Motoristi Survival Tour - mahtava moottoripyöräkoulutus! (osa 1.)

Ennakoivan ajon koulutus, motoristin ruosteenpoisto, moottoripyöräilyn jatkokurssi ja mitä näitä nyt on. Yhtä kaikki, olin suunnitellut osallistuvani jollekin moottoripyöräilyn kertauskurssille jo useamman vuoden, mutta tapahtumat ovat olleet aina joko liian kaukana tai väärään aikaan.

Tänä keväänä meinasin mennä Moottoripyöräkerho MP69:n järjestämälle kahden päivän Motoristi Survival 1 -kurssille, mutta se oli jo ehditty varata täyteen ennen kun heräsin asiaan. Onnekseni tänä vuonna järjestettiin myös tiiviitä yhden päivän Motoristi Survival Tour kursseja eri paikkakunnilla ja niistä lähin oli täällä Jyväskylässä. Kurssi oli vieläpä ihan sikahalpakin; vain 50 e seitsemän tunnin tiiviistä koulutuksesta! 

Minä moottoripyöräilijänä

Pidän itseäni vielä viidenkin ajokauden ja 15 000 km jälkeen aika surkeana motoristina. Pärjään kyllä moottoripyörän kanssa ja maantiellä ei ole ongelmaa (eikös niin sanota, että vauhti korjaa virheet!?).

Tarkka käsittely hitaissa vauhdeissa sen sijaan on pelottavaa, koska pelkään horjahtavani ja kaatavani pyörän. Pieni horjahtaminen ei haittaisi, jos jalat saisi tukevasti maahan, mutta satulan madalluksen jälkeenkin ulotun maahan vain päkiöillä. Pätkä mikä pätkä.

Risteyksissä kääntyminen kaupunkiajossa ei sentään ole ongelma ja olen myös oppinut katsomaan pysähdyspaikat niin, että en ole millään nyppylällä vaan mieluummin asfaltin urissa. 

Suurin pelkoni liittyykin U-kännöksiin ahtaissa paikoissa, eikä niiden pelkääminen ainakaan auta asiaa. Ai miksi tarvitsee ajaa uukkaria? No huoltoasemien pihassa tai jos ajelen huvikseni jonnekin uuteen paikkaan, niin tie saattaa päättyä. Mutta uukkaripelon takia en liiemmin tutki uusia paikkoja kun en tiedä saanko pyörää käännettyä… Tarvitsen aina kahden kaistan levyisen tien että saan pyörän ajamalla ympäri. Tiedän kyllä perusteet, että pidetään alavartalolla tiukasti kiinni pyörästä ja liikutaan peruskaasulla, kytkimellä ja laahataan jarrua, mutta käytäntö on toista.

Kauden aloituskuva otettuna Nurmi MP:n pihassa. Jalat eivät kasvaneet viime talvenkaan aikana...

Motoristi Survival Tour -päivän teemat

Koulutuksen aiheina olivat ajoasento, jarruttaminen, oikea ohjaustekniikka sekä pyörän käsittely hitaissa nopeuksissa. Asioita opeteltiin vaihe kerrallaan, lisäten aina uusia juttuja äsken opittujen päälle. Kurssin kantavana teemana oli myös itse oivaltaminen. Kouluttajat antoivat yhteisten juttujen lisäksi henkilökohtaisia vinkkejä ja niistä seurasi oivalluksia heti aamusta alkaen!

Oli muuten siistiä, miten erilaisista lähtökohdista kurssin osallistujat olivat. Oli kortin “lahjaksi” saanut, muutaman vuoden tauon jälkeen uuden pyörän hankkinut, pelkät työmatkat ajava, joka vuosi kursseille osallistuva... Kaikkia yhdisti kuitenkin halu oppia paremmaksi kuskiksi.

Yhtä monenlaista kalustoa kuin kurssilaisiakin.

