinen perinteinen bensakone; Jaakko uudella 1,0-litraisella Seat Ibizallaan 4,204 l/100 km kulutuksella. Kaikki tulokset löytyvät tästä.

Jaakko oli järjestänyt kisaan kaksi yksilitraista Ibizaa ja kun vielä minä olin mukana Leonilla, oli meitä oikein Seat-tiimi.

Nämä yksilitraiset koneet kyllä vähän harmittavat minua. Siinä missä vielä vuosi sitten Leonidaksen 1.4 TSI DSG ACT -moottori oli Leonien taloudellisin, ovat paikan nyt vieneet yksilitraiset turbot. Niiden yhdistetty kulutus on luokkaa 4,4 l/100 km ja maantie 3,8 l/100 km, kun omassani ne ovat xx ja 4,1 l/100 km (tällä hetkellä saman moottorin kulutus on Seatin sivuilla 4,3 l/100 km; lukemaa on ilmeisesti viilattu ylöspäin päästöskandaalin jälkeen.)

Aika lailla välineurheiluahan tämä on.

Ps. Kuunnelkaa Autotien podcastista ja lukekaa artikkelista Topin kommentit kisasta! Topi mietti muun muassa, voisiko kilpailijoita vaatia pysähtymään kaikkiin kolmioristeyksiin kuin stopeille, jotta ne olisivat tasaväkisempiä kaikille kilpailijoille.

Team Autotie!