ARTIKKELIT JA UUTISET avainsanalla Nissan:

Hyperauto Project One, rata-auto kaikille teille. KUVA: Daimler Viikon autouutiset on kuunneltavissa myös Autotie Podcastin osana:   // Mersun hyperauto inisee formulan tavoin Mercedes-Benz – tai tarkemmin yhtiön tuunauspaja Mercedes-AMG valmistelee uutta hyperautoa nimeltään Project One. Frankfurtin automessuilla esitelty nelipyöräinen taidonnäyte siirtää formula-auton tekniikkaa ehkä ensimmäistä kertaa näin suuressa mittakaavassa ajettavaksi julkisille teille. Kaistavahtia tai parkkiavustinta siitä ei kumminkaan löydy. Hyperautoon voisi normaalisti odottaa asennettavan mahdollisimman ison ja tehokkaan moottorin – kuten sana “hyper” saattaa vihjata. Project Onen tapauksessa moottori ei kumminkaan kilpaile kärkisijoista litratilavuudessa, mutta tehoja ei voi silti sanoa puuttuvan. Pääasiallisena voimanlähteenä autossa toimii 1,6-litrainen V6-moottori, joka on läheistä sukua vuoden 2015 Formula 1 maailmanmestaruuden voittaneelle F1-auton moottorille. Sellaisenaan formulan moottoria ei ole kumminkaan siirretty Project Oneen, vaan sen kestävyyttä ja soveltuvuutta on parannettu usein muutoksin. Kun normaali Mercedeksen urheiluauton (kuten AMG GTR:n) moottori tuunataan antamaan maksimaalisen tehon kierrosluvun ollessa noin 6 500 RPM tienoilla, on hyperauto Project One paljon lähempänä F1-auton moottorin lukemia, jotka ovat luokkaa 13 500 RPM. Project Onen moottorin kierrosten pitäisi päästä parhaimmillaan 11 000 RPM lukemiin ennen kierroslukurajoittimen iskemistä väliin, joten ero normaaliin urheiluautoon on huomattava. Urheiluauton möristessä eteenpäin Project One siis inisee, tai miksi sitä vihaista ampiaisparvea muistuttavaa formulan ääntä halutaankaan kutsua. Project Onen “F1-moottori” tuottaa 858 hevosvoimaa, mutta kokonaistehot eivät ole jäämässä siihen. Yksi sähkömoottori on nykyisten F1-autojen tapaan yhteydessä kampiakseliin tarjoten 161 lisähevosvoimaa takarenkaille, ja tämän lisäksi kummallakin eturenkaalla on oma 161 heppainen sähkömoottorinsa, jolloin autoa repii liikkeelle kokonaisuudessaan yli 1000 hevosta. Erilliset sähkömoottorit mahdollistavat myös väännön määrää yksitellen eri renkaille kontrolloivan torque vectoring -järjestelmän käytön, jossa tietokone huolehtii maksimaalisesta ajettavuudesta ja pidosta kaikissa olosuhteissa. Tarvittaessa One kykenee siirtymään reilun 25 kilometrin matkan myös pelkällä akkulla, joka latautuu jarrutuksissa tai töpselillä pistorasiasta. Ainiin, on vielä neljäs sähkömoottori, joka vastaa turboahtimen pyörittämisestä minimoiden turbon viiveen. Hyperautoa myös ulkonäöltään muistuttava Project One on varustettu runsain aerodynamiikkaa lisäävin avuin. Jousitus on toteutettu siten, että auton korkeus säätyy nopeuden mukaan, ja laskee varsinkin kuljettajan valitessa race-ajomoodin. Pitovoimasta ei siis pitäisi olla puutetta, ja Project Onen voinee odottaa imeytyvän katuun moottorien tuottamien voimien päästessä valloilleen. Auton hinnaksi on tuleva noin 2,27 miljoonaa euroa, ja sitä ollaan valmistamassa kaikkiaan 275 kappaletta. Valitettavasti varauskirjan on kerrottu olevan jo täynnä, mutta alempana on onneksi tarjolla vaihtoehtoinen (lähes yhtä vaikuttava ja lompakkoa huomattavasti vähemmän kuluttava) kulkupeli Project Onen tilalle. Nissan kääntää uuden lehden Nissan Leaf on ollut sähköautomarkkinoiden valtias vuonna 