Pohjustusta hitaasti ajamiseen

Päivä aloitettiin hidasajoharjoituksella, jossa piti ajaa mutkaista keiloilla asfalttiin merkittyä rataa. Katsoin sitä aluksi kauhuissani: miten tuota pystyy ajamaan?! Tässä mentiin todellakin heti epämukavuusalueelle, sillä suurin ongelmani moottoripyöräilyssä on juurikin tuo pyörän hallinta hitaissa vauhdeissa. 

Mutta tätä varten kurssille oli tultu. Että päästään harjoittelemaan niitä vaikeita asioita ja sitten ne eivät ehkä ole ihan niin vaikeita enää. 

Parilla ensimmäisellä kierroksella oioin tyylikkäästi osan mutkista, koska en vain saanut käännettyä pyörää niihin. Taisin parkaistakin jossain vaiheessa, että eihän tästä tule mitään, mutta kouluttaja kannusti, että kukin ajaa omalla tasollaan.

Kierrettyämme rataa jonkin aikaa pysäköimme pyörät ja pidimme ensimmäisen palautesession. Mitä havaintoja teimme ja mitä opimme radan kiertämisestä?

Sitten jatkoimme kiertämistä, mutta nyt kouluttajat pysäyttivät meitä välillä yksitellen antoivat vinkkejä, miten homma kävisi helpommin.

Minä sain vinkin, että kun kumartuu pikkaisen lähemmäs tankoa, ohjaaminen helpottuu. Ja voi pojat se oli huikein juttu minkä päivän aikana opin! Miksi se ei koskaan ollut tullut itselle mieleen? Tämän oivalluksen jälkeen radan ajaminen alkoi sujua ihan eri tavalla eikä tarvinnut enää oikoa yhtään.

Harjoittelua pujotteluradalla.

Moottoripyörän hidasajo ja ajoasento

Seuraavalla tauolla paneuduimme porukalla tarkemmin ajoasentoon.

Oikea ajoasento moottoripyörän selässä lähtee alavartalon tukemisella pyörään. Jalat kunnolla jalkatapeille ja nilkat ja polvet puristavat pyörää. Lisäksi keskivartalon lihaksista haetaan kunnollinen tuki. Tällä tavalla kuski ja pyörä ovat yhtä, eikä tarvitse hallita kahta erillistä heilujaa.

Pyörän päällä pitäisi olla niin paljon etukenossa, että kun ohjauksen kääntää stoppariin saakka, kummankaan käden ei pitäisi mennä ihan suoraksi saakka.

Kädet ja hartiat olisi myös pyrittävä pitämään ajaessa rentoina ja kyynerpäät lähellä vartaloa. "Keitettyä spagettia", kuten toinen kouluttajistamme kuvasi. Rennoilla käsillä ohjaaminen on helpompaa, hallintalaitteiden käyttö tarkempaa ja tasapainokin on helpompi pitää.

Kukaan ei tietenkään pysty pitämään tällaista hyvin ryhdikästä ajoasentoa koko ajan, mutta ei tarvitsekaan. Ajoasentoa voi muutella ajamisen aikana ja kun tilanne vaatii ja vauhti hidastuu, niin skarpataan tarkempaan asentoon.

Kallistutaan niin paljon eteenpäin, että kyynerpäät ovat koukussa vaikka ohjauksen kääntäisi ääriasentoon. 

Katseen käyttö

Viimeinen juttu oikessa ajoasennossa on katse. Ympäristöä on syytä havainnoida kääntämällä koko päätä eikä vain silmiä, koska vain siten näkee riittävästi ympärille. Myös päätä kääntäessä vartalon asennolla on merkitystä, sillä jos kädet ovat ihan suorat, päätä kääntämällä saattaa herkästi kääntää myös koko pyörää.

