Kurkku Kalajoella

"Kylläpä ostettiin hyvä auto!", tuumasi mieheni kun ajoi meidät perjantai-iltana Ylivieskaan. Leon on nyt ollut meillä reilut kaksi kuukautta, mutta tämä oli ensimmäinen pidempi reissu jolla miehenikin oli mukana. Itse olen sitten kerryttänyt kilsoja mittariin senkin edestä ja ennen reissua niitä oli jo reilut kolmetuhatta. Minua ei yhtään harmita olla perheemme ykköskuski, mutta satunnainen kyydissä istuminenkin on kivaa. Pystyy katselemaan maisemia ihan eri tavalla!

Mukautuva vakionopeussäädin = rakkautta

Matka sujui leppoisasti eikä pitkä jonossa ajaminenkaan haitannut, sillä adaptiivinen vakionopeussäädin piti etäisyyden edellä ajavaan koko ajan sopivana. Jonojen hälvetessä mieheni harmittelikin, että nyt joutuu seuraamaan itse nopeusrajoituksia. Jonossa ajaessa vakkarin nopeuden pystyi nimittäin pitämään koko ajan 100 km/h:ssa eikä silti ajanut ylinopeutta, sillä jonon hidastaessa esim. 80 km/h:iin myös Leon hidasti. Tosin jos koko jono painaa ylinopeutta, niin siinähän sitten ollaan jonossa myös poliisin juttusilla. Mutta on tuo kyllä mainio keksintö, ei voi muuta sanoa!

Yksi negatiivinen puoli vakkarin käytöstä kylläkin on. Kumpikaan meistä ei löydä oikealle jalalle täydellisen mukavaa asentoa, kun jalkaa ei tarvitse pitää kaasupolkimella. Kun jalkaa pitää pitkään vain koukussa penkin edessä, mulla alkaa puutua kantapää. Oikea jalka tarvitsisi samanlaisen viiston lepuutustuen kuin vasenkin jalka, mutta ainut paikka on kaasupoljin. Joskus asettelen jalan kevyesti kaasupolkimelle, jolloin vakionopeussäädin hoitaa edelleen nopeuden ylläpidon mutta jalka saa olla vähän suorempana. Joskus on tullut oikaistua jalka myös polkimien alle, mutta se ei todellakaan ole viisas ratkaisu, sillä sitä ei tempaise sieltä hädän tullen jarrulle yhä nopeasti kuin lattialta.

Rengaspaineiden tarkistus

Lauantaina ohjelmassa oli geokätköilyä Kalajoella. Heti matkaan päästyämme Leonidas huomautti, että oikean takatassun paine pitäisi tarkistaa. Yllättävää, mikähän siinä on vialla? Minulla oli ollut ajatuksena tarkistaa rengaspaineet ennen Jyväskylästä lähtöä, mutta se unohtui. Ecorunissa paineet olivat 2,9 bar, mutta sen jälkeen laskettiin ne takaisin 2,4 bar:iin. Tällä 0,5 bar pudotuksella rengasmelu väheni tosi paljon; en ollut tajunnutkaan miten meluisa autosta tuli kisapaineilla!

Muutaman geokätkön sisältäneen mutkan jälkeen pysäköimme Leonin Kalajoen ABC:lle. Kun olimme hakeneet parit kätköt, syöneet superhyvää Liisankankaan tilajäätelöä ja jäätyneet merituulessa, kaarsimme ABC:n ilmapisteelle rengaspaineita tarkistamaan.

Tavalliset Nestlen ja Ingmanin jäätelöt eivät ole mistään kotoisin sen jälkeen, kun on maistanut Liisankankaan jäätelöä!

Tarkistin Leonin paineet hanskalokerossa kulkevalla rengaspaineiden tarkastusmittarilla, jonka sain Rengasnuoralta Ecorunia varten. Oikealle puolella paineet olivat 2,4 bar ja vasemmalla 2,35 bar eli ei periaatteessa tarvetta korjaukseen. En kyllä tajua miksi Leon halusi ne tarkistuttaa. Ehkä siksi, että saisin juttua blogiin?

