12.02.2014
Kohti onnellisempaa ajokulttuuria
Viime viikolla pidettiin Mazdan Onnellisten ihmisten ajokoulun toinen oppitunti, jonka teemana oli peruskysymykset “Mistä liikenneturvallisuus syntyy?” ja “Miten voidaan muuttaa ajokulttuuria?”. Kyseessä oli teoriakerta, mutta odotin sitä rataakin enemmän, koska nyt tulisi varmasti jotain uutta! Vaikka radalla tulikin uutta asiaa, niin silti itse harjoitukset olivat tuttua huttua. Teoriatunteja varten porukka oli varustautunut läppärein, mutta eipä niitä tarvittu, sillä päivän ohjelmassa ei ollut alkuunkaan kuivaa luennointia.
Oppitunnin vierailevina tähtinä olivat kaksi improvisaatioteatterilaista, jotka tunnin aluksi esittivät meille autolla ajamista erilaisten tunteiden vallassa. Iloinen, jännittynyt, pelokas, poissaoleva… Oli ihan mahtava esitys ja loistava pohja päivälle!
Video: Improvisaatioteatteri esittää, miten tunnetilat vaikuttavat ajamiseen
Ratapäivän yhteenveto
Esityksen jälkeen palasimme vielä edelliseen ajokertaan. Kaikki saivat kertoa, mitä ajatuksia se herätti ja vaikuttiko se omaan ajamiseen. Ihmiset olivat tykänneet tosi paljon ja olivat vaikuttuneita erityisesti jarrutusmatkoista. Nopeus kun voi kaupunkialueella nousta huomaamatta 40 -> 50 km/h ja jo näin pienellä muutoksella jarrutusmatka tuplaantuu.
Jotkut puolestaan olisivat halunneet ajaa kovemmin ja hurjemmin - kun kerran oltiin radalla niin miksei sitten menty äärirajoille saakka. Itsekin kyllä tykkään siitä, että kokeillaan auton rajoja. Nyt meillä ei olisi kyllä riittänyt rata kovempiin vauhteihin, sillä 600 m meinasi nytkin jo loppua kesken…
Liikenteen arkkityypit
Menneiden muistelun jälkeen opettajamme Jiri luennoi pikkuisen teoriaa liikenneturvallisuuteen vaikuttavista asioista ja mietittiin, mitkä kaikki asiat siihen vaikuttavat.
Ihmiset edustavat liikenteessä viittä erilaista tyyppiä:
- kaahari
- äärivarovainen
- nautiskelija
- maltillinen
- kurinpitäjä
Näistä tyypeistä meidän piti valita, mitä edustamme. Hirveän vaikeaa oli valita yksi! Eniten olen mielestäni maltillinen, mutta myös nautiskelija. Välillä yllyn kurinpitäjäksikin, kun joku ei näytä vilkkua liikenneympyrästä poistuessa ja puhisen autossa kuinka jarrutin turhaan ja ajon taloudellisuus kärsi.
Välillä harrastimme hieman liikuntaa. Luentotilana toimineen Kansallisteatterin lämpiön lattiaan oli merkitty teipillä katuja, joille pääsimme "ajamaan". Kaikki risteykset olivat tietysti tasa-arvoisia, ettei liian helppoa olisi. Miten liikennetilanteet pystyivätkin muuttumaan niin vaikeiksi, kun siirryttiin leikkimään autoilua? Oikealta tulevien väistäminen meni vielä hyvin, mutta sitten kun porukka alkoi kääntyillä risteyksessä, niin tuli varmaan aika monta virhettä… Kolareilta kuitenkin vältyttiin! Sen sijaan meinasin nauraa itseni tärviölle, sen verran hassua se pöytien kiertely oli! :D
Tasa-arvoinen risteys naurattaa kaikkia. (Kuva: Akifoto)
“Ajelun” perusteella saimme tehtäväksemme arvioida muiden ajokoululaisten kuljettajatyypit. En tiedä näkyikö siinä touhussa oikeat liikenneminämme, mutta tiesimmehän niistä jo jotain ajoharjoitteluradan perusteella. Myös Jiri oli määritellyt meidät eri kategorioihin; porukasta löytyi kaikkia muita paitsi kurinpitäjiä. Siisteintä oli se, kun Jiri piti minua maltillisena, sillä se jos mikä kohotti itsetuntoa!
