30.09.2014
Romanssi
Teksti: Arttu Lustig
Kuvat: Antti Lankinen
Kuvassa auto ja mies. Kumpikaan ei liity tapaukseen.
Ympärillämme on hiljainen joukko miehiä, joille syntyy auton kanssa erityinen suhde. Suhteella tarkoitan tässä suurta skaalaa erilaisia tunteita autoaan kohtaan. Tunteet voivat olla niin negatiivisia kuin positiivisiakin. Omistushistorian aikana omistaja voi tuntea autoaan kohtaan onnistumista, tyytyväisyyttä, ylpeyttä, pettymystä, kiintymystä ja vihaa sekä joukon sekalaisia tunnistamattomia tunteita.
Kyse on romantikoista, miehistä, jotka eivät osaa ottaa omakseen sitä palaa todellisuudesta, jossa auto on vain nopeasti kuluvat tavara ja hyödyke. Auton omistamisessa on kyse jostain suuremmasta kuin pelkän tavaran omistamisesta. Se mikä muille näyttää vain tavaralta, on romantikolle elävä, sielullinen olento.
Puhun siis niistä miehistä, jotka istuvat omansa päällä, niin kuin se on alun perin hyvänä kauppana saatu. Miehistä, joille sanat auto ja takuu harvoin osuvat samaan lauseeseen. Miehistä, joille auto on intohimon ja itseilmaisun kohden. Miehistä, joilla on enemmän autonhoitotuotteita kuin hygieniatuotteita. Kuulun tahtomattani tähän romantikkojen ryhmään, mutta en voisi kuvitella elämää toisin.
Kysymys ensisijaisesti on siitä, kuinka pitkälle auton voi viedä. Vastaus on aina sama: loppuun asti. Loppua ei ole tosin olemassa, koska oikein huollettuna auto kestää ikuisuuden. On omistajan omaa huolimattomuutta, jos auto ajautuu korjauskelvottomaksi.
Mikä mittarilukema, auton iän tuoma uusi ominaisuus tai ulkoinen vaurio lopulta saa suhteen hiipumaan? Milloin on myönnettävä tappio ja luovuttava autosta? Näitä kysymyksiä pyöritellään yksin pitkiä suoria ajettaessa sekä lajitovereiden kanssa, kun tärkeämpää keskusteltavaa ei ole.
Suomessa auton vieminen loppuun saakka on hioutunut huippuunsa. Tämän saavutuksen merkkinä on Länsi-Euroopan vanhin autokanta. Jos pitäisimme yhtä hyvää huolta itsestämme kuin autoistamme, Suomessa olisi myös Länsi-Euroopan pisin eliniänodote.
Romantikkojen keskuudessa ei kysytä, mitä kuuluu tai kuinka voit, vaan onko auto toiminut. Auto toimii indikaattorina romantikon elämäntilanteelle. Kun elämässä menee huonosti, auton erilaiset viat nousevat pintaan. Sen sijaan, että puhuttaisiin oikeilla sanoilla oikeista asioista, mielen taakka puretaan kertomalla autossa olevista vioista ja niiden korjaussuunnitelmista, ja tätä kautta käsitellään elämän solmukohtia. Kun elämä on mallillaan, pienet viat autossa eivät ole kertomisen arvoisia. Uusi auto on merkkinä elämäntilanteen muuttumiselle. Kun elämä ottaa uutta suuntaa omasta päätöksestä tai itsestä riippumatta, luovutaan vanhasta autosta ja hankitaan toinen tilalle.
Hyvin käytetyn auton omistamisessa on aina alussa läsnä pieni jännitysmomentti, koska autoon voi tulla uusi vika hetkenä koska hyvänsä. Tunnet olevasi auton ohjaksissa, mutta lopulta tiedät olevasi maantien ja auton armoilla. Kyse on lopulta ikuisesta kilpajuoksusta aikaa ja järkeä vastaan. Löytääkö korjattavan kohdan autosta ennen kuin uusi korjausprojekti löytää sinut tienvarrelta? Milloin vian voi korjata itse ja milloin remontin hinta nousee niin korkeaksi, että auton markkina-arvo jää toiseksi? Auto täytyy siis tuntea hyvin, jos sen kanssa haluaa pärjätä ja onnistua. Ei riitä, että tuntee autonsa jokaisen sopukan, vaan pitää tuntea monta muuta vastaavaa autoa ja niiden historiaa. Valtava kysymysmäärä vaatii vastauksia, ennen kuin autolleen voi täysin omistautua.
Keskustelu
Ei kommentteja