Nimittäin: kun kerran olin hakenut ilmanpainemittarin tiskiltä, päätin laittaa kaikkiin renkaisiin saman 2,4 bar. Yllätyksekseni ABC:n ilmanpainemittari näytti kuitenkin vain 2,0 bar renkaissa, jotka olin juuri tarkastanut olevan 2,35 bar.  Jos en olisi käyttänyt tarkkuusmittaria, olisi Leonin renkaisiin tullut todellisuudessa 2,8 bar eli ns. taloudellisen ajon paineet. Onneksi ilmanpainemittarin virhe oli alakanttiin (= näytti liian vähän), sillä ylipaine ei ole renkaalle läheskään niin haitallista kuin alipaine. Jo 0,4 bar alipaine lyhentää renkaan käyttöikää 30%, mutta ylipainetta saa olla 1,0 -1,5 bar ennen kuin on haitaksi.

Olen aina tyytynyt tarkistamaan auton renkaiden paineet huoltoaseman mittarilla, koska olen ajatellut, että ei mittareissa nyt hirveää heittoa ole. Jatkossa tarkistan ne kyllä aina tuolla erillisellä mittarilla, ja suosittelen muitakin lämpimästi hankkimaan sellaisen.

Rengaspaine tarkistetaan käyttämällä mittari nopeasti venttiilissä. Se muistaa paineen kunnes painetaan nollausnappia.

Geoturistit

Geokätköily on siitä kiva harrastus, että tulee käytyä paikoissa, mihin ei muuten menisi. Noh, Kalajoen kohdalla tämä ei niin päde, koska se on lomakohde muutenkin, mutta tuskin meidän olisi tullut sinne muuten lähdettyä. Kalajoen hiekkasärkät olivat kyllä hieno paikka.

Tämän reissun jälkeen löytyi hiekkaa kengästä...

Hiekkasärkkien lisäksi kävimme geokätköjen ansiosta lisäksi katsomassa mm. tosi hassua suoraan maasta oksia puskevaa kuusta sekä Kalajoen korkeinta vesiputousta, joka lähti valtavan sorakuopan seinästä.

Mattokuusi (picea abies f. procumbens)

Ennen Ylivieskaan paluuta veljeni halusi päästä katsomaan tulomatkalla metsän takana siintäneitä tuulivoimaloita vähän tarkemmin. Sijainnista ei ollut tarkempaa tietoa, mutta yhden väärin valitun tien jälkeen jälkeen päädyttiin Mustilankankaan tuulivoimapuistoa halkovalle tielle. Yksi tuulimylly oli aika lähellä tietä ja sinne suuntasimme. Yllätykseksemme paikalla oli toinenkin autokunta ihmettelemässä tuulivoimalaa. 140 metriin kohoava tuulimylly on kyllä nähtävyys, jonka vieressä tunsi itsensä aika pieneksi. Ja se ääni - vieressä seistessä humina kuulosti ihan lentokoneelta! Netissä valitettiin, miten Kalajoki menettää turistit tuulimyllyjen takia, mutta en ymmärrä miksi niin. Myllyt eivät näkyneet eivätkä kuuluneet särkille. 

Tuulivoimaloita auton ikkunasta bongattuna.

Leonidas piti ajaa parin sadan metrin päähän tuulimyllystä, että mylly mahtui sen kanssa kuvaan. :D

Alinopeus ja turvavälit

Sunnuntain kotimatkalla nelostiellä tavoitin kahden hieman alinopeutta ajaneen asuntovaunun perässä menevän autojonon. Suurin osa autoista ohitti asuntovaunut, mutta pari jäi roikkumaan takimmaisen perään. Itse jättäydyin ajamaan heistä parin sadan metrin päähän. En jaksa stressata ohittamisesta, vaan mieluummin ajan kiireettä ja vähän hitaammin. Jos olen kotona viisi minuuttia myöhemmin, niin mitä sitten? Isolla välillä edellä ajavaan ja tarvittaessa tilaa antamalla pidän kuitenkin huolen siitä, että minua hätäisemmät voivat eka ohittaa minut ja sitten varsinaiset hitaasti ajavat.

