Skootteri ei ole lälläripyörä, ainakaan kaupungissa

Kaveri antoi minulle taannoin lainaan Honda PCX 125 -skootterinsa ollen varma, että tykästyisin siihen. Hän oli oikeassa. Parin päivän ajelun jälkeen olin vakuuttunut, että jos tarvitsisin kätevää kaupunkikulkuneuvoa, valinta voisi hyvinkin olla skootteri, sillä niin näppärä sitä oli pyörittää keskustassa.

Tykkäsin Honda PCX125:stä kovasti myös siitä, että se ei ollut moposkootteri, vaan nimensä mukaisesti 125-kuutioinen kevari, joten sillä ei jäänyt autoiijoiden jalkoihin. Ajamiseen tarvitaan vähintään kevytmoottoripyöräkortti A1, jonka voi saada 16-vuotiaana. Auton B-ajokortilla kevariskootterin puikkoihin ei ole asiaa.

Kevytmoottoripyörän teho voi olla maksimissaan 11 kW, mutta Honda PSX:n teho on vain 8,3 kW. Varmaankin siitä johtuen sen maksiminopeuskin on vain 80-90 km/h.

Uutena Honda PCX125 skootteri maksaa 3950 e.

Kaupungissa ajaminen

Ensimmäistä kertaa skootterin penkille istuessani mietin, miten ihmeessä sen saa käännettyä mutkissa, kun siinä istutaan kuin tuolilla eikä jaloista saa tukea samalla tavalla kuin moottoripyörällä ajaessa. Mutta pakko sen on olla helppoa, kun ne ovat niin yleisiä! Omaksuinkin ajamisen ja kääntymisen hyvin nopeasti, kun vain pääsin liikkeelle. Kiersin aluksi muutaman lähikorttelin hakiessani varmuutta kääntymiseen, mutta sitten se oli menoa.

Pysähtelevässä kaupunkiajossa skootteri oli todella kätevä, koska siinä ei tarvinnut vaihtaa vaihteita. Käänsi vain kaasukahvaa ja variaattori huolehti sopivasta välityksestä. Ihan hitaimmissa nopeuksissa, kun esimerkiksi lähestyin moottorijarrutuksella punaisia valoja, tuntui että vaihteisto kytkeytyi kokonaan vapaalle ja pyörä rullasi omalla painollaan viimeiset metrit ennen pysäyttämistä.

Kun Hondalla sitten pysähtyy liikennevaloihin, se sammuu start-stop-automatiikan ansiosta saman tien. Ja kun valot vaihtuvat vihreiksi, se on menoa saman tien, kun kaasukahvaa kääntää. Se käynnistyy niin nopeasti ja lähtee liikkeellekin niin ripeästi, että autot jäävät taakse jos ekana lähtee valoista. Nopeuden kasvaessa yli 50 km/h kiihtyvyys tosin heikkenee huomattavasti. 

Hondan mittaristo on yksinkertainen ja selkeä. Oikeassa reunassa oleva A-kirjain kertoo, että start-stop on aktivoituna.

Pysähdyksissä ollessa skootterissa ei ole päällä mikään vaihde, joten sen siirtäminen on tosi helppoa vaikka istuisi satulassakin. Istuu vaan penkissä ja täpyttää jaloilla siihen suuntaan kuin haluaa. Honda painaa vain 125 kg, joten siksikin se on tosi kevyt siirreltävä. Moottoripyörääni verrattuna oli aika hieno tunne, kun jalat ylettyivät siitä maahan noin vain!

Skootterin pysty ajoasento oli leppoisa kaupungissa ja sen selästä näki hirveän hyvin ympärille. Vielä paremmin kuin moottoripyöräni selästä, vaikka siinäkin ajoasento on melko pysty. Suoraselkäisessä ajoasennossa on kuitenkin se vika, että oma paino on lähes kokonaan takapuolen päällä. Kaikenlaiset töyssyt tuntuivat aika voimakkaasti ahteriin, eikä jaloista pystynyt joustamaan samalla tavalla, kuin moottoripyörän jalkatapeilla.

Skootterin ajoasento on hyvin suoraselkäinen.

