POLOinen PINGailemassa eli autobloggaaja sisällöntuottajafestareilla

Luin PING Helsinki Business Festivalista ensimmäistä kertaa joskus viime vuoden keväänä Twitterissä. Tapahtuma, jossa sisällöntuottajat ja markkinointiväki kohtaavat, oppivat toisiltaan ja katsovat tulevaisuuteen - voi veljet, miten siistiltä se kuulosti! Luin kaikki mahdolliset blogikirjoitukset tapahtumasta ja päätin, että seuraavana vuonna minäkin olen mukana.

Sisällöntuottajat (eli Content Gurut eli blogaajat, instaajat, tubettajat jne.) pääsevät festareille ilmaiseksi *, kun taas yritysten edustajat (eli Business Hippiet) maksavat pääsylipuista. Content Guruksi ei kuitenkaan pääse kuka vain, vaan raati valitsee hakemusten perusteella mukaan sopivimmat. 

Kirjoittaessani talvella hakemusta mietin, että mahdetaanko minua huolia mukaan, sillä blogillani on kuukausittain lukijoita vain 6000-8000, mikä on aika vähän verrattuna suosittujen blogien kymmeniin tuhansiin lukijoihin. Ehkä pääsinkin mukaan, siksi, koska autoblogeja on tosi vähän. Laskujeni mukaan Suomessa on tällä hetkellä alle kymmenen säännöllisesti päivittyvää autoblogia ja minä voin ylpeänä kertoa kirjoittavani niistä vanhinta. POLOinen täyttää tänä kesänä jo yhdeksän vuotta!

Tapahtuman pukeutumisteemana oli heittäytyminen. Itse vetäisin päälle tietenkin Volkswagen Motorsport -hupparin ja otin mukaan myös Volkswagen-lipun, koska pitihän autobloggaajien lippu pitää korkealla!

Kirjoitustyöpaja

PING Helsingin ohjelman julkistuksessa iskin silmäni ensimmäisenä DIY-otsikon alta löytyneeseen ohjelmaan nimeltä "Opi parhailta – 12 vinkkiä kirjoittamiseen”. Sinne oli pakko päästä! Kun on kirjoittanut blogia yhdeksän vuotta (itse asiassa 15 vuotta, jos ihan ensimmäinenkin nettipäiväkirja lasketaan), niin sitä alkaa ehkä hieman olla juurtunut tiettyyn tyyliin. Lähinnä ongelmani on kuitenkin se, että olen kirjoittajana h-i-d-a-s!

Työpajasta tulikin hyvää vinkkiä, että kannattaisi erottaa kirjoittaminen ja editointi. Juutun ihan liian usein ensinnäkin etsimään jutuilleni taustatietoa ja toisekseen saatan monesti hieroa yhden kappaleen sanamuotoja puoli tuntia. Samalla ajatus ja jutun punainen lanka katoaa.

Esiintyjiltä tuli myös kommenttia, että vaikka kuinka yrittäisit kirjoittaa ymmärrettävästi, niin joku tajuaa sen silti väärin. Eli viimeiseen saakka nysvääminen on aika turhaa... Kirjoitin näillä ohjeilla juttuluonnoksen kotimatkasta kesärenkailla räntäsateessa ja hämmästyin oikein, kun sain kaikki ajatukseni “paperille” yhdessä illassa! Julkaisen sen muutaman päivän päästä kun olen vielä editoinut sen.

Hyväksy, että kirjoittaminen vie aikaa! Ronja Salmi ja Mikko Toiviainen opastivat kirjoittamisesta. Kaksikolta on tulossa syksyllä kirja samasta aiheesta, se täytyy todellakin lukea!

POLOisen suuri kaupallisuusdilemma

Toinen valinnainen ohjelma, mihin osallistuin oli paneelikeskustelu aiheesta "Propagandaa ja piilomainontaa – voiko markkinointi olla vastuullista?” Tämä kiinnosti kovasti, koska kerron blogissani monesti erilaista palveluista, mitä olen autoilijana käyttänyt. Miten kertoa niistä mahdollisimman läpinäkyvästi? 

Paneelikeskustelu oli mielenkiintoinen, mutta ei antanut minulle vastauksia, sillä siinä pohdittiin enemmän, miten ilmoittaa kaupalliset yhteistyöt ja miksi bloggaajien pitää ilmoittaa saaduista asioista ja lehtien ei. Minun juttuni ovat äärimmäisen harvoin kaupallisia yhteistöitä, koska pyrin asioimaan yrityksissä normaalina asiakkaana. Tosin viime aikoina olen pyytänyt päästä katsomaan toimenpiteitä, koska haluan tietää ja raportoida autolle tehdyistä jutuista blogissani mahdollisimman tarkasti! Mutta pitäisikö minun alkaa pyytää rahaa yrityksiltä näistä raporteista?

Piilomainonnasta juttelemassa Emmi Nuorgam, Anni Lintula, Rosanna Marila ja Jari Tamminen. 

Tästä päästäänkin kolmanteen ohjelmaan, johon ilmoittauduin mukaan: ruokatunnilla oli mahdollisuus osallistua pyöreän pöydän ääressä (Se oli kyllä kulmikas, mua on huijattu!)  keskusteluun oman kanavan kaupallistamisesta. Minulla ei ole toistaiseksi erityisiä kaupallistamissuunnitelmia, mutta oli silti kiinnostavaa mennä kuuntelemaan Veera Biancan alustamaa keskustelua aiheesta.

