ARTIKKELIT JA UUTISET avainsanalla Polttokenno:

Kuluvan vuoden vedellessä viimeisiään, on aika ottaa katsaus vuoden merkittävimpiin tapahtumiin uutisrintamalla ja suunnata katse kohti autoiluvuotta 2017. Kaksiosaisessa artikkelissa leivomme vuoden 2016 tapahtumista tiiviin paketin, jossa kiteytyvät vuoden merkittävimmät edistysaskeleet autoteollisuuden parissa. Ensimmäisessä osassa tarkastelemme vety- ja sähköautojen orastavaa (kaksin)taistelua. Oli vuoden 2016 soinnista sitten masentunut tai kauhuissaan, automaailmassa uutiset olivat lähes poikkeuksetta positiivisia ja mielenkiintoisia. Vuoden loppua kohden autoissa ja autoilussa etenevä murros on ottanut vain lisää kierroksia, ja jos vielä alkuvuodesta näytti siltä ettei tuuli tahdo tarttua vetyteknologian purjeisiin, niin viimeisten kuukausien aikana toivonkipinä on jälleen saatu syttymään. Mikäli vetyauton ABC ei vielä suju kuin vetyä vaan, voi toimintaperiaatteen perusteet kerrata Autotien Hindenburg-asiantuntija Topi Rannan artikkelista kas täältä.  Vety ei universumista lopu Lokakuussa teknologialehti Wired kertoi Chevroletin työstävän polttokennoteknologialla toimivaa pick-upia Yhdysvaltain armeijalle. Polttokennon ominaisuudet mahdollistavat muun muassa hiljaisemman, viileämmän, sekä suorituskykyisemmän toiminnan suhteessa normaaliin polttomoottoriin, ja lisäksi polttoainetta voidaan eristää useista lähteistä, kuten muista polttoaineista tai vedestä. Auto on tulossa kenttätesteihin vuoden 2017 aikana, ja mikäli historia toistaa itseään teknologian leviäminen siviilikäyttöön saattaa hyvinkin vauhdittua armeijan päättäessä jatkaa vetyisellä tiellä. Autotien podcast keskusteli aiheesta jaksossa 27:   // Syksyn kuluessa kuultiin 550 kilometrin kantamalla varustetusta sähköbussista, mutta sitäkin mielenkiintoisempi uutinen saapui joulukuun alussa, kun erästä toista liikennealalla toimivaa yritystä nimeltään muistuttava Nikola-niminen startup julkisti visionsa vetyrekasta, sekä vetytankkausasemien levittämisestä kattamaan koko Yhdysvaltain alue. Nikolan ideana on vuokrata 1900 kilometrin kantamalla toimivaa vetyrekkaa kuljetusalan yrityksille, ja rakentaa samalla tankkausasemainfrastruktuuri, jota sen omat rekat voivat hyödyntää lisämaksutta. Kunnianhimoinen ajatus on lähes täysin sama kuin Teslan Supercharger-asemien viljelyllä toteuttama, ja realisoituessaan se lisäisi todennäköisesti myös polttokennoisten henkilöautojen kysyntää. Mihin Salt Lake Cityssä majaileva startup lopulta kykenee, on kumminkin toistaiseksi kaikkea muuta kuin selvää. Elon Musk on tosin jo todistanut villien visioiden – ja tarpeeksi suuren rahavuoren voiman ainakin omalla kohdallaan, ja tietenkin on muistettava, että Yhdysvaltain presidentiksi on nousemassa 70-vuotias miesvauva. Mikä vain voi siis lopulta olla mahdollista. Podcastissä vetyrekasta keskusteltiin uutisten yhteydessä jaksossa 36:   // Kun Yhdysvalloissa Nikola on lähdössä käytännössä yksin ratkomaan vetyasemien olemattomuuden ja vetyautojen vetämättömyyden muna vai kana -dilemmaa, Saksassa valtio suunnittelee Die Weltin mukaan tukevansa vetyautoteknologian kehitystä ja tarvittavaa infrastruktuuria