Jyväskylä-Tampere-Jyväskylä

Viime lauantaina pääsin taas pitkästä aikaa ajamaan pidempää matkaa, kun suuntasin aamuyhdeksäksi Tracon IV-tapahtumaan Tampereen teknilliselle korkeakoululle. Navigaattori ja Eniron karttapalvelu arvioivat matkan kestoksi vähän päälle kaksi tuntia, mutta koska aamuksi oli luvattu lumisadetta, varasin matkaan aikaa 2½ tuntia ja lähdin liikenteeseen jo klo 6.30.

Aikainen lähtö.

Matkaseuraksi sain pari kaveria, joista toinen kylläkin nukkui ainakin puolet matkasta. Ihmettelin vain että miten takanani istuvan kaverin kuorsaus kuuluu oikealta, niin tämä olikin kellahtanut kyljelleen takapenkille, vaikka oli kiinni turvavyössä. Turvallista...

Onneksi keli ei ollut niin huono kuin lupailtiin ja matka sujui varsin mukavasti. Alkumatkasta satoi lunta, mutta muuten oli melko poutaista ja tie pääosin aurattu. Ennen Jämsää saavutin etelään ajaneen aura-auton perään muodostuneen muutaman auton jonon, mutta en saanut sitä enää kiinni poikettuani huoltoaseman pihassa säätämässä ratin asentoa.

Palokassa moottoritien erkanemiskaistalla ajolinja on muuttunut talvella aurauksen myötä niin paljon, että se menee suunnilleen täristävän tiemerkinnän päältä. Näköjään samaa tapahtuu myös maanteillä, sillä muutaman kerran menomatkalla tuli ajettua täristävän reuna- tai keskiviivan päälle, vaikka ainakin kuvittelin ajavani samaa linjaa kuin muutkin autoilijat. Vaikka ajolinja lauantaina muutamassa kohdassa menikin hieman eri kohdassa kuin normaalisti, ovat täristävät tiemerkinnät mielestäni todella hyvä asia. Ne huomauttavat selkeästi, mikäli meinaa ajautua pois omalta kaistalta ja näin talvella niistä on myös se etu, että vaikka kaistamerkintöjä ei lumen alta näe, ne voi silti tuntea.

Muutamista tärinöistä, aura-autosta ja kolarin takia suljetusta tienpätkästä huolimatta menomatka sujui niin mukavasti, että olimme perillä Hervannassa jo 8.45 eli kavereiden haun jälkeen matkaan meni vain kaksi tuntia. Kerrankin olin ajoissa!

Poikkeaminen keskustassa

Conin jälkeen lähdimme porukalla Tampereen keskustaan syömään. En hirveästi tykkää ajaa Tampereen keskustassa, sillä siellä on minun makuuni liikaa kaistoja sekä ylileveitä katuja, joista ei tiedä, onko kaistoja yksi vai kaksi. Ajoin kaupungissa viime kesänä parina päivänä hieman ihmeissäni ja nyt talvella kaistojen lukumäärän arviointia vaikeutti vielä ajoratamaalaukset peittänyt lumi. Siinähän sitten arvoin. Onneksi ei tarvinnut ajaa kuin keskustaan ja pois eikä suhata siellä tällä kertaa sen enempää.

Kaistoja oli merkitty vain yksi, mutta kaksi autoa olisi silti mahtunut ajamaan rinnan. En tiedä olisiko kuvan kadulle saanut pysäköidä, mutta oletan että ei. Ainakin edessä olevan risteyksen jälkeen pysäköinti on kielletty ja katu jatkuu silti tosi leveänä.

Syömään mennessä navigaattori ohjasi minut niin kapealle yksisuuntaiselle kadulle, että pelkäsin jo, että en mahdu ajamaan kadulla sen molemmin puolin pysäköityjen autojen välistä. Yritin myös taskuparkeerata saman kadun varteen, mutta siitä ei tullut mitään. Rako johon tähtäsin oli hieman liian kapea ja peruuttaessani siihen jouduin lisäksi koko ajan varomaan, etten kopsauta keulaa kadun toiselle puolelle pysäköityihin autoihin. Sain peruutettua auton perän kohti ruutua, mutta kun auto olisi pitänyt oikaista, ei takana ollut enää riittävästi tilaa vaan Poloinen jäi puoliksi ruutuun ja puoliksi kadulle. Totesin, että eipä tästä tule mitään ja ajoin pois seuraavalle kadulle, josta löytyikin sen verran iso rako, että siihen pystyi ajamaan etuperin.

Täytyy kyllä todelta, että olen todella surkea pysäköimään taskuun. Taito ei kartukaan, sillä sitä tulee harrastettua tosi harvoin. Teoriassa pysäköiminen on kyllä hallussa ja tiedän missä vaiheessa ratti pitäisi pitää missäkin asennossa, mutta käytännössä onnistun yleensä aina jäämään liian kauas kadun reunasta. Pitäisi joku kerta lähteä ajamaan keskustaan ihan vain pysäköintiä harjoittelemaan.

Myöhäinen kotimatka

Vähän klo 22 jälkeen pääsimme (nyt enää yhden) kaverin kanssa lähtemään kohti Jyväskylää. Koko päivän seisseenä ja maha mukavan täynnä tuntui kyllä siltä, että olisi mieluummin jäänyt yöksi Tampereelle kuin ajamaan kotiin. Yöpaikkakin olisi ollut tarjolla, mutta siihen aikaan illasta oli vähän myöhäistä enää alkaa muuttaa suunnitelmia. Ei siis auttanut muu kuin lähteä liikenteeseen, jotta olisimme kotona puolen yön maissa.

