ARTIKKELIT JA UUTISET avainsanalla Ensiauto:

Teksti: Topi RantaEdellinen ensiautoartikkeli Toyota Corollasta alkoi Japanista ja vuodesta 1966. Nissan Sunnyn kanssa palaamme jälleen samaan saarivaltioon – ja samaan vuoteen. Se ei ole sattumaa, sillä Sunny ja Corolla olivat toistensa pahimmat ja verisimmät kilpakumppanukset. Nissan Sunnyn historia on kuitenkin monitulkintaisempi kuin pahimman vastustajansa. Nissan Sunny aloitti 1960-luvulla Datsun 1000 –nimellä. Corollan tavoin Sunny on käynyt läpi lukuisia sukupolvia ja vuosikymmeniä aina vuoteen 2006 asti, jolloin valmistus päättyi. Automaailmassa on kuitenkin logiikaltaan hyvin hämäriä ja sumuisia osa-alueita, jotka sekoittavat käsityksiämme esimerkiksi automallien historiasta. Näitä ovat esimerkiksi autonvalmistajien markkinointiosastot. Sen lisäksi, että Nissanin autoja on myyty vuosista ja mantereista riippuen sekä Datsunina että Nissanina, Sunnyn nimen alla on kulkenut varsinaisen Sunnyn lisäksi muun muassa Nissan Pulsar. "Maailmalla Datsun 1200:na tunnettu B110 oli sai Suomessa vielä oman Datsun Finn –nimen." Varsinaisen Sunnyn historia on kuitenkin Nissanin B-sarjan historia. Nissanin uusi ja kompakti perheauto sai Sunny-nimensä valmistajan järjestämässä yleisöäänestyksessä vuonna 1965, mutta ulkomaille auto lähti Datsun 1000 –nimellä. Ensimmäinen B10-malli tuli 0,9-litraisella moottorilla ja nelipykäläisellä vaihdelaatikolla. Tuoteperhe laajeni heti seuraavina vuosina, kun Sunnyn valikoimiin tulivat neliovinen sedan sekä coupé. Vuoden toivat B-sarjaan tyypillisimpien varianttien, sedanin, coupén ja farmarin, lisäksi myös lavaversion B20:n. Kilpailu Toyota Corollan kanssa kasvatti Sunnyn konetta ja mallin tilavuutta. Vuonna 1970 debytoinut B110-sukupolvi tulikin jo 1,2- ja 1,4-litraisilla konevaihtoehdoilla, ja Sunny sai myös ensimmäisen kolmivaihteisen automaattilaatikon manuaalin rinnalle. Maailmalla Datsun 1200:na tunnettu B110 oli sai Suomessa vielä oman Datsun Finn –nimen. Sukupolvi sai myös Corolla Levinin haastajaksi tarkoitetun Sunny Coupé 1200 GX -urheiluversion. Kuten kaikki ensiautot, myös Nissan Sunny on omistajissaan voimakkaiden tunteiden lähde. Luotettavuus tai sen puute nostavat muistoja esiin. ”Datsun-Nissan Sunny B11 -82 oli ensimmäinen auto, jolla tuli ajettua pidemmän aikaa kortin saatua. Paras kehonliikutin mitä ihminen voi toivoa, kulutus matka-ajossa 5 l/100 km. Sekalaisessa noin kuusi. Kulutusosat eivät maksaneet mitään ja korjata ei tarvinnut, huolsi vaan säännöllisesti. Käymään säällä kuin säällä, kuljetti aina mihin olikaan tarvis”, kertoo eräs lukija. Ruostesuojaus piti metallista hyvää huolta: ”Kori ruostesuojattu aikanaan, ei huolta reikiintymisestä. Ajanmukaiset lisävarusteet ruuvasin paikoilleen, ja olihan se suht komia kottero. Ja on edelleen, jatkaa matkaansa kutsumustehtävässään kuskaten kaljaa kiskovia, tupakinkatkuisia herrasmiehiä juhlimaan.” Toisessa kertomuksessa esiintyy puolestaan yli kymmenen vuotta ja 365 000 kilometriä, joidenka aikana on vain kerran jääty tien varteen. "Vieläkin nousee tosin hymy huulille, kun sitä murheenkryyniä ja niitä reissuja sillä muistelee." Kaikki eivät