yli 230 miljoonan euron summalla. Vaikka kyseessä ei olekaan mikään erityisen suuri tuki Saksan kokoisessa maassa, voi sillä olla merkittävä kannustava vaikutus tekniikan leviämiseen. Autotien podcastissä epäiltiin paikallisten yritysten saaneen lobbareidensa moottoriöljyiset näppit tuen taustalle, sillä Toyotaan kytköksissä olevan BMW:n tiedetään kehittelevän polttokennoteknologiaa, kuten myös Hondan, Audin ja General Motorsin konsortion. Japani tavoittelee jo 800 000 vetyauton saattamista liikenteeseen vuoteen 2030 mennessä, ja jos nykyiset suunnitelmat alkavat laajentua toisessa suuressa automaassa Saksassa, pelkkää divetyoksidia ympäristöönsä päästelevien autojen hukkumiskuolema saattaakin jäädä toteutumatta, oli patterimies Elon Musk asiasta mitä mieltä tahansa (“Hydrogen cars are incredibly dumb”). Saksan vetytuesta keskusteltiin podcastin jakson 37 uutisissa:   // Vetyilyn ja sähköautojen suhde vaikuttaa siis ainakin väliaikaisesti hieman tasapainottuneen, vaikka jonkin aikaa näytti jo siltä että vetyteknologian käyttö kulkuneuvoissa luistaa vääjäämättä HD DVD:n, LaserDiscin ja Sega Dreamcastin jo kokemaan kohtaloon. Lopulta voikin hyvin olla, että myös näistä kilpailevista teknologioista toinen osoittautuu aikaa myöten vahvemmaksi, jolloin häviäjä hiipuu hiljaa vain hipstereiden ja kulttinörttien tuotteeksi, josta kirjoitetaan kauniita muistelmia ja jolle järjestetään uskonnonomaisia kokoontumisia.  Tiesitkö muuten, mitä vuodesta 2015 valmistetun vetyauto Toyota Mirain nimi merkitsee? Tulevaisuuttapa tietenkin. (KUVA: Toyota) Älä vielä nuolaise, vetyfanaatikko Akkuteknologian kehitys voi tulevaisuudessakin kallistaa vaakakupin nykyisten kaltaisten sähköautojen puolelle, kuten Autocarin joulukuun alussa tullut uutinen superkondensaattoreista muistuttaa. Tulevaisuuden akun luonne saattaa muuttua merkittävästi nykyisistä hitaasti latautuvista myrkkymöhkäleistä, joiden tarvitsemat harvinaiset materiaalit ovat akkujen yleistyessä kasvava ongelma. Seuraavan sukupolven akku latautuu nopeasti ja on nykyisiä energiatehokkaampi, sekä vihreämpi. Etäisyys säilyy edelleen ongelmana, mutta superkondensaattoreiden teknologiaa kehittävän Supercapacitator Materialsin johtaja Jim Heathcote uskoo ihmisten olevan halukkaampia käyttämään mieluiten nopeasti latautuvaa akkua, jonka kantama on puolet hitaasti latautuvan akun kantamasta. Onko polttomoottorissa enää voimaa?  Kaikki eivät edelleenkään ole vakuuttuneita silkkaan sähköön tai polttokennoon panostamisesta. Japanilainen musta lammas Mazda vannoo edelleen perinteisen polttomoottoriteknologian nimeen, joskin tutkimusjohtaja Kiyoshi Fujiwara on vahvistanut myös Mazdan aikovan tuoda markkinoille pistokehybridin vuoden 2021 aikana tai sen jälkeen pelkästään alati tiukkenevien päästörajojen vuoksi. Perinteisissä polttomoottorissa on yhtiön mukaan kumminkin edelleen kehitettävää, eikä niiden tutkimusta olla ajamassa alas lähiaikoina. Myös auton materiaalien keveneminen tulee helpottamaan päästökuormaa, ja yhtiö toivookin saavuttavansa 50% lähipäästöleikkaukset näiden ja muiden hihoissaan olevien ässien avulla vuoteen 2020 mennessä.  ANTTI PENNANEN