Tässä välissä lähdimme taas kiertämään rataa, mutta nyt kouluttajat muuttelivat välillä radan muotoa. Oli siis katsottava koko ajan mihin menee. Mulla oli ilmeisesti havainnointi ihan hallussa, sillä kouluttaja kommentoi radan reunasta, että "Pää kääntyy kuin pöllöllä. Ja niinhän sen pitääkin!"

Seuraavalla tauolla mietimme, miten ajamiseen vaikuttaa, kuinka kauas katsoo. Katselimme kentän etualalle asetettun lippistä, mutta emme nähneet kauempana olevaa juomapulloa. Kun taas katsoimme juomapulloa, havaitsimme myös lippiksen.

... mutta vain sivusilmällä. Kuvittelen aina katsovani kauas, mutta voisi kyllä katsoa vielä paljon kauemmas. Tämä tulee esiin erityisesti jossain mutkissa, missä pitäisi katsoa sinne minne haluaa mennä mutta tuppaan väkisin vilkuilemaan aina lähemmäs, että missä mahtaa ola uria tms, etten vaan aja niihin.

Jos katsot lippistä, huomaatko juomapullon? Entä toisinpäin?

Hidasajo ja hallintalaitteet

Seuraavalla tauolla pohdimme, miten moottoripyörän hallintalaitteita käytetään hyväksi hidasajossa.

Monet moottoripyörät ryömivät autojen tapaan eteenpäin pelkällä kytkimellä ilman kaasua. Hitaasti ajaessa on kuitenkin syytä pitää koko ajan tasainen kaasu, jotta tehoreserviä on tarvittaessa käytössä, jos meinaa esimerkiksi horjahtaa ja pitää korjata se nopeudennostolla. Jos kaasua ei ole, pyörä voi sammua kun kytkimestä päästää äkkiä irti.

Hidasajon toinen elementti on laahata takajarrua kevyesti. Se poistaa voimansiirrosta tulevia välyksiä ja kytkimellä tehdyt pienetkin muutokset vaikuttavat välittömästi.

Voimansiirron välystä demottiin nostamalla pyörä keskijalalle ja likkuttamalla takapyörää. Se liikkuu hieman, vaikka vaihde olisi päällä. Kun painetaan vähän takajarrua, tämä välys poistuu.

Hidasajon kolmas elementti on kytkin. Se onkin hallintalaitteista ainut, jolla nopeutta lopulta säädellään! Kaasu ja jarru ovat vain "staattisesti" mukana, eikä niille tarvitse uhrata ajatusta. Mutta se onkin paljon helpompaa, kuin yrittäisi kaikkia kolmea käyttää vauhdin säätelyyn!

Seuraavaksi tietysti siirryimme harjoittelemaan näitä opittuja asioita pujotteluradallemme. Kouluttajamme vinkkasi pitämään pyörässä sen verran kierroksia, että se juttelee ja kertoo että sillä on kivaa! 

Minun täytyy kyllä harjoitella kaasun käyttöä vielä paljon! Ihan liian usein tulee ajettua liian matalilla kierroksilla ja monesti painettua kytkin kokonaan pohjaan, kun tuntuu että pyörä meinaa muuten liikkua liian kovaa. Kouluttajien ohje kuitenkin oli, että kytkintä ei tarvitsisi laittaa ajaessa pohjaan muuten kuin vaihdetta vaihtaessa. 

Näillä kaikilla ohjeilla ja lukuisilla harjoituskierroksilla hitaasti ajaminen kehittyi joka tapauksessa ihan valtavasti! Nyt kun ne saisi vielä vietyä arkeen, jossa on niitä pelottavia tien reunoja ja kaiteita joita ennen pitää saada käännettyä se pyörä.

Kouluttajan esimerkkisuoritus näytti niin rennolta!

Tehokas jarrutus ja kaarreajo

Seuraavaksi siirryimme päivän seuraaviin aiheisiin: tehokkaaseen jarrutukseen ja kaarreajoon. Niistä saatte lukea seuraavassa blogimerkinnässäni, koska muuten tästä olisi tullut ihan överipitkä.