2010 tapahtuneesta julkistuksestaan lähtien, mutta malli on alkanut kipeästi kaipaamaan päivitystä. Huutoon on nyt vastattu, ja uusi Leaf saapuu Eurooppaan näillä näkymin tammikuun 2018 aikana. Kehitystä edelliseen malliin nähden on tapahtunut muun muassa toimintamatkassa sekä kuljettajaa avustavissa järjestelmissä, eikä uuden Nissan Micran tyylinen muotoilu tuo enää mieleen sähköautoa. Uuden Leafin toimintamatka on eurooppalaisen NEDC-testistandardin mukaan 378 kilometriä, mutta todellisuudessa se on luultavasti vähemmän kuin Leafin kilpailija Tesla Model 3:lle ilmoittettu 350 kilometriä, joka on mitattu realistisemman, Yhdysvaltain EPA:n testisyklin mukaan. Parannusta edeltävään malliin on silti reilusti, ja Nissan on jo ilmoittanut tuovansa myöhemmin markkinoille vielä isommalla akulla eli reilummalla kantamalla varustetun vaihtoehdon. Parannusta on tapahtunut myös kuljettajaa avustavissa järjestelmissä, sillä uuteen Leafiin on saatavissa kaistavahti, sekä ProPilot Park -nimellä kulkeva autonominen parkkeerausominaisuus. Huomiota on kerännyt myös uudenlainen kaasupoljin e-Pedal, joka toimii myös jarruna. Nissanin mukaan 90% matkoista voidaan suorittaa painamatta varsinaista jarrupoljinta, joka tietenkin autosta myös löytyy. e-Pedal -poljinta painamalla auton saa normaalisti liikkeelle, jonka jälkeen sen löysääminen jarruttaa ja kokonaan nostaminen pysäyttää auton. Nissan tavoittelee melko kovia myyntilukuja aiempiin vuosiin nähden, sillä vuonna 2016 yhtiö myi 47 000 Leafia, ja ensi vuodesta alkaen tavoite on 90 000 kappaleen vuosittaisessa myynnissä. Hinnoista Suomen autokaupoissa ei vielä tiedetä, mutta Japanissa karvalakkimallin hinta on 24 400 euron tietämillä. Sähköautolta näyttämätön sähköauto. KUVA: Nissan ANTTI PENNANEN  

Kuvassa tuliterä Nissan Micran (2016) moottori. KUVA: Nissan Viikon autouutiset on kuunneltavissa myös Autotie podcastissä:   // Start-stop ja moottorin kuluminen Autoista löytyy jatkuvasti useammin start-stop-toiminto, joka sammuttaa moottorin automaattisesti tyhjäkäynnin ajaksi esimerkiksi liikennevaloissa, ja käynnistää sen jälleen kytkimen painuessa pohjaan. Toiminnon käytännön hyödyllisyydestä on käyty runsaasti keskustelua, ja moni vakavasti autoiluun suhtautuva kuljettaja tuntuu pitävän moottorin start-stop-automatiikkaa suorastaan myrkyllisenä.  Miksi start-stop sitten ei olisi elämää helpottava toiminto? Yleensä kuulee, ettei Suomen megaluokan talvipakkasessa moottori kerkeä lämmitä, saati akku latautua työmatkan aikana, jos start-stop on kytkettynä. Jatkuva uudelleenkäynnistely voi myös kuluttaa moottoria huomattavasti voimakkaammin, eikä polttoainettakaan aidosti tunnu säästyvän. Onko start-stop jälleen yksi sähköiseen käsijarruun verrattava nykyaikaisen autoilun höpöhöpö? Autocarin mielenkiintoisessa jutussa toimintoon ja varsinkin moottorin väitettyyn kulumiseen perehdytään pintaa syvemmältä. Tiivistettynä moottorin kulumisessa on kyse varsinkin kampiakselin päiden kulumisesta, sillä niihin kohdistuu käynnistyksessä suuret voimat samalla hetkellä, kun akselin ja sen kiinnityksen välille ei ole ehtinyt muodostua suojaavaa öljykerrosta. Moottorin käydessä moottoriöljy estää metallin kosketuksen metallia vasten, jolloin kulumista ei juuri tapahdu. Kun moottori sammuu liikennevaloissa, loppuu myös öljyn kiertäminen, jolloin metallipinnat ovat murto-osan ajan kosketuksessa