Liikaa hifistelyä, liian vähän pihistelyä - Suurajot NEZ EcoRun 13.8.2017

Kauden 2017 toinen taloudellisuusajokilpailu ajettiin Jyväskylässä elokuun puolivälissä. Heinäkuun kilpailussa pääsin maistamaan voittoa ja luulin, että kokenut kartturi ja yhteinen harjoittelu olisivat tuottaneet toistamiseenkin tulosta, mutta toisin kävi. Bensaluokassa tuli sija 4/5 ja yleiskilpailussa 16/18, mitkä olivat molemmat todella pettymyksiä! 

Suurajot Ecorun (aiemmin 1000 Lakes Ecorun) oli pohjoiseuroonpan alueen yhteinen kilpailu, jossa oli mukana kilpailijoita myös Virosta ja Norjasta. Lisäksi kilpailuun saapui NEZ-alueen ulkopuolelta Tsekistä yksi kilpaiijapari. Suomalaisia kilpailijoita oli 15 autokuntaa, joista jo kahdeksan ajoi hybrideillä.

Kilpailupäivän sää oli varsin vaihteleva: vesisadetta, poutaa, auringonpaistetta, kaatosadetta ja lopussa vielä sateenkaaria. Ja sieltä sateenkaaren päästä löytyi Ecorunin maali ja pystejä voittajille.

Kojelautakameran kuvassa ei oikein erottanut sateenkaarta taivaasta, joten vahvistin sitä hieman... :P (Vektorikuva: Freepik)

Liian monimutkaista on auton tankkaus, sano minun sanoneeni!

Luulisi, että kohta neljä kautta kisanneena tietäisin jo kaikki jutut, mitkä pitää huomioida auton tankkaamisessa taloudellisen ajon kisaa varten, mutta ei... 

Kuulin Jaakolta pari päivää ennen kilpailua, että polttoaineen lämpötilakertoimen huomioimalla kilpailussa voi saada huomattavaa etua. Temppu perustuu siihen, että maanalaisesta säiliöstä tuleva polttoaine on ilmaa kylmempää ja kun se laajenee auton tankissa lämpimän päivän aikana, tankki onkin sen seurauksena täydempi. Bensan lämpötilakerroin on 0,0009, mikä tarkoittaa, että jos esimerkiksi jos tankkaisin 40 litraa 10 asteista bensaa ja se lämpenisi 20 asteeseen, tapahtuisi lämpölaajenemista 3,6 dl verran. Se on jo ihan huomattava määrä!

Nesteen lämpölaajenemisen kaava

Tällä perusteella päätin käydä kikkailemaan. Koska Leonilla oli ajettu edellisen tankkauksen jälkeen vain 300 km, kävin pyörähtämässä siskoni luona Kuopiossa, jotta tyhjennettyä tankkia. Kisan alkutankkauksessa autoon menikin yhteensä yli 45 litraa bensaa. Kilpailupäivän sää tosin oli sen verran viileä, että se ei tainnut hirveästi lämmetä.

Jaakko ehdotti minulle myös pari päivää aiemmin, että kannattaisi tankata auto ennen kisaa niin, että tankkiin jäisi tilaa vain sääntöjen vaatimat kymmenen litraa. Lämpötilakikkailuun yhdistettynä auto olisi siis pitänyt auto juuri ennen kisapaikalle saapumista, mutta suoraan sanottuna unohdin, koska en nähnyt sen hyötyjä.

Mietin, että miten esimerkiksi 30 litran tankkaaminen juuri ennen kisaa auttaisi mitään, koska ongelmat tulevat vasta, kun tankki alkaa olla kurkkuaan myöten täynnä. Jos tankki on 10 litraa vaille täysi, siinä tuskin on vielä ilmataskuja, jotka pitäisi saada hölskytettyä bensaa täyteen. Kilpailun jälkeen tajusin, että kyse on ajankäytöstä. Koska tankki vastaanottaa bensaa loppuvaiheessa hyvin hitaasti, olisi lirutteluun käytettävissä hieman enemmän aikaa, jos  aikaa ei menisi alussa ensimmäisen 30 litran tankkaamiseen.

Leonin mitattu kilpailukulutus oli 4,773 l/100 km, kun taas ajotietokone näytti vain 4,5 l/100 km eli lähes 3 desilitraa vähemmän. Viime kisassa sekä tankkaus että ajotietokone näyttivät samaa tulosta ja yleensäkin uskottavien tulosten heitto on ollut vain desin luokkaa, joten menikö kilpailun alkutankkaus pieleen?

Aamun ensimmäisessä tankkauksessa Leonin tankkausluukun puoleinen takarengas oli ihan kuopassa aseman maan painumisen takia ja tankkaaja sanoikin viiden minuutin täyttyessä, että bensaa olisi kyllä mennyt enemmänkin. Eli aiemmista kisoista tuttu tilanne; bensa ei vaju riittävän nopeasti, jos auto on huonossa asennossa. Toisaalta pukilta tehdyssä kakkostankkauksessa tankki tuli täyteen jo hyvän aikaa ennen viiden minuutin aikarajan täyttymistä, joten voisi kuvitella, että alkutankkaus onnistui.

