Leonin maahantulotarkastus

Meidän Seat Leon on jo saapunut Suomeen! Mutta mitä kaikkea autolle tapahtuu ennen kuin se kuljetetaan Jyväskylän Autotarvikkeelle? Sain asiaan valaistusta viime perjantaina, kun pääsin tutustumaan SE-Mäkinen Logisticsin toimintaan.

SE-Mäkinen on yritys, joka kuljettaa autoja satamasta autoliikkeisiin ja liikkeiden välillä sekä tekee maahantulotarkastuksen kaikille VV-Auton maahantuomille autoille, joita ovat Audi, Seat ja Volkswagen, sekä Subaruille ja Aixam-mopoautoille. Lisäksi se vaneroi VW-hyötyautot ja varustelee autoja. Viime vuonna kuljetuksia oli 160 000 ja maahantulotarkastuksia 25 000, joista 24 000 VW-konsernin autoja. Varusteluja (mm. vetokoukkuja ja lämmittimiä) asennettiin 8000 autoon.

Tapasin SE-Mäkisen teknisten palveluiden johtajan Ari Karhun sattumalta Volkswagen Hyötyautojen talviajokoulussa helmikuun alussa. Kerroin hänelle, että olemme ehkä ostamassa uutta autoa ja että haaveilen pääseväni seuraamaan auton maahantuloa. Ari innostui heti ajatuksesta niinpä sovittiin, että he pitävät autoa silmällä ja pääsen katsomaan sitä kun se tulee maahan.

Vuosaaren satama

Olimme sopineet Arin kanssa tapaamisen Vuosaaren ABC:lle, josta pääsimme firman muiden työntekijöiden kyydissä satama-alueelle. Edellisellä viikolla 350 autolle varatulla kentällä oli ollut ruuhkaa, kun sinne oli ahdettu 450 autoa, mutta nyt suma oli saatu purettua eikä siellä ollut enää auton autoa.

Satamasta autot siirretään yleensä päivän sisällä SE-Mäkisen toimipisteeseen Vantaalle, mutta tuon ruuhkan ja pääsiäisen takia Leon oli majaillut satamassa kokonaisen viikon ja siirretty sieltä pois vasta edellisenä päivänä.

Vantaan toimipisteessä autoille tehdään maahantulotarkastus. Olin ihan luullut, että se tehtäisiin satamassa, mutta erillinen toimipiste on kuulemma kätevämpi. Esimerkiksi jos autojen saapumissatama vaihtuisi, ei infrastruktuuria tarvitsisi siirtää. 

Satamassa pyörimme auton kyydissä katselemassa paikkoja mukaan lukien uutta kenttää, jonne tulee mahtumaan 600 autoa entisen 350 sijaan. Siellä pyöriessämme näin jotain tuttua: ahtaajat alkoivat ajaa joistain laivasta ulos uunituoreita Poloja! Seurasin niiden kulkua ihan onnessani, koska oli siistiä nähdä niin paljon uunituoreita Poloja kerralla. :)

Vantaan toimipiste

Satamasta ajoimme yhtiön vuonna 2009 valmistuneelle pääkallopaikalle Vantaan Luhtaanmäkeen, jonka kentälle mahtuu kerralla jopa 2500 autoa. En tiedä paljon siellä oli nyt, mutta  kyllähän niitä riitti: uusia tarkastukseen meneviä autoja, valmiita liikkeisiin siirrettäviä autoja ja mm. leasingista palanneita autoja, jotka huolletaan ja toimitetaan edelleen jälleenmyyntiin. 

SE-Mäkisen toimipiste Vantaalla (Kuva: Google streetview)

Ari esitteli mulle ensin toimistoa ja kertoi vähän yleisiä juttuja yrityksestä. Satuimmepa tapaamaan aulassa yrityksen toimitusjohtajankin, joka onnitteli minua Suomen talouden pystyssä pitämisestä - siis uuden auton hankinnasta. :)

Toimitilojen aulassa vietti eläkepäiviään pikkuisen vanhempi auto: Studebaker Dictator vm. 1928. 

Vihreä ihanuus

Lounaan jälkeen siirryimme ulos katsomaan, mitä kaikkea uusille autoille tehdään. Ensin etsimme pihalta kuitenkin meidän tulevan Seat Leonin.