käynnistyksen jälleen tapahtuessa. Käytännössä kuluminen on vähäistä, mutta käynnistys-sammutus-syklien määrä voi helposti kymmenkertaistua start-stop-toiminnollisessa autossa, jolloin määrillä alkaa olla jo merkitystä. Normaalin auton eliniän aikana tapahtuu noin 50 000 käynnistyskertaa, start-stopilla jopa 500 000. Aikoinaan jatkuva käynnistely olisikin takuulla vähentänyt moottorin elinikää, mutta nykyajan autoilun lähestyessä rakettitiedettä, jossa moottoriöljytkin ovat huippuluokan teknologiatuotteita (ja yksi nanoteknologian sovellusala), on kulumisen ehkäiseminenkin aivan toisella tasolla. Jatkuvasti kehittyneet myrkyt tarjoavat parempaa suojaa myös käynnistyksen aikana, joten käytännön kulumisesta saadaan luotettavaa tietoa pikkuhiljaa nykyisten autojen vanhetessa.  Kun start-stop-toiminnolle löytyy ihan fiksuja perusteluita polttoainetaloudellisuudesta ja päästöjen vähentämisestä, voi hyötyjen todeta vaikuttavan ainakin paperilla haittoja suuremmilta. Lisäksi automatiikka osaa uusimmissa autoissa kantaa huolta myös akun varauksesta, joten murhe akun tyhjenemisestä vahingossa vaikuttaa turhalta.  Kuten monessa muussakin, lopulta start-stopin hyödyllisyyden määrittää se, miten ja missä ajaa. Pääasiassa pitkiä matkoja pysäytyksittä ajaville toiminto ei tarjoa juuri mitään hyötyjä, mutta kaupungissa se on enemmän kuin perusteltu. Vaikkei polttoainetta säästyisikään paljoa, ei moottorista ainakaan tuprua haitallisia saasteita muiden hengitettäväksi. Uusi Nissan Leaf – astetta vähemmän sähköpöhinää Uusi Nissan Leaf edustaa ulkokuoreltaan samaa tyyliä, kuin kuvassa näkyvä viidennen sukupolven Nissan Micra. KUVA: Nissan Viime vuonna julkistettu täysin uudistettu Nissan Micra on toistaiseksi ollut menestys monella tasolla, ja sen on kehuttu vieneen mallin luokkansa parhaiden autojen joukkoon. Testiajossa kuviin päätynyt tuleva Nissan Leaf onkin ottanut Micran tyylistä mallia, eikä se vaikuta enää lainkaan niin sähköautomaiselta kuin edeltäjänsä. Pressuilla peitetty ulkokuori ei vielä paljastanut aivan kaikkea, mutta uudesta Leafistä kiertävät huhut kertovat sen uudistuvan muillakin tavoin. Sähköautot ovat edelleen hieman rajoittuneita verrattuna polttomoottoriautoihin lyhyen kantamansa vuoksi, mutta Nissanin paljastamat tiedot kertovat tulevan Leafin pistävän tälläkin rintamalla hösseliksi. Nykyisessä autossa on noin 250 kilometrin kantama, mutta tuleva malli tarjoaa parhaimmillaan jopa 550 kilometrin toimintamatkan. Nissanin uskotaan tarjoavan uutta Leafiä Teslan tapaiseen tyyliin, jossa haluamansa kantaman voi valita eri akkuvaihtoehdoista. Alkuvuoden Consumer Electronics Show -messuilla Nissanin johto myös vahvisti uuden Leafin tarjoavan ainakin jonkin tyyppisen autonomisen toiminnon. Autotiellä vanhakin Leaf herätti värinöitä sähköautomaisuudestaan huolimatta, joten odotamme uusinta tulokasta suurella mielenkiinnolla. Mikäli koslan coolius edelleen epäilyttää, suosittelemme ihailemaan alla olevalta videolta vaikka häkellyttävän komeaa driftausta. Siis, sähköauto Nissan Leafin häkellyttävän komeaa driftausta! ANTTI PENNANEN

