Kitkarenkaat kesällä

Kuva ja teksti: Arttu Lustig

Suomessa jatkuvana keskustelunaiheena autoverotuksen ja nopeusrajoitusten lisäksi ovat kitkarenkaat. Kitkarenkaat laitetaan vastakkain oikeiden talvirenkaiden, siis nastarenkaiden, kanssa, ja renkaiden välille pyritään tekemään paremmuuseroja. Joidenkin mielestä kitkarenkaat ovat kokonaisuutena paremmat, koska asfaltti kuluu kitkarenkailla vähemmän eikä nastoja lennä kanssa-autoilijoiden maalipintoihin ja tuulilaseihin. Nastarenkaiden puolestapuhujat taas painottavat nastarenkaiden turvallisuutta kaikissa talviolosuhteissa, sekä huomauttavat, etteivät nastat aiheuta arvonalennusta kanssa-autoilijoille.

Kolmas ryhmä, johon itsekin kuuluin yhden kesän, ovat autoilijat, jotka eivät vaihda kitkarenkaita edes kesäksi pois, vaan ajavat samoilla renkailla vuodenajasta toiseen. Tässä vaiheessa haluan muistuttaa, etteivät kitkarenkaat ole laittomat talvirengaspakon ulkopuolella. Suomalainen lainsäädäntö on siunannut niin kitkarenkaat kuin nastattomat nastarenkaatkin tieliikennekelpoisiksi myös kesällä.

Itselläni päätös pitää kitkarenkaat kesän läpi oli taloudellisen järkeilyn tulos. Ennen kitkarenkaita autossani kesärenkaina olivat toimineet nastattomat nastarenkaat. Uusien kitkarenkaiden ajo-ominaisuudet olivat huomattavasti paremmat kuin vanhoissa nastattomissa nastarenkaissa. Auto tuntui kääntyvän ja jopa kiihtyvän paremmin kitkarenkailla. Seuraavana kesänä en halunnut palata takaisin heikompaan ajettavuuteen. Toisaalta mieltäni painoi fakta, että ostaessani uudet kesärenkaat auton renkaiden yhteisarvo olisi korkeampi kuin itse auton arvo. Tämä olisi taas rikos järkeä vastaan.

Ajossa kitkarenkaat olivat lähes äänettömät ja tunnottomat, mikä mielialan mukaan saattoi olla joko myönteinen tai negatiivinen ominaisuus. Risteyksestä ripeästi kääntyessä renkaat tekivät poikkeuksen. Liian innokas kääntyminen sai renkaat viheltämään elokuvallisesti. Renkaiden elokuvallinen ääntely oli vitsikästä muutamalla ensimmäisellä kerralla, mutta nopeasti ääntely aiheutti kevyttä häpeäntunnetta. Opin nopeasti suoriutumaan risteyksistä ilman äänimerkkiä.

Kovat helteet eivät olleet kitkarenkaille parkkipaikkaystävälliset. Autoni seisoi parkkipaikalla ilman ajoa helteisen viikonlopun yli. Lähtiessäni liikkeelle parkkiruutuun oli renkaiden kohdalla jäänyt musta läiskä. Kova helle ja suora auringonpaiste olivat tulkintani mukaan sulattaneet ohuen kerroksen rengasta parkkiruutuuni. Yritin jälkeenpäin etsiä renkaista sulanutta kohtaa, mutta en sellaisia löytänyt. Ajo-ominaisuudetkaan eivät muuttuneet sulamisonnettomuuden johdosta.

Jotkut väittävät, että kitkarenkaat olisivat vaaralliset kesällä. En saanut vaarantunnetta kitkarenkaista kertaakaan. Tähän voi olla osaksi syynä, että olin opetellut ajamaan kyseistä autoa nastattomilla nastarenkailla. Kitkarenkaat olivat niiden jälkeen ylellistä ajettavaa. Kitkarenkaallinen auto pysyi joka säässä ja tilanteessa haluamallani kaistalla sekä pysähtyi vaadittuun kohtaan. Tämä voi tosin johtua tavastani ajaa suurilla turvaväleillä ja alhaisilla nopeuksilla piittaamatta tulenko ohitetuksi.

Kesärenkaat kesällä ovat parhaat. Näin haluan uskoa, koska muuten autoilun maailmassa on liian suuri virhe. Kitkarenkailla vanha autonrassu selviytyi kesän ilman suurempia takaiskuja. Kitkarenkaiden suurimpana etuna on, että talvi ei pääse yllättämään, koska talvirenkaat ovat koko kesän odottaneet talventuloa valmiiksi asennettuina. Karskein mies tietenkin asentaa autoonsa kesän kynnyksellä kalleimmat nastarenkaat, nyppii nastat pois ja pyyhkii ihmettelevän naapurin otsahien ystävällisesti hihaansa.

Jotta kirjoitus ei olisi liian vakava, haluan vielä kertoa tamperelaisen vitsin käpykakun ostamisesta. Pankkiiri ja hänen rouvansa olivat viettäneet kaupungilla lauantaipäivää ostoksilla. Auton nokan kiitäessä jo kohti pariskunnan kotia rouva muisti, että heidän tilavaan kotiinsa oli tulossa vieraita kylään juomaan kahvia. Heidän muuten kattavasta ruokavalikoimastaan puuttui ihmisten kovasti suosima käpykakku, jota rouva ehdottomasti halusi tarjota vieraille. Rouva pyysi ystävällisesti pankkiirimiestään ohjaamaan auton Kaiharin automarketille, josta voisi noutaa kahvihetken iloksi käpykakun. Matkan suunta muuttuikin kohti markettia. Pankkiiri kaarsi juurihuolletun ja pestyn autonsa automarketin oven eteen, jotta rouvan kävelymatka olisi mahdollisimman lyhyt hienoissa nahkakengissä. Rouvan tehdessä ostosta mies etsisi autolleen parkkipaikan sopivan matkan päästä marketin ovesta. Astuessaan automarketin ovesta sisään rouva huomasi olonsa huonontuneen. Mahassa kiersivät päivän mittaan nautitut vaikeasti mahalaukussa sulavat ruuat. Maha hiukan turposi ja uusi kesämekkokin tuntui tiukalta. Rouva päätti ostaa käpykakun erityisellä ripeydellä, jottei hyvin kiusallinen, vaikkakin täysin luonnollinen, suolen toiminta aiheuttaisi häpeällistä hetkeä muuten hyvin sujuneeseen päivään. Tukalasta olosta huolimatta rouva sai ostettua käpykakun huomiota herättämättä. Ulko-ovella rouva näki tutun auton ja kiiruhtaen meni autoon istumaan. Auton turvassa rouva tunnusti pankkiirimiehelleen, että oli erehtyä autosta, mutta samanlaisessa autossa olikin kitkarenkaat ja osasi välttää erehdyksen nämä huomattuaan.