Kotimatka ei valitettavasti sujunut alkuunkaan niin kevyesti kuin menomatka. Maanteille oli laskeutunut kunnon sumu, joka heikensi näkyvyyttä niin, että oli pakko ajaa aika hiljakseen. Lähivaloilla näki tosi vähän, mutta eivät pitkät valotkaan hirveästi tilannetta auttaneet, sillä lähinnä ne vain valaisivat auton edessä olevan sumuverhon. Yleensä pimeällä ajaessa teitä reunustavat heijastinpylväät näkyvät todella kauas, mutta niitä näki pitkillä valoilla vain pari seuraavaa. Joko ne olivat tehokkaasti ravan peitossa tai sitten ne vain katosivat todella tehokkaasti sumuun. Vaikka näkyvyys oli todella huono, osa muuttuvista rajoituksista näytti silti 100 km/h. Outoa. Ei tullut kuuloonkaan, että olisin ajanut satasen alueella satasta, vaan suurimmaksi osaksi ajoin vain 80 km/h.

Ajettuamme 40 km Tampereelta pidimme pikaisen tauon Orituvalla. Tai lähinnä minä pidin, sillä kaverini jäi nukkumaan autoon. Orituvan pihasta pois ajaessani säikähdin, kun pihan reunassa ollut auto lähti liikkeelle juuri kun ajoin sen ohitse. Oli siinä kyllä valot päällä, mutta en tajunnut lainkaan että se olisi lähdössä kun ohitin sen vasemmalta.

Vähän ennen kuin itse lähdimme Orituvalta sen pihasta lähti ambulanssi pohjoiseen päin. Hetken ajettuani takana välähti pitkät valot ja ohitsemme kiisi poliisiauto. Siksipä ei ollut mikään yllätys, että jonkin ajan päästä jouduimme pysähtymään: muutama kilsa Oriveden keskustan jälkeen valaistulla tienpätkällä oli sattunut kolari, joka pysäytti liikenteen molempiin suuntiin. Mitään kolariautoja ei näkynyt, mutta hälytysajoneuvoja oli useita ja lisää saapui paikalle. Vartin odottelun jälkeen poliisi tuli kertomaan tien sivussa seisseille autoille että tie on poikki vielä jonkin aikaa ja neuvoi kiertoreitin. Sunnuntaina etsin netistä tietoa tapahtuneesta ja huomasin, että valitettavasti kolari oli johtanut yhden ihmisen kuolemaan. :( Onneksi Tampereella tuli hengattua syömisen jälkeen vähän ylimääräistä, sillä huonolla tuurilla kolari olisi voinut sattua meille, kun samoihin aikoihin oltiin liikenteessä.

Kolaripaikan ohitettuamme matka jatkui edelleen sumuisissa merkeissä. Lisäksi väsymys alkoi painaa, mikä ei ollut hyvä juttu. Viime syksynä ajaessani illalla kotiin Hämeenlinnasta keskittymiskyky alkoi vähän herpaantua, mutta nyt se herpaantui vielä enemmän. Pitkien valojen unohtelu ei tällä kertaa ollut ongelma, koska vastaantulijoita oli niin vähän, mutta väsymyksestä johtuen jouduin jatkuvasti räpyttelemään silmiä pysyäkseni skarppina. Ajonopeutena pidin edelleen noin 80 km/h, vaikka välillä olisi saanut ajaa kovempaakin ja vaikka sumu vähän hälvenikin. Ei tuntunut hyvältä idealta ajaa väsyneenä kovaa.

Pikkuhiljaa vsymys tuntui alkavan painaa niin paljon, että totesin turvallisemmaksi ratkaisuksi pitää pienen tauon ajamisesta ja ajoin kohdalle osuneen huoltoaseman pihaan. Pihassa tein pienen kävelylenkin ja juoksupyrähdyksiä ja söin puolikkaan suklaapatukan piristääkseni itseäni. Vaihdoin vielä cd-soittimeen uuden levyn ja lähdin takaisin tien päälle.

Loppumatka meni ihan sujuvasti, vaikken erityisen pirteä ollut edelleenkään. Moottoritien rantaväylälle jatkavan haaran onnistuin missaamaan, mutta toisaalta se oli suljettukin, joten ei ollut hirveästi haittaa ajaa Keljon liikenneympyryrän kautta. Tosiaan vajaata kilsaa ennen erkanemiskaistaa alkoi näkyä "Muu vaara" -merkkejä, joiden alla oli lisätekstinä "Valmistaudu pysähtymään". Ihmettelin että mikähän on meininki, mutta sitten huomasin, että oikealle erkaneva (vai jatkuva?) kaista oli suljettu kokonaan. En tiedä yhtään mitä siinä puuhattiin, mutta joku työmaa-auto siihen pysäköity keltaiset varoitusvalot päällä.

Kotiin pääsin lopulta yhden jälkeen. Matka, johon meni aamulla vain hieman yli kaksi tuntia, kesti yöllä pysähtymisineen kolme tuntia. Vaikka matkaa Tampereelta kotiin ei ole kuin reilu 150 km, on ensi kerralla parempi jäädä sinne yöksi. Olin sen verran väsynyt, että reaktiokyky ei todellakaan ollut samaa luokkaa kuin päivällä ajaessa. Nyt ei sattunut mitään läheltä tai kaukaakaan piti -tilanteita, mutta väsyneenä ajaessa sellaisten vaara on aina huomattavasti suurempi. Lehtitietojen mukaan Oriveden kolarikin johtui mahdollisesti siitä, että kuski nukahti rattiin ja auto ajautui siksi vastaantulevien kaistalle.