Tervetuloa seuraamaan Autotien keräilysarjaa! Esittelemme uuden keräilyauton Facebook-sivuillamme neljästä viiteen kertaan viikossa. Autojen vuosikymmenet vaihtuvat viikoittain ja vuosikymmenet alkavat 1960-luvulta. Huomaathan, että esiteltävät autot ovat Autotiellä myynnissä olevia autoja, joten poistelemme linkkejä ilmoituksiin sitä mukaa kuin ilmoituksien autot on myyty. Tekstit jäävät kuitenkin tänne arkistoon. #9 1983 Datsun Laurel Autotien keräilysarjassa ei olekaan ollut vielä Nissania, joten kohteessa #9 sellainen löytyy Datsunin nimellä! Datsun Laurel edustaa valmistajan suurikokoisempaa tuotantoa ja tämä nimenomainen yksilö neljättä sukupolvea. Yhteensä Laurel näki sukupolvia kahdeksan kappaletta vuosina 1969 - 2002. Kyseessä on siis auto, jota ei ole valmistettu kohta viiteentoista vuoteen. Se ei kuitenkaan ole ongelma, sillä tällä yksilöllä on ensiluokkainen käyttöhistoria: ostettu Suomessa, huollot tehty, ja päälle vieläpä vain yksi omistaja. Kuka on tämän auton toinen omistaja? Nyt vauhdilla Vantaalle varmistamaan pala autoiluhistoriaa omiin kokoelmiin! #10 1988 Ferrari Testarossa Nyt jos sattuu olemaan vähän massia päällä, niin kannattaa käydä hakemassa talteen Autotien keräilysarjan kymmenes kohde eli vuoden 1988 Ferrari Testarossa. Ferraria ei varmaan erityisesti tarvitse esitellä, mutta Testarossaa, joka suomeksi tarkoittaa punapäätä, valmistettiin vuosien 1984 ja 1996 välillä. Eli molempien vuosikymmenien paremmalla puoliskolla. Tai ainakin ne olivat parempia puoliskoja, jos ei lasketa Suomen lamaa ja sen sellaisia pikkujuttuja. Litroja ja tehoja luonnollisesti löytyy, mutta kyllä tällaisessa pelissä parasta ovat sen tarjoamat kasarifibat, vaaleat nahkapenkit sekä aivan ihastuttava, suorastaan minimalistinen vaihdekeppi. Fefe sijaitsee Porvoossa, joten sillä voi heti kurvata Vanhaan Porvooseen kahville. #11 1989 Toyota Celica Kasarin toiseksi viimeiseksi keräilykohteeksi nousee Toyota Celica vuodelta 1989. Aidossa kasarihengessä se on väritykseltään valkoisempi kuin silloisen Miamin perjantaiyö. Toyota Celican valmistus loppui kymmenisen vuotta sitten, joten tämä auto on todella pala historiaa. Sukupolvia oli yhteensä seitsemän, tämä poimimamme yksilö edustaa valmistuksen neljättä sukupolvea. Auto on kaksilitraisella koneella, aluvanteilla sekä mailimittarilla. Nyt kun retrosynaluukutus on – ainakin joissain piireissä – muodissa, on tällä helppo päästä tunnelmoimaan 80-lukua. Kelejäkin riittää vielä ajeluun katto auki. Mitä vielä odotat? Hae itsellesi Autotien keräilysarjan kohde #11! Sijainti Pieksämäki. #12 1981 Ford Escort Fordeja on ollut Autotien keräilysarjassa jo parikin kappaletta, mutta pistetään vielä kerta kiellon päälle, koska pakkohan tämä Escort on jakaa. Tässä Escortissa on maailman uskottavimmat ja kauneimmat vanteet sekä autoiluhistorian rohkein ja räikein väri. Ilmoituksesta löytyy myös aito Escortin televisiomainos menneisyyden syövereistä. Klassista Escortia valmistettiin vuodesta 1968 vuoteen 2000, jolloin Focus korvasi Escortin lopullisesti. Vuoden 1981 mallina tämä Esko on aidointa tavaraa. Siksi se on myös museorekisteröity 30 ikävuoden kieppeillä. <<70-luku

Viime viikon podcastissa käsiteltiin automaattisten autojen etiikkaa, Volkkarin päästöskandaalikorvauksia Jenkeissä sekä annettiin Pennaselle hetki surra Saabin poismenoa. Autotie TKO:ssa Saksa vs. Japani. Kuunteletko ohjelmaa kännykällä? Lataa Supla-applikaatio Androidille tai iOS:lle. Kuuntele koko jakso:   // Tsekkaa aiemmat jaksot täältä! Klipit: R.I.P Saab   // Automaattiautojen etiikka   // Volkkarin päästöskandaalikorvaukset Jenkeissä   // Autotie TKO: Saksa vs. Japani   //