Maantiellä ajaminen

Reilu 80 km pitkä koeajolenkkini sisälsi lähinnä pyörimistä kaupungissa, mutta pari kertaa piti mennä myös Rantaväylälle ihan vain koska mä voin. Ajattelin kyllä koko ajan, että mitäköhän autoilijat tuumaavat, kun näkevät skootterin. Toisaalta takana tulijat näkevät moottoripyörän rekisterikilvestä, etten ole liikkeellä millään mopolla. Kaverini sanoi, että autoilijat tuppaavat ajaa hirveän lähellä skootteria, mutta itse en niitä huomannut. 

Pari ohittajaa Rantaväylällä löytyi, mutta nämäkin painoivat ohi ylinopeudella, mm. Vaajakosken moottoritien remontoitavalla osalla, jossa rajoitus oli 60 km/h. Moottoritien 100 km/h nopeusrajoitusalueelle en viitsinyt skootterilla ajaa, koska se ei kulkenut niin lujaa, vaan maksimi oli tosiaan josain 80-90 km/h tuntumassa.

Pitkiä matkoja skootterilla ei viitsisi ajaa 80 km/h, sillä ajoviima on sen verran kova. Lisäksi sen nopeus on melko haastava pitää koko ajan samana, sillä ehtyvistä voimavaroista johtuen nopeus tuppasi hiipumaan heti kun herpaantui.

Hondan bensatankki on vain 6,2 litran vetoinen, mikä kuulostaa äkkisältään vähältä. Kulutus on kuitenkin vain 2 l/100 km, joten yhdellä tankillisella ajelee yli 300 km. Ei huono!  

Ajovarusteet

Saadessani skootterin lainaan mietin, mitä vaatteita käyttäisin sillä ajaessa. Sehän on vain kaupunkikulkine, jollaisilla porukka ajaa yleensä arkivaatteissa. Onko siis turhaa laittaa päälle kaikki moottoripyörän ajovarusteet? Jonkun mielestä voi olla, mutta minä en näe eroa moottoripyörän ja skootterin välillä ja vedin kaikki kamppeet niskaan.

Työkaverini mietti, ettei ehkä itse jaksaisi pukeutua niin suojaavasti ja kysyikin, käyttäisinkö kaikkia varusteita, vaikka skootteri olisi ollut 45 km/h nopeuteen rajoitettu moposkootteri. Kyllä käyttäisin. Pelkät farkut eivät välttämättä suojaa riittävästi asfaltti-ihottumalta, shortseista puhumattakaan. Juuri alkuviikosta Facebookissa jaettiin kuvaa suomalaisesta tytöstä, joka oli kaatunut skootterilla ja hänellä oli ollut päällään vain shortsit. Oli kyllä pahan näköistä jälkeä!

Skootterilla ajaessani mietin myös, miten ihmiset yleensä tarkenevat ajaa sillä tavallisissa vaatteissa. Se oli ihan yhtä kylmä kuin moottoripyöräkin, eikä minulle tullut yhtään kuuma +23 C kelissä t-paidassa, Goretex-housuissa ja nahkatakissa. Illan hieman viiletessä alkoi tulla jo vähän kylmä! Mutta noh, olenkin tällainen vilukissa...

Eihän sitä koskaan mitään satu, mutta jos sattuukin, niin mieluummin olen varustautunut siihen.

Yhteenveto

Parin päivän koeajon perusteella voin todeta, että Honda PSX 125 kevariskootteri on todella mukava kulkuväline kaupunkiin. Kiihtyy ripeästi, vaihteista ei tarvitse välittää, vie vähän parkkitilaa eikä tankatakaan tarvitse kuin aniharvoin. En yhtään ihmettele, että kaverini ajaa sillä töihin aina, kun ei vaan sada.

Skootterin ja moottoripyörän suurin ero tulee mielestäni siinä, että skootteri on omimmillaan siirtymissä kaupungin sisällä, kun taas moottoripyörällä lähdetään ajamaan ajamisen vuoksi.

Kypärä mahtuu kätevästi säilytykseen istuimen alle.

Ps. Vaihdettuani skootterista taas moottoripyörään unohdin yksissä liikennevaloissa, että siinä on vaihteet. Ihmettelin vaan että lähtipä vaivaisesti liikkeelle, että taisi jäädä vaihde kakkoselle. No eikä mitä, minä olin lähtenyt Kawasaki ER-5:lläni liikkeelle kolmosvaihteella. Kohtuullisen vääntävä kone siinä!