1. alkutankkaus oli olevinaan tasamaalla, mutta Leon oli selkeästi kuopassa.

2. alkutankkaus suoritettiin korokkeelta.

Noh, vaikka auton kulutus olisi ollut täsmälleen sama kuin ajotietokoneen näyttämä, ei se olisi muuttanut neljättä sijaani paremmaksi. Kolmanneksi tulleen jyväskyläläisten Jarien tiimin Volkswagen Polon kulutus oli  4,438 l/100 km eli yli 3 desiä parempi. Ykköseksi tuloksella 4,171 l/100 km ajoi edellisen kisan tapaan Kalervo 1,0 TSI Seat Ibizalla ja kakkoseksi tuli toinen jyväskyläläinen tiimi 1,0 TSI Seat Leonilla.

Mutta mikä minulla oikeasti meni vikaan? Miksi kulutus oli niin suuri?

Ensinnäkin ajoimme ohi parista risteyksestä! Eka huomattiin saman tien risteyksen kohdalla ja käänsi auton ympäri. Jälkimmäisessä hihkaisin, että tuonne muuten mentiin eilen, kun harjoiteltiin ja jatkoin suoraan, missä vaiheessa Jaakko tajusi että sinne piti muuten mennä nytkin... Jaakko arveli, että näihin meni ehkä noin desi polttoainetta eli oikeasti niillä oli kokonaismatkassa hyvin pieni merkitys.

Tuonne käännyttiin eilen - ja on tainnut jäljistä päätellen kääntyä tänään muutama kilpailija. Minä puolestani tyytyväisenä ajoin risteyksen ohi mäen päälle saakka...

Eniten mietin, että ajoinkohan liikaa ajotietokoneen hetkellisen kulutuksen näyttöön luottaen. Viime kisassa opin, että Leonidas jaksaa kulkea vielä tosi matalilla kierroksillakin ja niiden oppien mukaan jatkoin nytkin eli pakotaen auton käyttämään tasaisella usein suurempaa vaihdetta, kuin mitä se itse käyttäisi. Testailin kilpailun aikana vaihteen vaikutusta hetkelliseen kulutukseen useamman kerran ja aina se vain näytti, että 7. vaihde olisi taloudellisempi kuin 6. vaihde, vaikka kierrokset olivat enää 1150 rpm tuntumassa.

Kilpailun jälkeen yksi järjestäjistä kommentoi pohdintaani, että pitäisikö minun mahdollisesti ajaa enemmän fiiliksellä kuin teknisesti. Ehkäpä pitäisi yrittää kuunnella vain, miten auto kulkee parhaiten. Vaikka en sanoisi, että nytkään olisin täysin kuuro autolle ja vaihdoin vaihdetta pienemmälle tarpeen tullen, mutta ehkä silti pitäisi vielä ottaa lisää fiilistä mukaan… Toisaalta minulla ei nytkään ollut fiilistä, että auto kuluttaisi paljon väärien vaihteiden takia, vaan enimmäkseen tiet vain tuntuivat tahmeilta. 

Tällainen märkyys edusti onneksi ääripäätä. Siinä auto tuntui oikein liimautuvan tiehen...

Tästä päästään siihen, että Jaakko mietti voisiko Leonin erinomainen pito märällä hiekkatiellä lisätä kulutusta. No, tietysti märkä ja hiekka lisäävät kulutusta, mutta voiko siihen vielä vaikuttaa rengasvalinta niin, että huonommin pitävä rengas olisi taloudellisempi?

Nyt Jaakko ihasteli jälleen kerran, miten mahtavasti Leonidas pysyi tiessä kaarteissakin tuossa haastavassa kelissä. Rengaspaineet olivat viime kisan tyyliin 2,7 bar ja minusta pito oli jopa parempi kuin silloin, kun tiet olivat kuivat. Kysäisin asiaa myös tutusta rengasliikkeestä, mutta sieltä ei osattu kommentoida asiaa. Epäiltiin, että ei varmaan ole tutkittu renkaiden märän kelin vierintävastusta hiekkateillä. En kyllä ihmettele… :D

Haastavaa kisassa oli kelin lisäksi myös reitin hitaus. Pari vuotta sitten vauhdikas ajaminen hiekkateillä oli kauhistus, mutta ei enää. Se nyt vain on niin, että jos Leonidas ei saa lentää, se syö polttoainetta turhan paljon. Lentämistä on se, kun vauhdin saa vähän yli 70 km/h:iin. Silloin ajaminen alkaa tuntua paljon jouhevammalta, kuin esimerkiksi 60 km/h ajaessa.

Nyt tiet olivat monessa kohtaa niin huonokuntoisia tai mutkaisia, että lentovauhtiin ei päässyt. Loppupäässä kisaa oli myös edellispäivänä harjoittelemamme osa, joka oli vastikään lanattu ja oli ihan irtosoralla ja sitten tuli vielä kaatosade. Siinä ei nimittäin juuri yli 50 km/h pystynyt ajamaan. Kiire ei ollut, mutta kun Leonidas olisi tarvinnut sen kunnon vauhdin…

Tällaisilla pätkillä sai ajaa kunnollista taloudellista vauhtia.

