ARTIKKELIT JA UUTISET avainsanalla Kulutus:

Kuvassa tuliterä Nissan Micran (2016) moottori. KUVA: Nissan Viikon autouutiset on kuunneltavissa myös Autotie podcastissä:   // Start-stop ja moottorin kuluminen Autoista löytyy jatkuvasti useammin start-stop-toiminto, joka sammuttaa moottorin automaattisesti tyhjäkäynnin ajaksi esimerkiksi liikennevaloissa, ja käynnistää sen jälleen kytkimen painuessa pohjaan. Toiminnon käytännön hyödyllisyydestä on käyty runsaasti keskustelua, ja moni vakavasti autoiluun suhtautuva kuljettaja tuntuu pitävän moottorin start-stop-automatiikkaa suorastaan myrkyllisenä.  Miksi start-stop sitten ei olisi elämää helpottava toiminto? Yleensä kuulee, ettei Suomen megaluokan talvipakkasessa moottori kerkeä lämmitä, saati akku latautua työmatkan aikana, jos start-stop on kytkettynä. Jatkuva uudelleenkäynnistely voi myös kuluttaa moottoria huomattavasti voimakkaammin, eikä polttoainettakaan aidosti tunnu säästyvän. Onko start-stop jälleen yksi sähköiseen käsijarruun verrattava nykyaikaisen autoilun höpöhöpö? Autocarin mielenkiintoisessa jutussa toimintoon ja varsinkin moottorin väitettyyn kulumiseen perehdytään pintaa syvemmältä. Tiivistettynä moottorin kulumisessa on kyse varsinkin kampiakselin päiden kulumisesta, sillä niihin kohdistuu käynnistyksessä suuret voimat samalla hetkellä, kun akselin ja sen kiinnityksen välille ei ole ehtinyt muodostua suojaavaa öljykerrosta. Moottorin käydessä moottoriöljy estää metallin kosketuksen metallia vasten, jolloin kulumista ei juuri tapahdu. Kun moottori sammuu liikennevaloissa, loppuu myös öljyn kiertäminen, jolloin metallipinnat ovat murto-osan ajan kosketuksessa käynnistyksen jälleen tapahtuessa. Käytännössä kuluminen on vähäistä, mutta käynnistys-sammutus-syklien määrä voi helposti kymmenkertaistua start-stop-toiminnollisessa autossa, jolloin määrillä alkaa olla jo merkitystä. Normaalin auton eliniän aikana tapahtuu noin 50 000 käynnistyskertaa, start-stopilla jopa 500 000. Aikoinaan jatkuva käynnistely olisikin takuulla vähentänyt moottorin elinikää, mutta nykyajan autoilun lähestyessä rakettitiedettä, jossa moottoriöljytkin ovat huippuluokan teknologiatuotteita (ja yksi nanoteknologian sovellusala), on kulumisen ehkäiseminenkin aivan toisella tasolla. Jatkuvasti kehittyneet myrkyt tarjoavat parempaa suojaa myös käynnistyksen aikana, joten käytännön kulumisesta saadaan luotettavaa tietoa pikkuhiljaa nykyisten autojen vanhetessa.  Kun start-stop-toiminnolle löytyy ihan fiksuja perusteluita polttoainetaloudellisuudesta ja päästöjen vähentämisestä, voi hyötyjen todeta vaikuttavan ainakin paperilla haittoja suuremmilta. Lisäksi automatiikka osaa uusimmissa autoissa kantaa huolta myös akun varauksesta, joten murhe akun tyhjenemisestä vahingossa vaikuttaa turhalta.  