Liikenteen arkkityypit (Kuva: Akifoto)
Yhteispeli liikenteessä
Liikenteen yhteispeliä demottiin useammallakin leikillä. Kiersimme huonetta jonossa “autoillamme” ja pyrimme pitämään koko ajan saman välin edellä kulkevaan. Se onnistui ryhmältä hyvin, vaikka Annalle sattuikin rengasrikko korkkarin kanssa. xD
Lisää yhteispeliä harrastettiin, kun taputimme piirissä käsiä toisillemme. Otetaan katsekontakti kaveriin, taputetaan kädet yhteen ja kaveri lyö kädet samaan tahtiin yhteen kanssani. Jos hätäilee, kaverilla ei ole mahdollisuutta ehtiä mukaan!
Aki lähettää taputusta eteenpäin, minä seuraan tarkkana vierestä. (Kuva: Akifoto)
Samalla tavalla liikenteessäkin pitäisi pyrkiä antamaan muille tienkäyttäjille merkkejä, mitä ollaan tekemässä. Näytetään vilkkua ajoissa, vaihdetaan kaistaa ajoissa jne. Ennakointia on toki myös se, että seurataan koko ajan, mitä ympärillä tapahtuu. Ja jos tulee virhe, ei jäädä liikaa märehtimään sitä, vaan jatketaan elämää. Liikenteessä tulee keskimäärin 120 havainnoitavaa asiaa ja 300 liikennetapahtumaa kilometrin matkalla, joten on luonnollista, että jokin jää huomaamatta.
Tunnistan itsestäni tuon virheiden märehtijän. Minusta virheitä kantsii kyllä aina vähän tuumata, koska niistä voi oppia ja tajuta, miten tekisin paremmin ensi kerralla. Esimerkiksi koitin parhaani mukaan ottaa opiksi ajokoulun lehdistötilaisuuden jälkeisestä läheltä piti -tilanteesta.
Liikenteessä on turha käyttää energiaa siihen, että saisi muut toimimaan haluamallaan tavalla, koska viestin saaminen perille peltihevosesta toiseen ei oikein onnistu. Niinpä onkin parempi keskittyä omiin päätöksiin. Tätä harjoiteltiin ensin niin, että ehdoteltiin parille mitä tahansa, ja pari tyrmäsi ehdotuksen täysin ja ehdotti jotain muuta. Parin minuutin väännön jälkeen todettiin, että homma ei etene mihinkään. Toisessa versiossa kaverin ehdotus hyväksyttiin aina ja lisättiin siihen jotain. Johan homma eteni! Ja jälleen tämä sama voidaan johtaa liikenteeseen, kun joustetaan esimerkiksi antamalla tilaa kiihdytyskaistalla.
Entäs sitten kun joku muu törttöilee? Ei anneta sen häiritä, vaan suhtaudutaan positiivisesti! Jos joku nyt kiilasi eteeni, niin mitä sitten, turha sen on antaa pilata minun päivääni. Monesti katsotaan myös, minkäs näköinen kuski meidät nyt tuolleen ohitti, mutta mitä väliä sillä oikeasti on? Näytetään sille ennemmin peukkua! Jälleen ollaan siinä pisteessä, että otetaan vastaan asiat niin kuin ne tulee. :)
Arkkityypit liikenteessä
Liikenteen arkkityyppeihin palasimme vielä pienten improvisaatiointien kautta, kun keksimme tunteita herättäviä liikennetilanteita ja iskimme arkkityypin niihin. Itse vältin improilun sujuvasti, mutta muutama muu pääsi kokeilemaan, miltä tuntuu olla jokin muu kuin oma arkkityyppi ja sitä oli kyllä hauska katsoa.
