ARTIKKELI 07.06.2016
Kolumni: Suomessa ei ole enää suojateitä
Suomessa suojatiet on pilattu. Niitä on maalailtu hyvässä tarkoituksessa niin hiljaisiin risteyksiin, että autoilijoina olemme unohtaneet, mitä suojatie oikeasti tarkoittaa. Kaikille suojateille voi aina huoletta ajaa, väistäähän jalankulkija kuitenkin aina autoa. Siis jos sellainen nyt sattuu tielle hortoilemaan.
Saksassa kaikki suojatiet on merkitty suurin valopylväin. Tavallisen katuvalon kaltainen pylväs nostaa suuren huomiovalon suojatien päälle, ja suojatie on samalla ratkaisulla myös aina valaistu päivin öin. Sitä on mahdotonta ohittaa huomaamatta, ja autolija valpastuu välittömästi suojatietä lähestyessään.
Ratkaisun kääntöpuolena on se, että Saksassa ei ole kovin monia suojateitä. Suurimmassa osassa paikkoja ihmiset ylittävät tien ilman suojatietä - jopa keskikorokkeelle on usein tehty madallus ylittäviä jalankulkijoita varten. Tietysti tällöin autoilijalla ei ole väistämisvelvollisuutta, mutta kohteliaassa kulttuurissa autoilijat usein huomioivat jalankulkijat.
Ja tätä me tarvitsemme Suomeen, sillä nykyisessä kulttuurissamme suojatiet eivät ole suojateitä, vaan merkittyjä ylityspaikkoja. Suojatie ei siis koskaan oikeastaan lunasta lupausta, jonka se nimeessään antaa.
Ja siksi me tarvitsemme suojateitä sinne, missä tarve on suurin, eli koulujen, päiväkotien ja vilkkaiden jalankulkualueiden lähelle. Harvemman liikenteen teillä voimme ylittää tien ilman raitojakin, jos saamme sillä tärkeät suojatiet oikeasti turvallisiksi.
TOPI RANTA