Kuten monessa muussakin, lopulta start-stopin hyödyllisyyden määrittää se, miten ja missä ajaa. Pääasiassa pitkiä matkoja pysäytyksittä ajaville toiminto ei tarjoa juuri mitään hyötyjä, mutta kaupungissa se on enemmän kuin perusteltu. Vaikkei polttoainetta säästyisikään paljoa, ei moottorista ainakaan tuprua haitallisia saasteita muiden hengitettäväksi. Uusi Nissan Leaf – astetta vähemmän sähköpöhinää Uusi Nissan Leaf edustaa ulkokuoreltaan samaa tyyliä, kuin kuvassa näkyvä viidennen sukupolven Nissan Micra. KUVA: Nissan Viime vuonna julkistettu täysin uudistettu Nissan Micra on toistaiseksi ollut menestys monella tasolla, ja sen on kehuttu vieneen mallin luokkansa parhaiden autojen joukkoon. Testiajossa kuviin päätynyt tuleva Nissan Leaf onkin ottanut Micran tyylistä mallia, eikä se vaikuta enää lainkaan niin sähköautomaiselta kuin edeltäjänsä. Pressuilla peitetty ulkokuori ei vielä paljastanut aivan kaikkea, mutta uudesta Leafistä kiertävät huhut kertovat sen uudistuvan muillakin tavoin. Sähköautot ovat edelleen hieman rajoittuneita verrattuna polttomoottoriautoihin lyhyen kantamansa vuoksi, mutta Nissanin paljastamat tiedot kertovat tulevan Leafin pistävän tälläkin rintamalla hösseliksi. Nykyisessä autossa on noin 250 kilometrin kantama, mutta tuleva malli tarjoaa parhaimmillaan jopa 550 kilometrin toimintamatkan. Nissanin uskotaan tarjoavan uutta Leafiä Teslan tapaiseen tyyliin, jossa haluamansa kantaman voi valita eri akkuvaihtoehdoista. Alkuvuoden Consumer Electronics Show -messuilla Nissanin johto myös vahvisti uuden Leafin tarjoavan ainakin jonkin tyyppisen autonomisen toiminnon. Autotiellä vanhakin Leaf herätti värinöitä sähköautomaisuudestaan huolimatta, joten odotamme uusinta tulokasta suurella mielenkiinnolla. Mikäli koslan coolius edelleen epäilyttää, suosittelemme ihailemaan alla olevalta videolta vaikka häkellyttävän komeaa driftausta. Siis, sähköauto Nissan Leafin häkellyttävän komeaa driftausta! ANTTI PENNANEN

Ecorun on taloudellisuusajokilpailu, jonka kymmenien kilometrien etapit ajetaan muun liikenteen seassa minuuttiaikataululla, ja jossa yksikin viljapuimuri pikkutiellä voi tuhota mahdollisuudet menestykseen. Onko lajissa mitään järkeä? Kesäkuun lopussa Autotien bloggaaja Jenni Rossi bloggasi tulevasta Ecorun-osakilpailusta, joka järjestettäisiin Jyväskylässä. Ongelmaksi oli muodostumassa kovaa vauhtia se, ettei kuljettajalle ollut tarjolla kartanlukijaa. Ilmottautumisaika oli menossa saman päivän iltana umpeen. Ecorun on Autoliiton järjestämä kilpailu, jossa on tarkoitus ajaa mahdollisimman taloudellisesti. Sadoissa kilometreissä laskettavien kilpailumatkojen voittajatiimi on se, joka kuluttaa polttoainetta kaikista vähiten. Kilpailut ajetaan ihan tavallisilla autoilla ja liikennekäytössä olevilla reiteillä, joten muuttujia skabassa on hyvin reippaasti. Autotien toimistolla Jennin harrastusta on seurattu ja ihmetelty mielenkiinnolla. Siis pitääkö siellä ajaa mahdollisimman hitaasti? Eikö se ole aivan helvetin tylsää? Kun Jennin kartanlukijaa kaipaileva teksti tuli vastaan maanantaiaamuna, ei mennyt kauaa, kun ilmoitin olevani käytettävissä kartanlukijaksi. Nyt olisi aika selvittää mikä Ecorun pohjimmiltaan oikein on. Jyväskylän Kauppakadun perjantaina vielä hyvin vilkas elämä loisti poissaolollaan lauantaiaamuna, kun Jenni tuli poimimaan minut kyytiin kello 6.45. Vielä pienessä aamu-unisuudessa suuntasimme kohti kaupungin ulkopuolella sijaitsevaa huoltoasemaa ja ilmoittautumista kilpailuun. Jo matkalla ilmoittautumiseen