valitettavasti olleet kukinnan kanssa yhtä onnekkaita: ”Niin jumalattoman ruosteinen, että jännitti viikonloppuisin, katkeaako kaaraparka, jos kontin ja konepellin päällä istui porukkaa.” Onneksi menneet ajat tuppaavat kuitenkin tuntumaan hohdokkailta, sillä tämän yksilön omistaja mainitsee kuitenkin kultaantuneet muistot. ”Vieläkin nousee tosin hymy huulille, kun sitä murheenkryyniä ja niitä reissuja sillä muistelee.” Ruosteisia osia on vaihdettu kertomuksien perusteella useaan muuhunkin autoon, ja hitsipillillä on riittänyt töitä. Kuva: Jere Matikainen”Tämmöne Sunny. Mätä, mutta oma. Mont kertaa vejin lepikkoo, ku etuvetosta en ossaa ajaa. Vaihtu Ladaan, jolla ajoin pitkän tovin”, kuvan lähettänyt Jere Matikainen kertoo. Sunnya alettiin hiljalleen kutsua Sunnyksi myös Japanin ulkopuolella, vaikka Datsunina sitä myytiin vielä varsin pitkään, aina vuoteen 1986 saakka.  Vuonna 1986 Nissanin markkinointidadaismi kuitenkin syrjäytti B12-korisen Sunnyn Euroopassa tuoden N13-korisen Pulsarin Sunnyna tilalle. N-sarjalaiset jatkoivat Euroopassa Sunny-nimellä kahden sukupolven ajan, ja N15-Pulsar saikin Euroopassa jo Almeran nimen. Suomessa Almeraksi muuttunut Sunny, joka siis oikeasti olikin Pulsar, korvasi Sunnyn lopullisesti vuonna 1995. Japanissa Sunnyja kuitenkin valmistettiin vielä vuoteen 2006 asti. Sunny-nimellä valmistetaan ilmeisesti edelleen jossain päin maailmaa autoja, joilla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä alkuperäisten B-sarjalaisten kanssa. Ota näistä nyt selvää. Fiilistele menneitä aikoja ja tsekkaa Autotien Sunny-ilmoitukset! Ensiautosarjassa aiemmin ilmestyneet: Toyota Corolla – teiniautojen ikoni Ensiautojen pronssisija: Ford Sierra Lukijoiden kertomuksia Sunnyn nimen epätarkkuus, hienommin sanottuna markkinaspesifioitu moniulotteisuus, näkyy myös saamissamme kertomuksissa, joissa on sekä B- että N-sarjalaisia Sunnyja: ”Ensimmäinen autoni oli -93 vuoden Nissan Sunny SLXi 1.6. 510€ tuli hintaa autolle Rinta-Joupin huutokaupasta. Lisävarusteena oli vaikka mitä: sähkölasit edessä ja takana sekä kierroslukumittari. Harmi vain, että mikään näistä ei kunnolla enää pelannut. Kolme vuotta ja 60 000 kilometriä ajelin sillä. Paras auto, jonka olisi voinut ekaksi autoksi kuvitella. Pitihän sitä vähän hitsata, tai no ei niin vähäänkään, mutta ikinä ei siinä mitään isompaa vikaa ollut. Tietysti tiputtihan se öljyä ja bensaakin. ” ”Ensimmäinen autoni oli ja on edelleen mahtava 1.6 lxi -koneella varustettu Nissan Sunny vuosimallia 1993. Värikin on komea harmaanvihreä. Perheeseeni tämä kiva "Nipponi" tuli 2000-luvun alussa ja siirtyi minun omistukseeni ajokortin saatuani 2009. Tämä 23-vuotias kaunotar on nähnyt paljon ja monenlaista elämää, jonka jäljet näkyvät muun muassa vasemmassa takaovessa, josta löytyy komea lommo. Se syntyi kun lumenvalkoinen Ford Escort antoi sille pusun moottoritiellä. Valitettavasti tämänkin Sunnyn vaivana on ollut perinteisesti taipumus ilmoittaa kevääntulosta kukkimalla helmoista. On myös ollut lähellä, että takajousitus tulisi läpi hattuhyllystä. Hitsaustöiden aikana takapenkki kärysi kuin käristemakkara. Tällä hetkellä Nipponin tie on