Taloudellisuusajon NEZ-säännöt vs. kansalliset säännöt

Suurajot Ecorun oli tosiaan NEZ eli pohjois-euroopan alueen kilpailu, jonka tuloslaskentasäännöt eroavat jonkin verran meidän suomalaisten tämän kauden säännöistä.

Siinä missä meillä hybridit saivat kokonaan oman sarjansa tällä kaudella ylivoimaisuutensa takia, NEZissä ne kilpailevat edelleen samassa yleiskilpailussa tavallisten polttomoottoriautojen kanssa. Käytännössä oli tiedossa jo ennen kisaa, että vain hybridillä on asiaa yleiskilpailun palkintopallille. Suorastaan seitsemän ensimmäistä sijaa meni Toyota Priuksille ja Hyundai Ioniqeille. Sijat 8-11 menivät dieseleille ja peränpitäjinä sijoilla 12-18 olivat perinteisillä bensamoottoreilla varustetut autot joukossaan yksi Toyota Yaris hybrid.

NEZ-kilpailussa auton massa otetaan myös huomioon täysimääräisenä, kun taas Suomen säännöissä sillä on vain 30 % painoarvo yleiskilpailupisteitä laskettaessa. Tutkin Excel-tiedostoa, jossa laskukaavat ovat, mutta ne ovat kyllä niin monimutkaisia, että en oikein tahtonut pysyä kärryillä… Suomen säännöillä bensa- ja dieselautojen keskinäiset sijoitukset olisivat muuttuneet jonkin verran, mutta hybridien asemaa nekään eivät  olisi horjuttaneet. Vain osan järjestys olisi hieman muuttunut. 

Yleiskilpailun tulokset.

Yhteenveto

Suurajot Ecorunin reitti oli hieman yli 300 km pitkä, mikä oli itselleni tähän mennessä pisin kilpailumatka. Yleensä kilpailut ovat olleet lähempänä 250 km:iä, mutta mitä pidempi, sen parempi. Pidemmällä matkalla esimerkiksi yksittäiset pysähdykset eivät näy niin voimakkaasti tuloksessa ja desien kymmenesosien tankkausvirheet eivät myöskään tee niin isoa vaikutusta.

Reitti oli viime kilpailua huomattavasti haastavampi, vaikka nytkin ajettiin keski-Suomen hiekkateillä. Kisaan oli valikoitu pienempiä teitä, jotka olivat kaiken lisäksi huonommassa kunnossa kuin tiet kuukausi sitten. Osa oli lanattu vastikään, kun taas osalla oli niin paljon sateiden aiheuttamia kuoppia, että muutamaan tuli pari jysäytettyä oikein kunnolla, kun ei ehtinyt väistää... Myös märkä keli aiheutti omat haasteensa. Onneksi matkalle mahtui myös asfalttia ja hyviä leveitä hiekkateitä, joilla sai lentää. Ja viime kesän harjoitusreitti!

Ikävä tunne kun vauhtia on liki 70 km/h ja sitten edessä on yhtäkkiä tien leveydeltä kuoppia...

Vaikka oma tulos ei ollut toivotunlainen, oli itse kilpailupäivä oikein kiva ennen kaikkea hyvän seuran vuoksi. Odottelua oli kyllä aika paljon, sillä 18 auton tankkaamiseen menee kahdella pisteellä menee lähemmäs tunti. Ja tämä kerrotaan neljällä, koska tankkauksia on neljä...

Leonin lopputankkaus. Pikkaisen tarttui kuraa mukaan.

Tällä kaudella ajetaan vielä yksi taloudellisuusajokilpailu; Toyota Ecorun, joka ajetaan nimensä mukaisesti riisikupeilla. (Kysyin mieheltäni miten Toyota taivutetaan ja kuulemma noin. :’D ) Ecorun cupin kymmenen parasta pääsee siihen suoraan. Loput 21 loppukilpailupaikkaa jaetaan seitsemässä Toyota-liikkeessä erityisen ecorun-koeajoreitin parhaiten ajaneille. Lue lisää Toyota Ecorunista täältä.

Omalla autolla seuraava kilpailu on ensi vuonna. Silloin pitäisi lopulta osata huomioida kaikki jutut tankkauksessa, harkita paremmin rullaavien renkaiden hankkimista ja ennen kaikkea harjoitella! Tämän kauden tulokset olivat vähän ristiriitaisia, kun molemmat kisat menivät omasta mielestä hyvin, mutta tulokset olivat ääripäissä. Olisi ainakin tutkittava, missä kierroslukemassa 7. vaihde on liian suuri. Luulen, että tämä harjoittelu on minulle suurimman työn takana, koska vaikka autoilusta tykkäänkin, en malta lähteä ajamaan jotain samaa reittiä uudestaan ja uudestaan...