juttelimme kilpailun luonteesta ja jonkinlaisesta filosofisesta taustasta. Jenni pohti, että tokihan ympäristön kannalta olisi aina parempi vain jättää ajamatta, mutta totesimme kuitenkin, että ehkäpä lajilla on kuitenkin tärkeä viesti annettavanaan. Viestiä ja huomiota lajille joka tapauksessa tarvittaisiin lisää. Huoltoaseman pihassa vaihdettiin heti kuulumisia ja suomalaisille tyypilliseen tapaan potkittiin kaverin auton renkaita ja vinoiltiin päivän kilpailusta. ”Laitat säkin kato sitten ilmastoinnin täysille, nii ei tule kuuma”, todettiin röhönaurun kanssa toiselle kilpailijalle. Ilmastointiahan ei kuumanakaan päivänä pitäisi pitää päällä, koska se lisää kulutusta. Siirtyessämme kohti aloituspaikkaa alkoi kilpailun luonne olla melko selvä. Matkaa olisi taitettavana 303 kilometriä, pisin etappi 75 kilometriä. Jokaiselle ajanottopisteelle pitäisi tulla minuutin aikaikkunassa, tai muuten lätkittäisiin kulutussakkoja.Kello 9.54, pää erittäin pyörällä kaikista kilometreistä ja minuuteista, lähdimme Laajavuoren hotellin parkkipaikalle pystytetyn lähtöportin läpi ensimmäiselle etapille. Matkan alkupää mentäisiin ysitietä pitkin kohti Muuramea, joten oli aloitettava tiukka laskeminen, kuinka paljon keskinopeus saisi nousta valtatiepätkän aikana, jotta checkpointille ei tultaisi turhan aikaisin. Koko pihistelyn ideana kun on ajaa mahdollisimman tasaista vauhtia, sillä pysähtely ja kiihdyttely ovat täyttä myrkkyä taloudellisuudelle. Maantiellä ajo oli melko rauhallista, mitä nyt liittymien mutkiin tultiin melko tiukasti vauhdin säilyttämiseksi, mutta Hiekkatiellä Ecorun alkoi kuitenkin saada uusia piirteitä. Hiekkateiden irtosora ja tavoite pitää edelleen tasainen vauhti tiukissakin mutkissa pistivät Seatin ajonvakautuksen laulamaan mutkasta toiseen. Jos alkumatka tuntui tylsältä kukkahattuilulta, niin hiekkatiellä luulot ropisivat kuin sora lokasuojissa. Ja hiekkaahan matkalla riitti. Yli puolet kilpailusta, 154 kilometriä, ajettiin tiukkaa sorarallia. Käytännössä kaikilla hiekkaosuuksilla nopeusrajoitus oli 80 kilometriä tunnissa, ja se oli käytettävä hyödyksi niin hyvin kuin taloudellisuuden ja turvallisuuden puitteissa oli mahdollista. Ylimääräisiin kiihdytyksiin ei ollut varaa. Siinä piilee myös kilpailun arvaamattomuus. Hiljaisilla pikkuteillä ajettaessa pääsee ajamaan tavoitenopeutta, ellei sitten käy niin, että eteen pamahtaa traktori ajelemaan. Ja sellainen oli Jennille edellisessä skabassa osunut eteen. Se on myös kilpailun suurin ongelma: täysin hallitsemattomissa olevat muuttujat, jotka sekoittavat kilpailijoiden pakat ja tekevät hyvässä tapauksessa ajosuorituksista vertailukelvottomia. Kun ajoaikojen sallitut heitot ovat pienimmillään alle kolme prosenttia, ei parin kilometrin köröttelyä hitaan maatalousvekottimen takana korjata millään. Ei ainakaan ilman dramaattista vaikutusta kulutukseen, jonka perusteella voittaja kuitenkin lasketaan. Kilpailu voisi kuitenkin hallita osaa satunnaismuuttujistaan. Kilpailijoilla on esimerkiksi tällä hetkellä sääntö, jonka mukaan stop-merkin taakse on pysähdyttävä aina vähintään kolmeksi sekunniksi. Se on fiksu käytäntö, joka tulisi