ollut lähes 365 000 kilometriä pitkä ja tuntuu vielä jatkuvan ilman vikoja, jotka vihjaisivat sen tulleen tiensä päähän, jota miettiessä mieli vetää haikeaksi, koska tunnearvoa on tullut lisää joka kilometrillä. Koko yli 10 vuoden aikana, jonka se on perheessäni ollut, Sunny on jättänyt tien päälle vain kerran. Siinä vasta luotettava auto. ”   ”Datsun-Nissan Sunny B11 -82 oli ensimmäinen auto, jolla tuli ajettua pidemmän aikaa kortin saatua. Paras kehonliikutin mitä ihminen voi toivoa, kulutus matka-ajossa 5 l/100 km, sekalaisessa noin kuusi. Kulutusosat eivät maksaneet mitään ja korjata ei tarvinnut, huolsi vaan säännöllisesti. Käymään säällä kuin säällä, kuljetti aina mihin olikaan tarvis. Kori ruostesuojattu aikanaan, ei huolta reikiintymisestä. Ajanmukaiset lisävarusteet ruuvasin paikoilleen, ja olihan se suht komia kottero. Ja on edelleen, jatkaa matkaansa kutsumustehtävässään kuskaten kaljaa kiskovia, tupakinkatkuisia herrasmiehiä juhlimaan.”   ”Eka auto oli Sunny N13 5-ovisena ja perus 1.6-tekniikalla, vuosimallia 1988. Ajoin sillä ensimmäiset kuusi vuotta ajokortin saamisen jälkeen. Auto on vieläkin tallella ja odottaa tekniikkapäivityksiä. Aktiiviajosta jäi vuonna 2010, johon mennessä olin siihen laittanut jäykemmän alustan, uusinut varmaan kaikki kuluvat osat ja vaihtanut kopasta aika paljon palikkaa ruosteen takia. Hieno laite ja voittaa monet nykyaikaiset autot, jos asteikoksi laitetaan hymyn määrä ratin takana.”   ”Nissan Sunny, vm. -91. Niin jumalattoman ruosteinen, että jännitti viikonloppuisin, katkeaako kaaraparka, jos kontin ja konepellin päällä istui porukkaa. Vieläkin nousee tosin hymy huulille, kun sitä murheenkryyniä ja niitä reissuja sillä muistelee.”   "Datsun Nissan Sunny 1,5GL coupe vm.1983 (5-vaihteinen). Aika pirteä peli, 75hv, ja tais kulkeakin 170km/h huiput.”  

Kuva: James BleekerLukijat lähettivät tarinoitaan ensimmäisesta Corollastaan. Näin he kertoivat: "Toyota 'Teini' Corolla -73. Sain kortin -87. Söi öljyä lähes yhtä paljon kuin bensaa. Hienoa oli silti." "Ensimmäinen tieliikenneauto oli vuoden -88 sedan-Corolla 1.3 12v, kaasaripeli. Kaikilla piti olla siihen aikaan Corolla. Ihan pappavarusteet jne. Sitä hupia ei kuitenkaan kauaa kestänyt, kun yksi kiertokangista tuli lohkosta läpi sekä kytkinlevystä oli jäljellä pelkkä booriosa. Auto oli yhden illan lainassa, ja tuommosena hain kylänraitilta kotiin. Opiskelijan budjetilla sen Corollan taival oli siinä." "Ensiautoni oli vuoden -91 Toyota Corolla Liftback 1.6 sxi. Ostin auton vuotta ennen ajokorttia, joten kerkesin korjata ruosteviat ja tietenkin asentaa kunnon poppivehkeet. Seuraavaksi sattui kohdalle purku-gti, josta tuli sisusta, spoilerit, ja ovet sähkölaseineen. Tämän jälkeen auto oli siis puoliksi harmaa ja puoliksi valkoinen, jolloin päätettiin maalata loppuautokin valkoiseksi. Loppupeleissä auto meni myyntiin ainoan vikansa, etuvetoisuuden, takia." "Ensimmäinen autoni oli vuosimallin 1969 Toyota Corolla 1100. Kermanvalkoinen. Takavetoinen tietenkin. Isä haki auton Kokkolasta veljeni kanssa kun itse olin armeijassa. Vuosi oli 1973, ja autolla oli ajettuna noin 60 tkm. Hyvä ja kestävä