Kaaharizombie pihtaamassa - Neste Pusula EcoRun 15.4.2018

Tupla-ecorun-viikonlopun jälkimmäinen kilpailu järjestettiin sunnuntaina Pusulassa. Jos en olisi maksanut kisaa ennakkoon, olisin varmaankin jättänyt sen väliin. 

Lauantain kisan jälkeen kysyttiin kilpailijoiden mielipidettä kahden kisan viikonlopusta. Kaikki olivat tyytyväisiä paitsi minä, joka mietin kauhulla miten väsyneenä joudun ajamaan 300 km kotiin sunnuntai-iltana. Siinä vaiheessa en vain arvannut, että olisin jo sunnuntaiaamuna niin väsynyt, että meinaisin torkahtaa rattiin 75 km siirtymällä hotellilta kisapaikalle!

Kisapaikalle päästyäni olo oli kuin zombiella, paitsi että en örissyt. Koska en jaksanut… Kartturini Jaakkokin kommentoi, ettei ole nähnyt minua koskaan niin hiljaisena kuin olin silloin.

Onneksi sain kisan jälkeiselle kotimatkalle kuskiksi toisen jyväskyläläisen tiimin kartturin, koska kisan jälkeen ajamisesta ei olisi tullut enää mitään.

Zombiekuski odottamassa auton tankkauksen valmistumista.

Vauhdikas kilpailu

Vaikka olin tosi väsynyt, ajaminen kilpailussa tuntui hyvältä! Kaikki energia kuluikin sitten ajamiseen, eikä minusta ollut reitillä juttuseuraa. Mutta tulipahan keskityttyä 110% ajamiseen.

Jatkoin ajamista edellisen päivän tyyliin kiihdytä-ja-rullaa-tekniikalla, missä otin aina vauhtia alamäistä ja annoin nopeuden pudota ylämäissä.

Siinä missä lauantaina ajettiin varsin maltillisilla nopeuksilla, päästiin sunnuntaina jo ihan vauhdin makuun, koska suurimmalla osalla jaksoista keskinopeus oli yli 60 km/h. Vieläkin vauhdikkaampaa olisi ollut, ellei osalla kilpailun teistä olisi tiekirjan painamisen jälkeen pudotettu nopeusrajoitusta 80 -> 60 km/h:iin teiden huonon kunnon takia.

Lehdissä on uutisoitu, että kelirikko on tänä vuonna pahempi kuin vuosiin. Tämä ecorun-viikonloppu todellakin näytti kaikessa kaameudessaan, miten luokattoman huonossa kunnossa tiet ympäri maata ovat talven jäljiltä!

Kilpailun ainut hiekkatiepätkä poistettiin lisämääräyksellä, koska se oli niin huonossa kunnossa. Lisäksi tienpitäjä oli laskenut muutamien teiden nopeusrajoituksia kuoppien takia.

Yhden 60 km/h rajoitetun alamäen laskettelin vauhdikkaasti alas 69 km/h nopeudella suoraan tutkaan. Kyllä, tiesin että ajan ylinopeutta, mutta kun en halunnut surmata hyvää vauhtia jarruttamalla. Yksi kilpailija kommentoi mulle, että kumpi on nolompaa: ajaa ecorunissa alamäessä tutkaan 69 km/h vai 59 km/h alinopeutta kuten he. Niinpä... 

Alamäen tutkan huomasin, mutta lisäksi järjestäjät olivat tutkanneet jotain risteystä. Ei mitään havaintoa missä! Kilpailun järjestäjä kommentoi mulle, että ajoit siitä aika vauhdikkaasti, mistä huolestuin, että nytkö meidät diskataan koko kisasta?! Onneksi oli kuitenkin ajanut sen ihan rajoitusten puitteissa.

Yhdellä jaksolla oli liki 30 km pätkä 120 km/h rajoitettua moottoritietä, mikä vaati hieman taktikointia.

Millä nopeudella pitäisi ajaa, että pysyy aikataulussa, muttei myöhästy? Muistelen ajaneeni motarilla parin vuoden takaisessa kisassa pääosin 80 km/h, mikä on toki tasaista, mutta ylämäissä kulutus nousee.

Nyt ajoin kaikki alaspäin viettävät osuudet satasen pintaan ja ylämäissä annoin vauhdin hiipua 80 km/h pintaan. Hetkellisen kulutuksen mittaria seuraamalla pyrin pitämään kulutuksen matalalla ja onnistuinkin siinä mielestäni ihan hyvin, koska ajoin pitkiä matkoja satasta tyyliin 3,2 l/100 km kulutuksella.

Turhan paljon virheitä

Harhauduimme kilpailureitiltä harmillisen monta kertaa. Yksi kohta tiekirjassa oli ihan outo ja päädyimme jonkun rakennuksen pihaan pyörimään. Siitä päästyämme käännyimme seuraavasta risteyksestä väärään suuntaan.

Siitä olikin paha tehdä uukkaria, sillä liikennevirta oli jatkuva eikä missään mitään risteystä kääntymistä varten. Lopulta Jaakko käski tehdä uukkarin ihan vaan tien varteen pysähtyen ja kyllä se Leonidas siitä juuri ja juuri mahtui kääntymään, kun pientareita vähän käytti hyväksi.