Minulle kaupallisuus on kyllä suuri kysymysmerkki, koska pidän jopa kunnia-asiana sitä, että kerron blogissani normaalin asiakkaan tarinoita, mutta toisaalta taas joskus mietin, että on se nyt vähän nuijaa tehdä tätä ilmaiseksi. (Toki Autotie maksaa minulle kirjoituksistani hieman.) Mutta eihän se voi mennä niinkään, että kirjoittaisin kokemuksiani vain niistä yrityksistä, jotka minulle siitä maksavat? Menisi vähän blogin idea hukkaan, kun en voisikaan raportoida kaikesta, mitä autolle on tehty. Miten erottelisin maksetut ja ei maksetut kokemukset?

Alkujaanhan blogit olivat juuri sitä, että ihmiset suosittelivat tuotteita/palveluja, joista tykkäsivät, mutta nykyisin tuntuu, että jokainen ylistys on tai sen pitäisi olla maksettu. Ja PING Helsinki vielä vahvisti sitä käsitystä, ettei pidä tehdä ilmaista työtä. Alkaa tuntua siltä, että on jotenkin väärin, jos ylistän jotain yritystä, jonka vakioasiakkaaksi olen päätynyt heidän erinomaisen palvelunsa takia...

Tässä autohommassa on vielä se juttu, että kun toimittaja lainaa lehdistöauton ja kirjoittaa siitä, niin ei siinä rahat liiku suuntaan eikä toiseen. Miten siis vakuuttaa maahantuoja siitä, että bloggaaja kirjoittaisi niin hyvin, että siitä kannattaisi maksaa? Noh, tekemällä tietysti ylivertaista sisältöä! En ole vielä tosin keksinyt millaista se olisi, mutta en jaksa vaivata päätäni sillä nyt. POLOinen on niin paljon muutakin kuin koeajoja.

POLOinen on myös liikenteen ihmettelyä, siitähän kaikki suorastaan lähti. Kuinka sattuikaan, huoneeni ikkunasta oli suora näköyhteys raitiotyömaalle.

Muu ohjelma

Päivän Keynote-puheenvuorot olivat ihan mielenkiintoisia (erityisesti mahtava Ann Handley!), mutta nämä tiettyihin asioihin keskittyneet rinnakkaisohjelmat olivat itselleni PING Helsingin parasta antia. Harmittaa vain, kun 21 ohjelman joukosta pystyi valitsemaan vain kaksi joihin osallistua, koska muut menivät päällekkäin. Harmi, ettei ohjelmia videoitu, että niitä voisi katsoa netistä jälkeenpäin. Ehkä ensi vuonna?

Yksi PING Helsingin ideoista on, että ihmiset voivat helposti verkostoitua siellä. Vartin tapaamisia varten oli oikein Brella-ennakkoilmoittautumisjärjestelmä! Minulla oli ehkä vääränlaiset kalastusvälineet tai tavoitteena liian harvinaiset kalalajit, sillä en löytänyt osallistujalistalta kuin pari henkilöä, joihin kiinnostaisi tutustua.

Toinen kaloista ui karkuun, mutta toisen onnistuin tapaamaan pienten aikataulusäätöjen jälkeen! Ja se oli kyllä onni, sillä juutuin juttelemaan sähköautojen latausoperaattori Virta Ltd:n edustajan kanssa saman tien kolmeksi vartiksi. Jatkoimme siitä vielä illallisellekin, jossa seuraamme liittyi tuttuni, tapahtuman toinen autobloggaaja, Pikamulkauksen / Scenic Road Huntersin Miika. Oli kyllä oikein kiinnostavat keskustelut autoilun nykytilanteesta ja tulevaisuudesta!

Muutoin uusiin ihmisiin tutustuminen jäi aika vähiin. Jos päädyn jonnekin pienellä porukalla, alan mielelläni heti tutustua toisiin, mutta erityisesti iltabileissä oli välillä aika yksinäistä. Päivällä ei ehtinyt olla yksinäinen kun kiiti vain ohjelmasta toiseen! Joku kirjoitti, että PINGissä on matala kynnys esitellä itsensä kenelle tahansa, mutta minulle keskustelunavaus tuntemattoman käytävällä vastaan tulevan ihmisen kanssa vain on ylivoimaista. Pitäisikin olla jotain kohtaamispisteitä, joissa samanlaiset sosiaalisesti rajoittuneet voisivat tavata toisiaan ja huomata yhtäkkiä olevansakin sosiaalisia!

Matkaeväät

Tärkein PINGin tarjoama eväs kotimatkalle oli usko omaan tekemiseen. Tähän liittyen oli mahtavaa kuulla pariltakin kokeneelta sisällöntuottajalta, että blogini 6000-8000 kuukausittaista lukijaa on ihan hyvä määrä - minä kun olin pitänyt alle kymmentä tuhatta kuukausilukijaa aika aloittelijatouhuna.

Sen oman jutun löytämistä ja sillä erottumista korostettiin päivän aikana monesti! Joillain erottuminen muista vastaavan aiheen sisällöntuottajista vaatii tekemistä, mutta minä erotun jo pelkästään blogini autoaiheella. En ei silti tuudittaudu olemaan vain autolehtien kanssakilpaileva koeajoblogi, vaan POLOinen on paljon muutakin. Se on ennen kaikkea minun näköisiäni kokemuksia liikenteestä, autoista ja auton omistamisesta. Eikä sille näy loppua!

Jos pingailu kiinnostaa, niin tilaa tuolta uutiskirje (sivun puolivälin paikkeilta löytyy lomake), ja pysyt kartalla, milloin seuraava tapahtuma järjestetään! PING Helsinki järjestää vuoden aikana lyhyempiäkin työpajoja erilaisista kiinnostavista aiheista. Olisin niin mukana niissä jos tätä etäisyyttä olisi vähän vähemmän...

* Olen saanut festarilipun ilmaiseksi muiden Conten Gurujen tapaan, mutta matkat ja majoittumiset maksoin itse.