auto. Talvella sillä ei vaan meinannut päästä eteenpäin. Oli niin kevytperäinen. Oppipa ajamaan takavetoista autoa." "Juu, -71 Corollahan se oli. Todella kevytperäinen ja kulki siksi aika kivasti ’kahva edellä’. Talvella ei ollut koskaan nastarenkaita ja kotipihalle taas piti kääntyä kapealta kujalta 90 astetta, mäessä. Monta kertaa pihalta pois ajaessa piti peruuttaa tielle, ja kun kokonaan ei mahtunut kääntymään, piti vaan laittaa ykkönen päälle ja tyhjäkäynnille jauhamaan tyhjää. Sitten vaan työntämään perästä auto tien suuntaiseksi. Eihän se mihinkään karannut jäisellä tiellä..." "Corolla vuosimallia -92. Luotettava kuin mikä. Oli kovassa käytössä, eikä koskaan temppuillut oikeastaan mitenkään. Sen jälkeen hairahduin euromerkkiin, ja se oli kallista leikkiä. Nykyään ajan taas Toyotalla, ja hyvin tuntuu kestävän uudetkin Toyotat. Kaiholla kuitenkin muistelen ensimmäistä Corollaa, harmi kun menin luopumaan." "Neljä kappaletta vuosien 80-82 Toyota dx-Corollaa, ja kolme e90-Corollaa. Tälläkin hetkellä e100 94 & 97 -vuosimallien Corollat pihassa. Kyllä se on ainut oikea merkki." "Ensiautomme oli Toyota Corolla -69. Olihan hurjaa päästä omalla ajoneuvolla kylille, kun iskä kuoli neljä vuotta aikaisemmin ja hänellä oli perheen ainoa ajokortti, sekin kyllä vain traktorille. Ei tarvinnut istua nostovarsien päälle asetetulla lavalla kylmissään. Matkaa kylille 8 km. Äiskä oli vierellä ihan innoissaan, kun ei tarvinnut enää muita vaivata." "Ensimmäinen autoni oli Toyota corolla DX vm 1987. Paras auto, joka on ikinä ollut." "Ensimmäinen autoni oli isäni minulle ostama Toyota Corolla dx 1,3, vuosimallia 1981. Aivan mieletön auto, motti kesti vaikka mitä, vaikka öljyä paloi. Varaosat olivat lähes ilmaisia, ja peltiä uusittiin korroosion takia. Siltikin aivan loistava auto, lämmin ja käyttövarma. Muistan vieläkin Wunderbaumin tuoksun ja Alpinen kasettimankan."

Teksti: Topi RantaYksitoista sukupolvea arkisia, mutta luotettavia autoja. Toyota Corollan edelleen jatkuva historia ulottuu aina vuoteen 1966 asti. Näiden vuosien saatossa moni suomalainen autoilija on omistanut – moni toki omistaa edelleen – ja lähes kaikki istuneet Corollan penkillä. Ennen kaikkea Corolla on tehnyt itsensä tunnetuksi nuorten autona.  Toyota Corollan valmistus alkoi Japanissa Takaokan tehtaalla vuonna 1966. 60-luvun loppupuolella nähtiin ensimmäisen sukupolven Corollan suunnittelijan Tatsuo Hasegawan kolmiovinen farmari, sedan sekä fastback. Saman herran kynästä laatikkomainen ensimmäinen sukupolvi sai seuraajansa vuosikymmennen taitteessa, jolloin Corolla sai ensimmäiset coupénsa ja farmarimallistakin tuli viisiovinen versio. Japanin talouskasvu kiihdytti Corollan tuotantoa, ja miljoonas yksilö rullasi tehtaalta jo vuonna 1970. Alkuvuosien tahti on vain kiihtynyt, sillä heinäkuussa 2013 maailmalla oli myyty jo 40 miljoonaa Corollaa. "Muistan vieläkin Wunderbaumin tuoksun ja Alpinen kasettimankan" Aikakaudelleen tyypillisesti Corolla tuli takavetoisena, ja pysyi sellaisena kohtuullisen pitkään. Ensimmäinen etuvetoinen sukupolvi oli vuosina 1983 – 1985 valmistettu viides sukupolvi, josta oli kuitenkin siitäkin saatavilla vielä takavetoiset mallit. Vaikka Corollaa pidetäänkin yleisesti luotettavana kulkupelinä, ja vaikka se on monelle ensiostajalle ollutkin budjetiltaan juuri sopiva vaihtoehto, on etenkin takavetoisuudella oma merkityksensä nuorien autoilijoiden valinnoissa. Kylän kovimmat kundit kun eivät perinteisesti tule etenkään talvella torille auton keula edellä. 