Jokaisen impron perään mietimme, miten tilanteista selviäisi mukavimmin. Esimerkiksi jos joku ahdistelee perässä, niin annetaan sille tilaa mennä ohi. Väistetään vaikka jonnekin tai otetaan pidempää väliä edellä ajavaan, jolloin kaahari painelee ohi. Jossain kolaritilanteessa taas ei ole mitään hyötyä räyhätä, vaan hoidetaan homma asiallisesti ja elämä jatkuu.
Aki pitää kuria liikenneympyrässä. (Kuva: Akifoto)
Suomalaiset on sellaisia, että pidetään omista oikeuksista kiinni viimeiseen saakka. Parempi on, jos on pokkaa päästää joku ohi ja antaa tilaa. Kesäviikonloppujen ruuhkajonotkin on niin pitkiä, että sellaisissa on aivan turha lähteä ohittamaan.
Lupaus
Päivän viimeisenä tehtävänä oli keksiä jokin asia, jonka lupaa parantaa omassa liikennekäyttäytymisessä. Lupauksista olisi ollut kiva keskustella, mutta ne kirjoitettiin vain ylös ja jätettiin hautumaan omaan päähän. Ehkä juttelemme seuraavalla tapaamiskerralla?
Omaa kehityskohdettani ei tarvinnut kauan miettiä. Olin aamulla lähtenyt liikenteeseen turhan myöhään, minkä seurauksena oli vähän kiire ajaa Helsinkiin (tai niin ainakin kuvittelin) ja posottelin menemään puolet matkasta muutaman kilsan ylinopeudella. Niin kuin siitä olisi mitään hyötyä! No okei, oli pakko laskea, että 270 km matkalla 80 vs. 84 km/h nopeudella säästää hurjat 10 min.
Jossain vaiheessa matkaa kävin miettimään, että tässä ei nyt ole mitään järkeä, että olen menossa opiskelemaan asennetta liikenteessä ja ajelen silti näin. Niinpä tiputin auton nopeuden navigaattorin mukaiseen rajoitusnopeuteen ja olin tyytyväinen. Ja olin perillä ihan ajoissa! Kun sitten iltapäivällä kysyttiin, missä haluan parantaa itseäni, niin tämä oli ihan selkeä juttu.
Lähden riittävän ajoissa
En aja parin kilsan ylinopeutta, koska siitä ei ole juurikaan hyötyä
Yhteenveto
Tapahtuman esittely näin tekstimuodossa eivät ehkä kerro riittävästi, miten antoisa päivä olikaan! Tykkäsin hirveän paljon siitä ajatusmallista, että otetaan asiat vastaan siten kuin ne tulee ja pyritään olemaan onnellisempia ratissa.
Olen luonteeltani asioiden jauhaja, mutta yritän kehittää itseäni rennompaan suuntaan. Koulutus antoi siihen eväitä. Esimerkiksi neuvo tilan antamisesta kaahaajalle oli tuttu, mutta nyt se saatiin tuotua esiin niin positiivisesti, että sitä oikein haluaa tehdä. Mahtavaa!
Tähän loppuun on todettava, että olen äärettömän onnekas, että pääsin mukaan Onnellisten ihmisten ajokouluun. Se että tuntipankkini töissä on punaisella on pieni hinta näistä kokemuksista ja elämyksistä. Ja tämä ei sitten ollut maksettu mainos! :D
Edit: Tässä vielä Mazdan julkaisema huippuhauska video tapahtumasta.
Edit: Tässä vielä Mazdan julkaisema huippuhauska video tapahtumasta.
Keskustelu
Aki Kaukola
13.02.2014
11.08
Loistavaa settiä!
Jenni
13.02.2014
11.14
Tapahtuma oli kyllä niin loistavaa settiä, että hymyssä suin sai monta päivää kulkea sen ansiosta! =)