Hetken alinopeutta ajettuamme mieheni puuskahti, että "antaisivat nyt tietä!" Minusta jonon tahdissa ajaminen on leppoisaa eikä silloin tarvitse stressata ohituspaikoista. Ymmärrän kuitenkin, että suurinta osaa ihmisiä alinopeus häiritsee ja se provosoi myös vaarallisiin ohituksiin. Jos siis perässä roikkuu asuntovaunun lisäksi myös autojono, olisi järkevää antaa jossain välissä autojonon mennä menojaan.

Tien antaminen muillekin voi kuitenkin olla vaarallista. Kun asuntovaunu poikkesi linja-autopysäkille antaakseen tietä takana tulijoille, tuli sen ahterissa kiinni ajaneille autoille aikamoinen kiire jarruttaa. Itse ajoin tosiaan aika kaukana näistä kahdesta autosta mutta jouduin silti jarruttamaan nopeuteni 60 km/h:iin 80km/h:sta kun tajusin että edellä ajavien perät lähestyvät yhtäkkiä vähän liian nopeasti.

Miten tämän tilanteen sitten olisi voinut handlata paremmin, jos ei lasketa sitä, että olisi kiva jos porukka ei ajaisi alinopeutta? Turvavälit ainakin auttaisivat asiaa. Jos asuntovaunun takana ajaneet eivät kerran halunneet ohittaa sitä, niin miksi ajaa ihan peesissä? Fiksu alinopeutta ajava antaa tietä, mutta linja-autopysäkkien sijainteja on vaikea ennakoida. Kun toinen auto on ihan perässä kiinni, ei pysäkille voi kovin sähäkästi hidastaakaan, tai läheisriippuvainen perässäajaja ajaa oikeasti perään, kuten tässä meinasi nyt käydä. Vilkun käyttö on tietysti ehdotonta, mutta jos bongaa pysäkin 150 m päästä, ei siinä kovin kauan ehdi vilkuttaakaan kun on jo alettava jarruttaa.

Tällaista mukavaa väliä tykkäsin pitää edellä ajaviin. Samaa ei voi sanoa punaisesta autosta, joka ajoi ihan kiinni asuntovaunun perässä kilometritolkulla.

Onko Jyväskylä ylämäessä?

Siinä missä mieheni ajoi Ylivieskaan rennosti adaptiivisella vakionopeussäätimellä, minä halusin pihistellä ja ajoin koko kotimatkan kaasua perinteisesti jalalla annostelemalla. Mikä pettymys sitten olikaan, kun sain kulutukseksi 4,9 l/100 km, joka oli vain 0,1 l menomatkaa vähemmän! Eron pienuus oli aika yllätys, sillä vakionopeussäädin ei voi millään olla yhtä taloudellinen kuin ennakoiva kuski. Adaptiivinen vakkari vielä jarruttikin matkalla monta kertaa eikä rullaa kuten Leonidas silloin, kun ajaa Eco-moodilla ja päästää kaasun ylös.

Toissa kevään Ylivieskan reissulla Polon paluumatkan kulutus oli huomattavasti menomatkaa suurempi, joten olen tullut siihen tulokseen, että Jyväskylän täytyy olla mäen päällä. Vaikka eihän se voi olla, kun se on kartassakin alempana! :P Seuraavalla reissulla ajan menomatkan ja testaan, miten pihisti Leonidas kulkee siihen suuntaan. Siihen ei muuten olekaan enää kuin pari viikkoa. :)

Leonidas meren rannalla Kalajoen hiekkasärkillä. 

Ps. Jos ihmettelette merkinnän otsikkoa, niin siskoni se vain antoi Leonille uuden nimen. Rakkaalla lapsellahan niitä on tunnetusti monia... :D