90-luku. Ei lisättävää. Takavedon ilot näkyvät myös paljon kertomuksissa, joita lukijamme meille lähettivät. Kevytperäinen Corolla on kouluttanut monen nuoren takavetoiset hallitsevaksi kuljettajaksi. Takavedosta oli huvin lisäksi myös hyvin yllättävää etua:  ”Todella kevytperäinen ja kulki siksi aika kivasti ’kahva edellä’. Talvella ei ollut koskaan nastarenkaita ja kotipihalle taas piti kääntyä kapealta kujalta 90 astetta, mäessä. Monta kertaa pihalta pois ajaessa piti peruuttaa tielle, ja kun kokonaan ei mahtunut kääntymään, piti vaan laittaa ykkönen päälle ja tyhjäkäynnille jauhamaan tyhjää. Sitten vaan työntämään perästä auto tien suuntaiseksi.” Takavetoisuuden iloilla on kuitenkin kääntöpuolensa etuvedon tuntuessa tylsältä. Eräs kirjoituksien yksilö nimittäin ”meni myyntiin ainoan vikansa, etuvetoisuuden, takia”. Vuosi 1972 toi toiseen sukupolveen Corollan sporttitrimmatun version, Corolla Levinin. Levinissä oli Toyotan T-moottorin 2T-G -variantti. 1,6-litrainen pata tuotti 116 hevosvoimaa, ja se oli varustettu kahdella nokka-akselilla. Vastaava DOHC-moottori tuli viime viikolla ensiautoartikkelin aiheena olleeseen Ford Sierraan vuonna 1989. Avensis on pyrkinyt parempina vuosina paikkaamaan lukemia, mutta uusien Toyotien rekisteröinnit ovat kuitenkin tippuneet Corollan tahdissa. Toyota Corolla on syntymästään saakka uudistunut tasaiseen tahtiin. Uusi mallisukupolvi on ilmestynyt neljän tai viiden vuoden välein 90-luvun puoliväliin saakka, ja siitä eteenpäinkin viiden tai kuuden vuoden välein. Desiginin trendien mukana jokaiselle käyttäjäsukupolvelle on jäänyt mieleen juuri oman vuosikymmenen teini-Corolla. Kymmenistä miljoonista valmistetuista yksilöistä maahamme on vuosien saatossa tuotu satoja tuhansia kappaleita, joten varmaa on, että lähes jokaisessa suomalaisessa Corolla herättää mielikuvan. Usein juuri muutaman mallisukupolven vanhana ensiautona. Kuten kaikki vanhat autot, myös ensi-Corollat ovat vaatineet oman aikansa ja vaivansa. Moni on joutunut tankkaamaan öljyä koneeseen lähes bensiinin vauhdilla, ja kukkivaa peltiä on hitsattu ja vaihdettu. Silti auto on ollut luotettava ja ennen kaikkea rakas. ”Aivan mieletön auto, motti kesti vaikka mitä, vaikka öljyä paloi. Varaosat olivat lähes ilmaisia, ja peltiä uusittiin korroosion takia. Siltikin aivan loistava auto, lämmin ja käyttövarma. Muistan vieläkin Wunderbaumin tuoksun ja Alpinen kasettimankan”, muistelee eräs omistaja. Toinen taasen toteaa, ettei vuoden 1992 Corolla tahtonut temppuilla kovassakaan käytössä. ”Kaiholla kuitenkin muistelen ensimmäistä Corollaa, harmi kun menin luopumaan.” Ensiautorakkaus taitaa olla usein ikuista. "Varaosat olivat lähes ilmaisia, ja peltiä uusittiin korroosion takia. Siltikin aivan loistava auto" Corollan paikka teiniautoilun yhtenä