ulottaa jokaiseen matkan varrella olevaan kärkikolmioonkin, jolloin kolmio lisäisi kaikkien kulutusta riippumatta muusta liikenteestä. Eikä kenellekään tulisi mieleen pamauttaa väistämisvelvollisuuden takaa tielle pienellä riskillä.Muuta liikennettä ei kuitenkaan saada pois teiltä satojen kilometrien matkalta, joten ehkäpä sen ongelman voisi ratkaista etappien ajoaikoja pidentämällä. Se antaisi varaa muuttujille, ja toisaalta kartanlukija voisi laskea ja ohjeistaa kuljettajalle matalampia ajonopeuksia, jolloin satunnaisten seikkojen vaikutusta voisi korjata taidolla. Ecorunissa on puutteistaan huolimatta paljon järkeä. Sen viesti ja tavoite kulutuksen laskemiseksi ovat aivan oikeita. Lisäksi kilpailu käydään poikkeuksellisen hyvässä hengessä, mikä selvisi heti ilmoittautumispaikalla. Vinoilun lisäksi kilpailijat jakoivat vinkkejä ja kokemuksia toisilleen ennen starttia sekä lounastauolla. Ecorun oli oikeasti hauskaa ainakin kaltaiselleni nörtille. Etappien keskinopeuksien hajottaminen osiin ja omien virheiden korjailu punakynällä ajo-oppaaseen hiekkateiden mutkissa oli haastavaa ja jännittävää touhua. Kartanlukijan ennakoinnilla ja laskutaidolla on kilpailussa oikeastikin merkitystä. Tulimme lopulta seitsemänneksi bensiinikoneiden luokassa, ja edellä olevista kilpailijoistakin neljä oli hybridejä. Akuttomia bensakoneita oli siis sekä edellä että takana kaksi. Se ei ensikertalaiselta kartturilta ollut varmaan ihan paska suoritus. Tsekkaa hybridiautot täältä! TOPI RANTA

Teksti: Topi RantaKuva: HondaEnnätystuloksella Honda näytti, että alhainen kulutus ei ole salatiedettä Honda on saanut Guinness World Records –tunnustuksen kesäkuussa tehdystä ajosta, jonka keskikulutukseksi muodostui vain 2,82 litraa sataa kilometriä kohden. 24 EU-maan läpi kulkenut ajo oli 13 500 kilometriä pitkä ja kesti yhteensä 25 päivää. Ennätyksen ehkä mielenkiintoisin seikka on, että ajo tehtiin täysin muuttamattomalla Honda Civic Tourer 1.6 i-DTEC –dieselmallilla ja kuljettajina toimivat amatöörikuljettajat. Kulutus saavutettiin reitin huolellisella suunnittelulla ja rauhallisella ajotavalla. Hondan tarkoituksena oli osoittaa, että nykyaikaisella teknologialla ja maltillisella ajotavalla alhainen kulutus on mahdollista kaikille kuljettajille. Tämä näyttikin onnistuneen hyvin, sillä kulutus oli matkalla jopa neljänneksen vähemmän kuin Civicin ilmoitettu kulutus. Lähes kuukauden kestäneen ajon suorittivat kaksi kuljettajaa, jotka ajoivat yhden päivän aikana noin yhden työpäivän, eli 7,5 tunnin, ajan. Päivässä kilometrejä tuli ajetuksi noin 600. Tankki täytettiin matkan aikana yhdeksän kertaa ja se täytettiin jokaisella kerralla täyteen, jotta auto ei saisi etua vähemmästä painosta. Kulutukseen ei haettu etua myöskään renkaista, jotka pidettiin suosituspaineissa matkan ajan. Guinness-ennätyksen jahtaaminen asetti ajolle todella tiukat dokumentointivaatimukset. Muun muassa auton muokkaamattomuutta oli ollut tarkistamassa erillinen ryhmä ja gps-seurannan lisäksi kuljettajat keräsivät allekirjoituksia todistajilta ympäri Eurooppaa. Myös valokuvat, videot sekä ajopäiväkirja olivat takaamassa ennätyksen aitoutta.