Kovin kauan vihreää Leonia ei tarvinnut etsiä, sillä autokentältä bongattu työntekijä oli kiinnittänyt siihen huomiota sen poikkeuksellisen värin vuoksi ja muistin sen sijainnin. Pelkän muistin varassa työntekijöiden ei kyllä tarvitse suunnistaa, vaan he näkevät kaikkien autojen tiedot ja sijainnit kapuloiksi kutsutuista kämmentietokoneistaan.

Ja sitten mä näin sen: meidän vihreän ihanuutemme!! Jotenkin oli vaikea kuvitella, että juuri se kyseinen upea autoyksilö tulee olemaan meidän ihan pian. Niin siistiä!

Ilme kertoo kaiken: Se on ihana!

Leon oli paketoitu tehtaalta lähtiessä varsin tarkasti. Konepelti, katto ja B-pilarit oli suojattu valkoisella teipillä ja puskureissa ja kuskin oven reunassa oli pehmusteena vaahtomuovipalat. Auton sisäpuolella oli puolestaan teipattu ratin logot, mittariston päällä oli suojakuori, lattioilla oli suojamuovit ja penkit olivat kokonaan muovipusseissa. Jopa oven kahvan sisäpuoli oli suojattu teipillä, jotta maalipintaan ei vain tule jälkiä ovea avatessa.

(Paikan päällä ei saanut ottaa valokuvia VV-Auton tietosuojapolitiikan vuoksi, mutta Leonia sain kuitenkin luvan kuvata, koska se tulee meille.)

Maahantulotarkastus

Kun lopulta maltoin jättää Leonin, lähdimme katsomaan, mitä maahantulotarkastuksessa tapahtuu. Ihan niin hyvin aikataulut eivät sattuneet kohdalleen, että olisin päässyt seuraamaan oman auton tarkastusta, mutta pääsinpähän sentään näkemään sen!

Heti terminaaliin kuljettamisen jälkeen autoihin tankataan viisi litraa bensaa. Tehtaalla bensaa on tankattu tosi pieni määrä, joten tällä varmistetaan, että se varmasti riittää. Sitten auto siirretään pesujonoon, jossa meidän Leonkin nyt oleili.

PDI eli pre-delivery-inspection eli maahantulotarkastus kuulostaa yksinkertaiselta, mutta todellisuudessa autovalmistaja on määritellyt hyvin tarkkaan, mitä siinä kuuluu tehdä. 

Pesu

Ihan ensimmäiseksi auto pestään, jotta sen maalipinta ja lasit voidaan tarkistaa mahdollisten kuljetusvaurioiden varalta.

Jos auton pintaan on tarttunut kuljetuksessa epäpuhtauksia, siihen levitetään ensin muutamaksi minuutiksi laimea happoliuos, jotta auton maalipinta ei vaurioidu pesun seuraavissa vaiheissa. Epäpuhtaudet voivat olla esimerkiksi ns. “lentoruostetta” eli yleensä rautatiekuljetuksista tulleita metallihiukkasia, jotka ovat tarttuneet auton pintaan ja ruostuneet kastuessaan.

Mahdollisen hapotuksen jälkeen auto huuhdellaan painepesurilla ja pestään käsin paikat, joihin konepesu ei yllä. Lopuksi auto pestään harjakoneessa, mikä järkytti minua syvästi. D: Tuotantopäällikkö Tyko vakuutti kuitenkin, että harjapesu on erittäin hellävarainen: se tehdään oikeanlaisilla pesuaineilla, pehmeillä harjoilla ja pienellä harjapaineella. Sain myös hypistellä harjaa vastaavaa materiaalia ja olihan se ihan pehmoinen. Harjoissa ei ole myöskään niihin tarttunutta likaa joka voisi aiheuttaa naarmuja, sillä loppujen lopuksihan niillä pestään varsin puhtaita autoja.

Koska kaikki prosessit ovat autotehtaan hyväksymiä, niin pakko se on uskoa, että auto tämän pesumenetelmän kestää. Tällaiseen harjakoneeseen mäkin ehkä uskaltaisin viedä autoni, mutta koska Prisman pesukatua ei taida olla hyväksytty autotehtaan toimesta, jatkan hyväksi havaitulla käsinpesulinjalla. :)

Autojen maalipinnoista pidetään muutenkin erityistä huolta ja esimerkiksi lumiharjojen ja raappojen käytöstä on tarkat ohjeet. Harjaamisen välttämiseksi lunta on poistettu talvella autojen päältä mm. lehtipuhaltimilla ja paineilmalla ja autoja saatetaan siirtää myös katsoen sivuikkunasta ulos, jotta tuulilasia ei tarvitse raapia.