tunnetuimpana ikonina saattaa kuitenkin olla muuttumassa. Vaikka suomalainen autokanta uusiutuu melko hitaasti – uusia henkilöautoja on vuosien 2007 ja 2015 välillä rekisteröity keskimäärin noin 114 000 vuodessa – uudistuu se kuitenkin hiljalleen. Ja siitä kärrystä Corolla on tippumassa. Onko uusimmasta Corolla-sukupolvesta tulevaksi teiniautoksi? Vuoden 2014 pientä piikkiä lukuun ottamatta entisen kansansuosikin ensirekisteröinnit Suomeen ovat laskeneet tasaista tahtia, ja vauhti on ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana huima. Vuonna 2007 rekisteröitiin 5207 Corollaa. Tiputus on tähän vuoteen mennessä lähes 90 prosenttia, sillä vuonna 2015 ensirekisteröintejä oli enää vaivaiset 725 kappaletta. Avensis on pyrkinyt parempina vuosina paikkaamaan lukemia, mutta uusien Toyotien rekisteröinnit ovat kuitenkin tippuneet Corollan tahdissa. Voisiko teini-Avensis silti olla tulevaisuuden juttu Corollan korvaajana? Luemmeko vuonna 2036 tarinoita vuoden 2015 Avensiksesta, josta muistuvat mieleen vanha Bluetooth-mankka ja talvihurjasteluiden aikana laulava ESP? Se jää nähtäväksi. Lue lukijoiden kertomuksia Corollasta täältä. Ensiautosarjassa aiemmin ilmestynyt: Ensiautojen pronssisija: Ford Sierra

Teksti: Topi RantaTien Sivusta kirjoittaa kolmesta suosituimmasta ensiautosta. Tänään on vuorossa Ford Sierra, jonka johdolla rusikoitiin aikanaan koko Ford-mallisto vanhasta laatikkomaisuudesta uudelle pyöristetylle aikakaudelle. Muotoilun vallankumous ei ollut ainakaan aluksi mikään varsinainen myyntivaltti. Pyöreästi muotoiltu Ford Sierra oli valmistajalta rohkea veto. Kehitysvaiheessa project Toni –nimellä kulkeneen Ford Taunuksen ja Cortinan seuraajan pyöreiden muotojen taustalla oli kuitenkin tiedettä. Sierran ilmanvastuskerroin oli nimittäin 0,34, mikä oli keskihintaiselle perheautolle täysin ennenkuulumaton lukema. Itse asiassa vain Porsche 924 ja Citroën GS olivat aiemmin päässeet parempiin tuloksiin. Muuten Sierra oli tekniikaltaan varsin tyypillinen Ford, eikä sen suhteen otettu erityisen vallankumoksellisia askelia. Auton taakse tuli Ford Granadasta tuttu ripustus. Moottorivaihtoehdot liikkuivat eri mallivariaatioissa 1,3-litraisesta nelisylinterisestä mallista aina 2,8-litraiseen V6:een. Olipa Sierraan saatavilla jopa Peugeotin 2,3-litrainen dieselmallikin. Automaattivaihteisto tuli kolmivaihteisena ja keppiversiot neljällä tai viidellä pykälällä. Kuitenkin esimerkiksi jo perusmalliin tuli joitakin vielä 80-luvulla varsin harvinaisia uutuuksia, kuten jarruneisteiden vähyydestä varoittava merkkivalo. Kalliimmissa malleissa auto varoitti jo pakkasistakin. Kuva: Jesse RättöVihtiläisen Jesse Rätön ensimmäinen auto. "Ford Sierra 2.0 DOHC tehtaalta tullessaan RS:n korisarjalla. Tuli Kossun sisusta laitettua sinne, ja Kossun täydellinen takakelkka." Rohkea ja aikaansa edistyksellinen muotoilu veti Sierran myynnin kuitenkin vaikeuksiin. Project Tonin johdossa ollut Fordin suunnitteluvarajohtaja Uwe Bahnsen lähti sen seurauksena pois koko firmasta, ja myös muun muassa Sierraa suunnittelemassa ollut muotoilija Patrick Le Quementkin siirtyi pois Euroopasta Fordin Detroitin-tehtaille. Valmistaja