29.12.2017
Kiire ja liikenne - testatusti huono yhdistelmä!
Kiireellä on ihmeellinen vaikutus. Vaikka olen normaaleissa oloissa rauhallinen ja harkitseva kuski, kiireessä nämä hyveet välillä unohtuvat. Päähän ei mahdu muuta kuin ajatus, että on pakko päästä äkkiä perille. Pari viikkoa sitten meinasin päätyä siitä hyvästä kaiteeseen.
Olin luvannut olla kotona vastaanottamassa vieraita klo 18 ja olin siitä pari minuuttia myöhässä. Taivaalta satoi räntää ja moottoritiellä oli paikoitellen nuoskalunta ja loskaa. Päätin silti lähteä toisen auton vanavedessä ohittamaan edellä ajanutta peräkärrynvetäjää. En jaksanut kökkiä sen perässä, kun pitäisi olla jo perillä.
Viereisellä penkillä istunut järjen ääni eli rakas mieheni huomautti, että ei ole mitään hyötyä ohittaa kolmen kilometrin motaripätkällä, mutta minä jääräpäisesti sivuutin järjen äänen ja lähdin ohittamaan. Ajattelin, että homma on ihan hallussa, kun ohitan rauhallisesti ja järki kädessä.
Ohituskaistalla nopeuteni oli 95 km/h pintaan, mutta loivassa kaarteessa oikealle annoin nopeuden aavistuksen tippua, sillä siinä oli vähän paksummin lunta.
Ihan kaarteen lopussa auto alkoi yllättäen heittelehtiä. Ehdin ajatella, että nyt kolisee. Jarrutin hieman, ohjasin luiston suuntaan ja pyrin ylipäätään pitämään auton suorassa. Sitten renkaat nappasivatkin kiinni paljaasta asfaltista ja auto oli taas hallinnassani.
Koko tilanne kesti vain muutaman sekunnin, minkä jälkeen suoritin ohituksen loppuun ja ajoin hieman säikähtäneenä kotiin.
Kyllä minua nolotti! En kehdannut oikein puhuakaan aiheesta kun nolotti nin paljon. Asiaa sivuten laskeskelimme kuitenkin säästettyjä sekunteja. Kolmen kilometrin matkaan menee 27 sekuntia enemmän, jos ajaa satasen sijasta 80 km/h.
Tilanne tallentui autoni koejalautakameraan. Videolla se ei näytä yhtään niin pahalta kuin tuntui, koska auton perä heitti, ja kamera on kiinni tuulilasissa. Videon perusteella näyttäisi siltä, että auto lähti lapasesta, koska ajoin/ajauduin pois paljaalla asfaltilla olleesta urasta suoraan paksuun loskavalliin.
Viikkoa myöhemmin ajoin jälleen samanlaisessa kelissä, mutta sillä kertaa ei ollut kiire mihinkään. Moottoritien ohituskaistalla oli jälleen loskaa, mutta ei tehnyt mieli yhtään kokeilla onnea siinä. Ei suorastaan tullut edes mieleen.
Tämän jälkeen pystyin puhumaankin edellisen viikon tapahtumasta. Uusi kerta samanlaisessa kelissä sai minut nimittäin viimeistään tajuamaan, miten idiootti olin ollut edellisellä kerralla!
En pysty jälkeenpäin käsittämään, miten kiireellä voi oikeasti olla niin rankasti järjenjuoksua sumentava vaikutus. Miten se saa uskomaan, että ei tässä mitään voi tapahtua, kun kiireettömänä samassa tilanteessa näkee riskit eikä todellakaan ajaisi samalla tavalla?
Tästä on nyt otettu opiksi ja voin viisaampana aloitella uutta vuotta. Onko teillä käynyt vastaavaa?
Keskustelu
Vähän sama oli, kun olin aamulla ajamassa töihin Turusta Tampereelle. Hieman myöhässä liikkeelle ja leveäkaistatiellä ajattelin ohittaa viereisen auton - sehän on leveäkaistatie. Muuten hyvä, mutta tietysti siinä keskellä oli enemmän lunta kuin siinä oikeassa reunassa - ja huonoilla talvirenkailla (juuri ja juuri sakkorajan yläpuolella) autohan lähti lapasesta ja heitti suoraan sinne oikean puolen ojaan. Onneksi en osunut kehenkään! Onni onnettomuudessa oli, että kyseistä tuoretta lunta oli reippaasti myös ojassa eikä edes autoon tullut naarmua. Hinuri kävi vetämässä auton takaisin tielle ja siitä ajelemaan autolla kohti Tamperetta. Tosin hieman ilkeän tuntuista, kun vanteet täynnä lunta (onneksi Tampereen päässä sai työpaikan lämpimään autotalliin auton sulamaan). Ja vieläkin lämmöllä muistan sitä herrasmiestä, joka pysähtyi kysymään onko kaikki kunnossa ja antoi hetken istua autossa että pääsin pahimmasta pelästyksestä yli (sitten hänen piti jatkaa itse matkaansa töihin ja olinhan kunnossa. Säikähtänyt vain). Mitä olisin sillä ohituksella voittanut? Ehkä pari minuuttia. Noh, sen sijaan sitten menetin yli tunnin, kun hinuria joutui siinä kelissä hieman odottamaan...
Kiitos tarinasi jakamisesta Marjaana! Oli kyllä tuuria matkassa, ettei käynyt kuinkaan sulle, autolle eikä muillekaan! :)