Lounastauolta lähtiessä käännyimme ekasta risteyksestä väärään suuntaan, minkä Jaakko tajusi jo 50 metrin jälkeen ja pyysi pysähtymään. Siinä ei ollut hyvää kääntymispaikkaa, joten jatkoin toisen mokoman eteenpäin. Tästä tuli noottia, että minun pitäisi pysähtyä nopeammin. Mutta ei siinä pystynyt kääntymään!

Parisataametriä uukkarin jälkeen Jaakko tajusi, että olimmekin nyt väärässä suunnassa (eli alkuperäinen suunta oli oikea) ja pyysi pysähtymään. Aaargh, ei nyt oikeasti!

Tuppaan välillä kiihtymään nollasta sataan nopeammin kuin autoni, joten kimpaantuneena jarrutin niin, että asfaltiin jäi mustat jäljet. Joko nyt oli riittävän nopeasti pysähdytty?

Ennen kuin pääsimme taas liikenteeseen, seuraavana lähtövuorossa oleva autokunta näkyi jo lähtevän. Eli tähän uukkarisekoiluun tuhraantui kaksi minuuttia kallista aikaa. Maantiet joutui posottamaan vauhdilla, että saimme aikataulun kiinni. Mutta emme myöhästyneet!

Tiekirjaan oli yhdelle jaksolle eksynyt ikävä matkavirhe: yksi risteys oli merkitty tulevaksi monta kilometriä ennen todellisuutta. Tämä ei meitä kuitenkaan hämännyt, sillä olimme varmoja, ettemme olleet kääntyneet mitään edeltävää risteystä väärin. Niinpä vain jatkoimme matkaa ja saavutimme siinä sivussa seuraavan joukkueen.

Yhtä vakaata uskoa ei ollut jyväskyläläisellä Seat Leon -tiimillä, joka ajoi jossain vaiheessa meitä vastaan. He olivat päättäneet lähteä tarkistamaan edellistä risteystä, mutta kun kaksi autokuntaa tuli vastaan, he tekivät uukkarin ja karauttivat pian ohi.

Seat Leon ohittamassa Seat Leonia.

Tulokset

Kilpailun bensaluokassa oli kaksi osanottajaa kuten edellisenäkin päivänä: Minun Seat Leon 1,4 TSI ACT ja toisen jyväskyläläisen tiimin Seat Leon 1,0 TSI. Mietimme ennen kilpailua, että voisimme jakaa viikonlopun voitot. He voittaisivat hitaan kilpailun ja minä nopean, koska autoni sopii paremmin nopeaan ajoon.

Valitettavasti Leonidas jäi tässäkin kisassa kakkoseksi eli viimeiseksi. Seatien kulutusero oli kuitenkin huomattavasti pienempi kuin edellisenä päivänä: voittajien kulutus oli 4,248 l/100 km kun taas minun 4,475 l/100 km/h. Ennen ylinopeussakkoa kulutukseni oli 4,336 l/100 km eli vain reilun desin ero! 

Auton ajotietokone näytti molemmilla Seateilla samaa kulutusta kuin mitattukin.

Yksilitraisen Leonin kulutus kasvaa todella radikaalisti, kun ajetaan kovempaa, sillä edellisen päivän hitaasta kisasta mun kulutus kasvoi vain 2 dl/100 km, mutta yksilitraisella Leonilla 5 dl/100 km.

Tästä voi päätellä, että isommalla moottorilla varustettu Leonidas todella tykkää kovemmista nopeuksista kuin pienimoottorinen veljensä.

Hauskana sivuhuomiona täytyy mainita, että samansuuntaiset erot kulutuksissa oli myös dieseleissä. Edellispäivän hitaassa kisassa yleensä tosi hyvin pärjännyt Markku Lehisto jäi yleiskilpailun viimeiseksi isolla Jaguar XE:llä, jonka kulutus oli 4,117 l/100 km. Sunnuntain maantiepainotteisessa kisassa Jaguar näytti kyntensä ja Markku voittikin yleiskilpailun 3,668 l/100 km kulutuksella.

Mutta takaisin Leoneihin.

Vaikka kisasta olisi karsinut muutamat harhaanajot, niiden aiheuttaman kirimisen ja ylinopeuden, olisi Leonien ero ollut varmaan jo aika pieni. Epäilen silti voittomahdollisuuksia. Nyt alla oli myös kitkarenkaat, joista sain etua kesärenkailla varustettuun Leoniin verrattuna. Kesärengaskisassa ero olisi taas kasvanut.

Summa summarum: nopeissa kisoissa Leonidaksella on vielä periaatteessa mahiksia, mutta hitaissa kisoissa sillä ei tee mitään. Harmittaa oikeasti, sillä rakastan autoani ja haluaisin kisata sillä. :(

Koko traditional-luokka tuntuu kyllä olevan kuolemassa ecoruneista kun kilpailijat siirtyvät kisaamaan yhä enenevissä määrin hybrideillä. Autot ovat järjestäin lainattuja ja uusinta tekniikkaa. Mieheni ehdotti, että pitäisikö harrastelijaluokka olla niille, jotka ajavat omilla autoillaan? Voisin siirtyä itsekin siihen... Kun mieluummin ajan huikealla alustalla ja istuimilla varustetulla Leonilla kuin esimerkiksi Hyundai Ioniqilla, jonka penkit ovat kuin sohvat.