kuitenkin luotti autoonsa eikä sitä varsinaisesti pidetty huonona. Päin vastoin, lehdistö ja asiantuntijat pitivät Sierraa hyvinkin pätevänä autona. Edellisistä malleista periytyneet moottoritekniikat olivatkin pääsääntöisesti luotettavaa tavaraa, ja myös huoltaminen oli tuttuuden takia kohtuullisen helppoa. "Ensimmäinen autoni oli Ford Sierra vuosimallia 1992. Väri oli vaaleansininen ja sedan-korimallinen. Se oli oikein Ghia-varustelutasoinen. Tekniikaltaan 1,8 litran diesel. Auton tieliikenneura loppui talvikelillä kolariin, jossa auto päätyi katolleen ojaan. Auto löytyy vieläkin itseltä, tosin nykyään mökkikäytöstä. Tekniikaksi on vaihtunut 2,0 bensiinitekniikka." Hitaan alun vauhdittamiseksi Ford aloitti suuret Sierra-mainoskampanjat. Isossa-Britanniassa televisio näytti erittäin pitkiä mainoksia ja lehdet täyttyivät Sierran värikuvamainoksista. Ford piti huolen siitä, että pyöristetty muotoilu alkoi iskostumaan autoilijoiden käsitykseen automuotoilun silloisesta nykypäivästä. Sierran myyntiä vauhditti lopulta monta seikkaa. Auto sai useampia versioita ja mallipäivityksiä, joissa muun muassa hienosäädettiin ulkonäköä. Audi julkisti samoihin aikoihin oman päivityksessä pyöristyneen 100-mallinsa, joka vähensi ostajia mietityttänyttä mielikuvaa Sierran omalaatuisuudesta. Ja olihan Sierra tarjolla kaikkina versioina aina kolmiovisesta hatchbackista viisioviseen farkkuun. Vuosien markkinointi, variointi ja kehitys tuottivat tulosta: vuonna 1987 Sierra oli luokkansa myydyin auto. Puolitoista minuuttia Queenin Brian Mayta ja Ford Sierraa. Täydellinen yhdistelmä. Sierraa valmistettiin vuodesta 1982 vuoteen 1993, joten auto kerkesikin nähdä paljon kehitystä. Viritetty Cosworth-urheilumalli nähtiin vuonna 1986. 1989 Sierroihin tuli saataville kahdella nokka-akselilla varustettu DOHC-moottori, ja muuten takavetoisesta autosta nähtiin myös nelivetomalli. 80-luvun loppupuolella Ford kohtasi myös ongelmia, kun esimerkiksi joissain malleissa käytetty kierrätetty teräs laski autojen ruostekeston ala-arvoiselle tasolle, mistä valmistaja oli luonnollisesti asiakkailleen vastuussa. Sierran elinikä jatkui aina 90-luvun alkupuolelle saakka. Vielä tuolloin nähtiin esimerkiksi Queen-yhtyeen kitaristin Brian Mayn laulama Ford-sovitus artistin kappaleesta Driven By You (suom. sinun ajamasi). Uusi Mondeo oli kuitenkin vääjäämättä tulossa, ja lopetti lopulta Sierran tuotannon vuonna 1993. Sierran henki siirtyi kuitenkin rohkeassa muotoilussa tuleville Ford-sukupolville, ja onhan klassisia Sierroja edelleen liikkeellä Suomenkin teillä. Niistä moni on tai on ollut jonkun ensimmäinen oma auto. "Ostin ensimmäisen oman auton isältäni, joka ei enää pystynyt ajamaan. Auto oli Ford Sierra -89, harmikseni autossa oli paljon vikoja, joita jouduin korjaamaan. Auto oli takavetoinen, vähän hankala ajaa talvella. Piti myydä auto pois. Olisin halunnut pitää auton, jos se olisi ollut paremmassa kunnossa ja etuvetoinen. Kuvia  minulla on autosta muistona, ne muistuttavat minua isästä ja siitä miten ylpeä olin kun minulla oli oma auto. " Lainaukset ovat lukijoiden Autotielle lähettämistä ensiautokertomuksista.