ARTIKKELI
04.10.2016
Koeajo: Nuoruuteni unelma-auto oli Honda Civic
Minä en tiedä autoista juurikaan mitään. Pienenä olin hyvä tunnistamaan automalleja niiden valoista, mutta heti kun kouluikä alkoi, jäivät moottorit pois elämästäni. Olen hankkinut töissä useita ajokokemuksia, mutta yksi on odottanut itseään. Honda Civic oli ainoa auto, jota katselin teini-iässä haikaillen. En tiennyt sen tekniikasta silloin, ja vähän tiedän nytkin, joten en voi luvata, että kovin moni asia tässä tekstissä on totta, mutta näin nämä asiat koetaan.
Unelmoin Honda Civicistä silloin kun sen hatchback-facelift tuli julki kahdeksannessa sukupolvessa. Se oli röyhkeän futuristinen ja samaan aikaan tyylikäs. Sen virtaviivaisuus oli ainutlaatuista silloin, ja se on säilyttänyt vetovoimansa tähän päivään saakka. Civic oli järkevän kokoinen, mutta määrätietoisen näköinen, ja se kiinnosti minua selittämättömästi, vaikka en muuten korvaani autoille lotkauttanutkaan.
Tänään istuin uuden Civic Type R:n rattiin ja toteutin takaraivossani varkain 10 vuotta säilyneen haaveen. Perus-Civic ei enää ole niin iskevä ulkoasultaan kuin se oli tuolloin, mutta se on silti edelleen Civic. Toisaalta Type R on hävytön. Se on anteeksipyytelemättömän määrätietoinen. Civicin ulkonäkö on suunniteltu kertomaan tismalleen, mitä autolta tulee odottaa. Naurettavan valtava takaspoileri, mustien vanteiden takaa hehkuvat jarrusatulat ja rallihenkeen tehty sisus karkottavat suuren osan perusautoilijoista, mutta vetävät tiettyä ihmisryhmää puoleensa kuin hunaja kärpäsiä. En minäkään sitä kauniiksi voi väittää, ja normaalisti en tunnustaisi minkäänlaista viehätystä tuollaiseen autoon. Civicin kohdalla on kuitenkin toisin. Sen viehätys on pyörinyt takaraivossani vuosikaudet.
Civic Type R:n ajaminen on juuri sellaista, miltä auto näyttääkin. Se on järjetöntä, tieliikennekäyttöön tarpeetonta, älyttömän hauskaa. Reilu 300 hevosvoimaa pelkillä etupyörillä saa auton liikkumaan tavalla, joka herättää hymyä matkustajissa. Tässä autossa ei ole hienosteltu epäolennaisuuksilla. Hallintalaitteet ovat simppelit ja tekevät sen, mitä lupaavat. Varustuksesta löytyvät perusominaisuudet navigaattori, puhelinyhteys ja peruutuskamera, mutta muutoin tässä autossa on kyse ajamisesta. Ratista pidetään kiinni jämäkästi, sillä jokainen tien uurre halutaan tuntea. Auto tottelee ajatuksen lailla ja tekee ajamisesta elämyksen. R-painikkeesta aktivoitava sporttimoodi toimii maantieajossa lähinnä fiiliksen lisääjänä, mutta se fiilis on tämän auton ominaisuuksista tärkein.
Civicissä on keskitytty olennaiseen. Esimerkiksi vakionopeudensäädin on simppelein miesmuistiin, ja toimii niin kuin sen odottaisikin toimivan. Se ei ole adaptiivinen tai muuten viimeisintä huutoa, mutta ohjekirjaa ei tarvitse myöskään ryhtyä lukemaan, jotta sen saa päälle. Vakionopeudensäädin on muuten varuste, joka tällaisessa autossa tulee tarpeeseen. Kun kevyt voimanpesä lähtee ohitukseen tai rajoitus nousee 80:stä 100:aan, heittää jo kevyt kosketus kaasupolkimeen mittariin liikaa nopeutta. Vakkari on hyvä väline pitämään nopeudet turvallisina silloin, kun tämä auto täytyy kahlita sille luonnottomaan tasatahtiseen matka-ajoon.
Civic Type R ei ole sellainen auto, jota harkitaan vaihtoehtona. Jos haluat Civic Type R:n, tiedät sen kyllä. En voi kuvitella, miksi kukaan tarvitsisi tällaista autoa, mutta ymmärrän täysin, miksi monet sitä himoitsevat. Minun mielessäni se kulki vuosikaudet, ja ratin takana istuminen ei pettänyt. Selittämätön, viekoitteleva soidintanssimme on nyt pyöritty loppuun. Olemme kohdanneet yössä ja jatkaneet matkaamme omiin suuntiimme. Muistelen tätä kokemusta lämmöllä ja tiedän, että oma pienenpieni teiniautoympyräni on nyt sulkeutunut. Olen kiitollinen Hondalle siitä, että he ovat tehneet tämän auton rakkaudesta ajamiseen. Muita syitä ei oikein ole.
Eero Laitila
Honda Civic Type R
2.0 GT
310 hv
Tarpeettoman tehokas ja ärhäkkä, riemukas ajettava. Jos haluat tämän auton, niin tiedät sen varmaan jo.
Hinta 50 500,31 €
Katso Honda Civic -vaihtoautot Autotieltä!
Keskustelu
Ei kommentteja
