ARTIKKELI

09.12.2015

DeLorean DMC-12 -klassikkoa tehtiin vain kaksi vuotta

Teksti: Topi Ranta

Tien Sivusta esittelee neljä kuuluisaa elokuvista tai sarjoista tuttua autoa. Tällä kertaa palaamme tulevaisuuteen DeLorean DMC-12 –klassikolla.

Sarjan edelliset osat löytyvät näiden linkkien takaa: Christine ja Eleanor

On kerennyt kulua vain vajaa pari kuukautta siitä, kun Back to the Future –elokuvan Marty McFlyn ja Emmett ”Doc” Brownin olisi pitänyt tupsahtaa nykyaikaan DeLorean DMC-12 –autolla, johon on rakennettu aikakone. Käsittelimme aihetta tuolloin elokuvan näkökulmasta, mutta palataanpa tarkemmin itse sankariin, eli DeLoreaniin.

Vaikeuksien kautta loppuun

DeLoreanin tarina ei ole kovinkaan hunajainen. DeLoreanin ensimmäisen ja ainoaksi jääneen mallin prototyypin kehitti yhdysvaltalainen insinööri William T. Collins vuonna 1976, mutta itse tuotantomalliin verrattuna auton monet ratkaisut myllättiin uusiksi. Mazdoista tutut wankelmoottorit vaihdettiin ruotsalais-ranskalaisiin PRV-koneisiin ja uusi, patentoitu alustajärjestelmä vaihdettiin toimimattomana. Teknisten syiden ja budjettiongelmien takia yhtiön autotehtaan rakentaminen aloitettiin Pohjois-Irlannissa vasta vuonna 1978 ja itse tuontanto 1981.

Tuotantomalliin tehdyistä muutoksista huolimatta DeLoreanissa on tunnetusti useita omalaatuisia ratkaisuja, joista se tunnetaan. Värinsä auto saa maalaamattomasta rosterikorista. Pinta on kaunis, mutta ainakin Hesarin lokakuussa haastatteleman suomalaisomistajan mukaan sen puhtaanapito on melko vaativaa ja tarkkaa touhua lian tarttuessa helposti pintaan. Toisaalta materiaali antaa mahdollisuuden tasoittaa pikkunaarmuja vaikka hiekkapaperilla – jos siis vain sellaista uskaltaa autolleen tehdä. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kaikki DeLoreanit lähtivät tehtaalta maalaamattomana, joten maalatut yksilöt ovat jälkikäteen maalattuja.

Ovet ovat viimeisissä SLS-Mersuissakin vielä nähdyt ylös aukeavat lokinsiipiovet, joihin on kiinnitetty nahkaremmit, jotta lyhyempikin kuljettaja tai matkustaja saa nykäistyä oven kiinni. Ovissa ei ole kokonaan avautuvia ikkunoita, vaan ainoastaan pienet luukut ikkunoissa. Vaikka lokinsiipiovet ovatkin varsin näyttävä ja pröystäilevä ovimalli, ne mahtuvat kuitenkin avautumaan sivusuunnassa pienemmässä tilassa kuin tavalliset, kääntyvät ovet.

DeLorean DMC-12:een päätyi lopulta siis Peugeotin, Volvon ja Renaultin PRV-kone. 130-hevosvoimainen ja 2,85-litrainen V6 kiihdyttää, tai ainakin kiihdytti uutena, DMC:n nollasta sataan noin yhdeksässä sekunnissa.

DeLorean Motor Company meni kuitenkin konkurssiin jo vuoden 1982 aikana, joten autoja ei kovin pitkään keritty valmistaa. Vuoden 1982 joulukuussa viimeiset yksilöt rullasivat tehtaalta ulos, ja kokonaistuotantomäärä jäi alle kymmeneen tuhanteen. Se on varmasti nostanut auton arvoa etenkin jälkikäteen ja tehnyt siitä aivan taatusti auton, jota on valmistusmäärään nähden muutettu eniten aikakoneiksi.

Kohti huomista – ja sen yli

Robert Zemeckisin Back to the Future –elokuviin päätyi juuri DeLorean sen futuristisen ulkonäön, kuten lokinsiipiovien, vuoksi. Autoon tehtiin paljon ulkonäöllisiä muutoksia, mikä on varsin ymmärrettävää, sillä aikakone tarvitsee toimiakseen esimerkiksi ydin- tai biofuusioreaktorin. Nämä näkyvät esimerkiksi auton perässä olevina massiivisina tuuletusaukkoina.

Elokuvatrilogiaa varten DMC-aikakoneiksi ostettiin ja muunneltiin yhteensä kuutta eri DMC:tä, joista kolme on yhä olemassa yhden tuhoutuessa kuvauksissa ja loppujen kahden jäädessä hylätyiksi. Elokuvat tuottanut Universal Pictures pitää hallussaan ja näyttää paria kappaletta alkuperäisiä elokuva-autoja, ja luonnollisesti maailmassa on lukuisia fanien tekemiä jäljennöksiä alkuperäisistä aikakonemalleista.