TIEN SIVUSTA ARTIKKELIT

ARTIKKELIT JA UUTISET avainsanalla Nx:

ARTIKKELI 03.08.2016

Koeajo: Lexus NX on sopiva mökkireissuille – kunhan tavaraa ei ole liikaa mukana

Toyotan premium-brändi Lexus haastaa NX-crossoverillaan esimerkiksi BMW:n, Mercedeksen ja Volvon vastaavankokoisia autoja. Autossa on siis laadun tuntua, mutta hinta pysyy vielä kuolevaisten saavutettavissa, ainakin jos ei pelkää pientä lainaa. Kesällä ajot suuntautuvat usein paikkoihin, jotka vaativat autolta omanlaisiaan ominaisuuksia. Mökkitiellä auton maavara muistuu mieleen ensimmäistä kertaa sitten viime kesän, ja nelihenkisen perheen viikonlopun tavaramäärä on kummasti suurempi kuin parikolme kauppakassia. Näihin tarpeisiin kaupunkimukavuudesta tinkimättä vastataan crossover-segmentissä, joka yrittää uhmata fysiikan lakeja ja olla suuri ja pieni samanaikaisesti. Toyotan premium-brändi Lexus haastaa NX-crossoverillaan esimerkiksi BMW:n, Mercedeksen ja Volvon vastaavankokoisia autoja. Autossa on siis laadun tuntua, mutta hinta pysyy vielä kuolevaisten saavutettavissa, ainakin jos ei pelkää pientä lainaa. NX:n hinnat alkavat hieman alle 60 000 eurosta ja tämän varustelutason mallin saa itselleen reilulla 62 000 eurolla. Mitä tähän rahaan sitten saa? No, siihen saa Toyota-konsernin pehmeän ja huomaamattoman hybriditeknologian. Auton kaksi sähkömoottoria toimivat polttomoottorin kanssa yhteen saumattomasti ja ajaminen on molemmilla tavoilla pehmeää, liukuvaa ja miellyttävää. Lisäksi auton perusvarusteet ovat sellaisia kuin kuuluukin: peruutuskamera, navigaattori, pari eri ajomoodia (eco, normal ja sport) ja adaptiivinen vakionopeudensäädin toimivat moitteettomasti. Muutamia pikkuyksityiskohtia autoon on lisätty kulmakarvoja nostamaan: keskikonsolista irrotettava meikkipeili, puhelimen langaton latauspiste ja analoginen kello ovat hyviä keskustelunavaajia, jos pelkääjänpaikalla nököttää tylsä tyyppi, josta ei muuten saa matkajuttuja irti. Tiedä sitten, onko niistä paljon muuta iloa. Kuskin puolella nappien ja vipujen määrä pysyy säädyllisissä rajoissa. Auton hallinta on ajon aikana helpon tuntuista. Tilaa NX:ssä on matkustamon puolella runsaasti. Etu- ja takapenkillä tulee mukava olo, kun polvet ja kyynärpäät eivät jatkuvasti ole kolisemassa johonkin. Tavaratilassa crossoverin pieni-suuri-oksymoroni sen sijaan näyttää huonomman puolensa: edes valepohjan alta löytyvän lisätilan kanssa kontti ei täytä auton koon asettamia odotuksia. Tilaihmeestä ei voi kokonaisuutena puhua. Harmin paikka, sillä matkustamon puoli antaa odottaa hyvää. Autojen ulkonäön arviointi on vähän hölmöä puuhaa, ei kukaan tahallaan rumaa autoa tee. Puhtaasti katsojan silmässä siis. Minusta NX on ihan komea auto, mutta tältähän nämä nykyään näyttävät. Matalia valoja ja aerodynaamisia uurteita siellä täällä. Jos joku on eri mieltä, niin ihan vapaasti. Maantieajossa NX:n suurin pettymys on sen kulutus. 7,5-8 litraa satasella tuntuu nykyaikana todella paljolta, varsinkin kun Lexus itse ilmoittaa kulutukseksi 5,1 l/100 km. Täytyy toki muistaa, että 2,5-litrainen moottori ei ole pienimmästä päästä, joten ihmeitä ei pitäisi odottaakaan. Toisaalta Executive-tason varustelulla myös ärhäkämmäksi suunniteltu Sport-moodi jää hieman hampaattomaksi. Kyllähän sillä liittymästä liikkeelle pääsee, mutta ohitukset ovat ihan tavallista hommaa. Korkeamman varustelutason versioista löytyy myös Sport+ -moodi, jossa alusta ja jousitus jäykistyvät silkan kaasun herkistymisen sijaan. Hybridiys näyttää kyntensä parhaiten kaupunkiajossa, ja NX on sopivan kokoinen siihen, että korttelipörräyskään ei aivan heti rupea nostamaan verenpainetta. Valepohjan alla oleva lisäkellari on laskettu mukaan ilmoitettuun peräkontin tilavuuteen, mutta ei sielläkään Dostojevskin koko tuotanto kesälukemiseksi mukana kulje. Executive-varustelutaso on hintaa vastaava, mutta siinä on pari valitettavaa epäkohtaa: CD-soitin on yksinkertaisesti surullisen näköinen. Kun muu keskikonsolin ohjaimisto on ajan tasalla, viisi nappia sisältävä muovinen, yksivärinen luukku näyttää 15 vuotta väärässä paikassa olevalta. Myös kaiuttimet ovat valitettavan huonolaatuiset, huomattavasti edullisemmissakin autoissa on parempilaatuisia peruspurkkeja tullut vastaan. Näitä lukuun ottamatta 2016-tason mukavuudet löytyvät ja toimivat moitteettomasti. Lexus NX on kaiken kaikkiaan miellyttävä ajokokemus. Jos ei ole liikaa tavaraa. Tai jos ei vahtaa kulutuslukemia jatkuvasti. Mutta jos sompailee itsensä ulos kaupungista ja lähtee kohti mökkiä aurinkoisena perjantaina, niin voisi sen huonommassakin autossa ehdottomasti tehdä. Makea ajettava. TEKSTI: EERO LAITILAKUVAT: VESA NIEMINEN
nwdb