Törttöilijöitä liikenteessä

Pääsin tänään todistamaan töistä palatessani niin käsittämätöntä liikennekäyttäytymistä, että on pakko kyllä avautua tännekin! Aina silloin tällöin bongaa kaikenlaisia törttöilijöitä, mutta viime aikoina ei mitään ihmeempää. Tänään oli kuitenkin kaksi tapausta ihan peräjälkeen.

Oletteko kuulleet turvaväleistä?

Tulen töistä kotiin aina rantaväylää pitkin, joka on kaksikaistainen 70 km/h rajoituksella varustettu Jyväskylän läpi kulkeva 9-tien osa. Valitsen vasemman kaistan yleensä hyvissä ajoin, koska käännyn rantaväylältä aina pois satamakadun valoista. Niin tänäänkin, vaikka liikenne etenikin siinä hieman oikeaa kaistaa hitaammin. Eipä mulla nyt niin kiire ole ettenkö voisi vajaata kilsaa ajaa hiukan alinopeudella. On kätevintä vaihtaa oikealle kaistalle ajoissa kun siihen mahtuu helposti siirtymään.

Edelläni ajaneen sisustus- ja remonttiliikkeen pakettiauton kuskille vauhti oli ilmeisesti liian hidas, sillä tämä sankari ajoi lähes kiinni edellään ajaneen vanhan farkku-mersun perässä. Kyllähän liikenteessä riittää pienillä väleillä ajavia kuskeja, mutta koskaan en oikeasti ollut nähnyt autoa joka ajaisi niin järkyttävän lyhyen matkan päässä seuraavasta autosta. Ehkä ajatuksena oli tuupata mersulle vähän vauhtia...

Olen tosi huono arvioimaan etäisyyksiä, mutta kuvittelisin että autojen välissä ei ollut tilaa kuin pari auton mittaa, mikä on oikeasti ihan sairaan vähän ajettaessa 60 km/h! Jos mersu olisi joutunut äkisti jarruttamaan, pakukuski olisi ehkä juuri ehtinyt painaa jarrua, mutta sen jälkeen olisikin jo ollut tekemässä lähempää tuttavuutta vanhan farkun takapuskuriin. Onneksi paku pääsi eroon hidastelijasta, kun tämä jatkoi matkaa suoraan ja paku puikahti sen perästä satamakadulle kääntyvien kaistalle - vain pysähtyäkseen jo valmiiksi punaisena loistaviin liikennevaloihin.

Kiihdytyskisa neljän ruuhkassa

Kääntyvien kaistan liikennevalojen vaihduttua vihreiksi pääsin todistamaan heti toista idioottimaista tapahtumaa, jonka toisena osapuolena oli - kuinkas muuten kuin - äskeinen perässäroikkuja-paku. Tällä kertaa tosin paku oli se vähemmän idiootti osapuoli.

Rantaväylältä pääsee kääntymään satamakadulle kahta kaistaa pitkin. Näistä vasemmanpuoleista pitkin on kai pääsääntöisesti tarkoitus käyttää heti satamakadulta Paviljongille kääntymiseen, mutta toki satamakadulle päästyään voi vaihtaa oikeanpuoleiselle kaistalle ja jatkaa matkaa kuokkalaan päin. Jonkin verran "kiireiset" ihmiset käyttävätkin vasenta kaistaa päästäkseen ohi oikeanpuoleisen kääntyvien kaistan jonosta.

Tänään vasenta kääntyvien kaistaa oli päätänyt käyttää uusi farkku-volvo. En kiinnittänyt siihen mitään huomiota odotellessani rauhassa pakun takana valojen vaihtumista. Nuolivalon sytyttyä volvo päätti olla nopea ja kiihdytti oikein kunnolla satamakadulle päin. Kiihdytys oli oikeasti aika vauhdikas, mitä kertoi myös volvon ilmaan nostattama ruskea savupilvi. En tiedä tuliko savu sitten kumin polttamisesta vai pakoputkesta, mutta jos jälkimmäisestä niin olisin aika huolestunut uuden autoni kunnosta...

Pakukuski ei nähtävästi halunnut jäädä toiseksi, vaan otti käännöksen myös varsin vauhdikkaasti. Tästä seurasi hurja noin 90 metrin kiihdytysajo, missä taisteltiin siitä, ehtiikö volvokuski siirtyä satamakadun suoraan menevien kaistalle ennen pakua. Voittajaksi selviytyi täpärästi volvo, joka ehti kiilata pakun eteen (ilman vilkkua tietenkin) juuri ja juuri ennen liikenteenjakajaa, jonka jälkeen satamakatu jatkuu yksikaistaisena.

Volvon ja pakun ajolinjat. Viivojen pituus luonnossa on noin 90 metriä. (Kuva mahtavasta Live Mapsista.)

Seurasin tapahtumaa aitiopaikalta pakun perässä ajaen ja voin kertoa että manasin ääneen nähtyäni volvon suorituksen. Siis ihan oikeasti, "mikä meihin fiksuihin ihmisiin menee liikenteessä?" En edes yritä ymmärtää volvokuskin ajatustenjuoksua. Kiihdytyskisa oli aivan turha, sillä pakun ja minun väliini olisi ehtinyt mainiosti normaalilla turvallisella ajotavallakin.

Skenaariolla oli myös huvittava loppu, kun volvo ja paku joutuivat pysähtymään sataman liikennevaloihin vain 250 metriä kiihdytysajon jälkeen. Valoista päästyään autot vielä joutuivat ajamaan kiltisti kuokkalan sillalla tavalliseen neljän ruuhkan tapaan eli reilua 30 km/h. Pakukuski oli muuten jälleen valmiina antamaan vauhtia edessään ajaneelle autolle, sillä etäisyys volvoonkaan ei ollut kuin pari auton mittaa. 30 km/h nopeudessa välin ei tietenkään tarvitse olla yhtä pitkä kuin ajettaessa 60 km/h, mutta itse en tuollakaan nopeudella ajaisi yhtä lähellä toista.