Pakkaset ovat silti haaste pesuprosessille, sillä yli tonnin painoinen auto sitoo kylmyyttä itseensä aika lailla. Ja jottei liian helppoa olisi, niin kaikki autothan tulevat maahan kesärenkailla oli vuodenaika mikä tahansa. Logistiikkakeskuksen alueella onkin nopeusrajoitus 10 km/h, jotta autoilla ajetaan riittävän varovasti.

Varustelu ja tarkastus

Pesun jälkeen autoon lisätään siitä puuttuvat varusteet: mm. jalkatilojen matot, varoituskolmio, suomenkieliset dokumentit sekä joihinkin malleihin varaöljypullo. Kumimattoja sisältävät lavat olivat kokonsa puolesta aika miehekäs näky. Ja painavat kuulemma ihan järkyttävästi, mikä ei ole ihme, kun miettii, mitä pelkästään yksi Polon mattosarja painaa. Myös öljypulloilla ja varoituskolmioilla oli omat lavansa.

Seuraavassa hallissa auto ajetaan nosturille ja siihen asennetaan mahdolliset roiskeläpät sekä rekisterikilven alunen. Autosta tarkistetaan renkaiden ilmanpaineet, jäähdytysnesteen pakkasenkestävyys, akun varaus ja ikkunanpesuaineen määrä sekä poistetaan mahdolliset kuljetustuet. Istuimista poistetaan suojamuovit ja tarkistetaan että auto on kunnossa myös sisäpuolelta. Tehtaan valaisimia vastaavien lamppujen valossa tarkistetaan puolestaan auton maalipinta. Jos autossa on mikronaarmuja, ne hiotaan (eli myllytetään) kevyesti pois. Kaikki tarkastuksessa ilmenneet poikkeamat raportoidaan maahantuojalle, joka hoitaa ne kuntoon ennen auton luovuttamista asiakkaalle. Poikkeamia on kuitenkin yleisesti ottaen erittäin vähän.

Lopuksi auton kyytiin laitetaan rekisterikilvet, joiden numero on määräytynyt jo siinä vaiheessa, kun auto on tilattu. Jos autoon ei tehdä lisävarusteluja, niin sitten sitten on valmis kuljetukseen ja se ajetaan valmiiden autojen alueelle.

Yhden auton tarkastamiseen kuluu noin tunti ja vartti ja päivässä autoja käydään läpi keskimäärin sata. 

Leonin rekisterikilvet odottamassa ottajaansa.

Kuljetus

Autojen kuljetukset SE-Mäkinen hoitaa itse suunnittelemillaan autonkuljetusautoilla, joihin mahtuu jopa 11 autoa kerralla. Tästä syntyy kustannussäästöä verrattuna tavallisiin euroopassa käytettäviin autonkuljetusautoihin, joihin mahtuu vain kahdeksan autoa.

Yhtään autojen lastausta en päässyt valitettavasti näkemään, sillä tuo perjantai oli Vantaalla varsin hiljainen päivä. 

Leon oli tarkastettu maanantaina ja tänä aamuna se lastattiin Jyväskylään ajavaan rekkaan. Vähän toivoin, että olisin myös päässyt näkemään, miten se puretaan rekasta, mutta en tiennyt milloin se tulisi.

Illan kauppareissun yhteydessä oli pakko käydä kiertämässä Autotarvikkeen pihan kautta, josko sattuisi vihertämään. ja sieltähän se vihreys loisti jo kauas! Nyt pitäisi vielä malttaa odottaa viikko, sillä Leonin luovutushuolto on sovittu vasta ensi keskiviikolle ja luovutus torstaille...

"Eikö tätä millään saisi nyt heti? Kauhia autokuume!"

Yhteenveto

Oli todella mielenkiintoista päästä tutustumaan SE-Mäkisen toimintaan! Minua kiinnostaa kaikenlaiset autoihin liittyvät taustatoiminnot ja oli tosi siistiä päästä näkemään, mitä kaikkea maahantulotarkastukseen kuuluu. Paluumatkalla oli hauska tajuta, että kaikki vastaan tulleet Audit ja Volkkarit (vm. 2009 eteenpäin) ovat tosiaan menneet tuon samaisen tuotantolinjan läpi.