ARTIKKELIT JA UUTISET avainsanalla Elokuvat:

Autotie Podcastissa liikenneuutiset, toisessa maailmansodassa debyytin tehnyt Jeep, Autotien omat peli-ideat sekä autojen piilomainonta. Kuuntele Autotie Podcast #16 tästä! Kuunteletko ohjelmaa kännykällä? Lataa Supla-applikaatio Androidille tai iOS:lle. Kuuntele koko jakso:   // Tsekkaa aiemmat jaksot täältä! Klipit: Liikenneuutiset   // Ensimmäinen Jeep 75 vuotta   // Need For Speed GO   // Autojen piilomainonta   //

Teksti: Topi RantaTien Sivusta esittelee neljä kuuluisaa elokuvista tai sarjoista tuttua autoa. Sarjan päättää Volvo 240. Harva jokamiehenauto herättää niin paljon tunteita kuin kaksnelikymppinen, josta on tehty niin musiikkia kuin megasuosittuja videoitakin. Sarjassa aiemmin ilmestyneet osat: Christine, Eleanor ja DeLorean DMC-12 Volvo 240:n tuotanto sai alkunsa yli 40 vuotta sitten, vuonna 1974. 240 perustui edelliseen malliin 140, joka 240:n tavoin oli Volvon silloisen pääsuunnittelija Jan Wilsgaardin muotoilua. Pestissään Wilsgaard työskenteli göteborgilaisyhtiössä jopa 40 vuotta, ja oli mukana muun muassa Amazon-mallien suunnittelussa. Nelisylinterisellä koneella varustetun kaksnelikymppisen rinnalle tuli V6-koneella varustettu 260, ja 240 sai useita konevariaatioita. Esimerkiksi 240:een tulleet Volkswagenin valmistamat dieselkoneet olivat ensimmäiset dieselkoneet Volvon henkilöautoissa, bensiinikoneet olivat puolestaan Peugeotin ja Renaultin kanssa yhteistyössä tehtyjä PRV-koneita. Ovivariaatioita oli puolestaan aina kaksiovisesta nelioviseen sekä viisioviseen farkkuun,  ja mallia päiviteltiin pariinkin otteeseen tuotannon aikana. Auto nousi hurjaan suosioon. Kaikkiaan 200-sarjalaisia Volvoja valmistettiin lähes kolme miljoonaa kappaletta. Sen suosiosta kertoo se, että kun 260-mallit korvasi tuotannossa 700-sarja vuodesta 1982 alkaen, 240 pysyi tuotannossa jopa vuoden 700-sarjaa pidempään. 240:n valmistus lopetettiin vuonna 1993, lähes 20 vuotta tuotannon aloituksen jälkeen. Seattlelainen Grynch on tehnyt biisin omasta 240-Volvostaan. Eri varianteistaan ja päivityksistään huolimatta 240:n tunnistaa varmasti jokainen suomalainen, jos nyt ei nimeltään niin ulkonäöltä ainakin. 240 on herättänyt huomattavan määrän tunteita omistajissaan ja autoihmisissä. Autojen elokuvaesiintymisiä listaava Internet Movie Cars Database väittää Volvo 240:n esiintyneen yli tuhannessa elokuvassa tai sarjassa. Luku kuulostaa hurjalta, mutta toisaalta se sisältää roppakaupalla mainintoja taustalla seisoskelleista pysäköidyistä 240:stä. Olihan miljoonia valmistettu malli varsin yleinen näky etenkin kotimaassaan Ruotsissa. Merkittävintä on kuitenkin tietysti kaksnelikymppisen näkyvimmät roolit. 240:n leffa- ja elokuva-autoista kertovaan sarjaamme nosti sen osa Kosti Sorjosen autona sarjassa Pirunpelto. Pirunpelto oli vuosina 2009 – 2013 Ylen kanavilla esitetty suomalainen draamasarja, joka ylsi suomalaisittain erittäin korkeisiin katsojalukuihin. Volvomme rooli tässä kuvitteelliseen pohjanmaalaiskylään sijoittuvassa sarjassa oli toimia tavallisena kulkupelinä. Perisuomalainen kyräily ja viha kuitenkin koittivat ilkeästi Volvo-raukan kohtaloksi, kun katkera velanperijä lässäytti Sorjosen farkku-240:n päälle betonimurikan kauhakuormaajallaan. Sen härmäläisemmäksi voi meininki tuskin enää mennä. 200-sarjalaiset ovat päässeet myös muualla maailmassa huomion keskipisteeseen. Varsinaista sankaria sellainen esittää taiwanilaisen energiajuoman mainoksessa, josta ei ainakaan toimintaa pääse puuttumaan. Ehkä kuitenkin hienointa autosuhdetta kuvaa tietysti omistajan ja auton kiinteä suhde. Seattlelaisartisti Grynch on nimittäin tehnyt omasta Volvostaan kokonaisen kappaleen My Volvo. Kappaleessa artisti käy läpi suhdettaan autoonsa: se ei ole perinteinen jenkkigangsterien tuunattu huomiomagneetti, jolla flirttaillaan vastakkaiselle sukupuolelle. Silti sillä on oma spesiaali paikkansa artistin sydämessä. Joskus kuitenkin tulee hetki, jolloin omasta kullasta on luovuttava ja se on myytävä eteenpäin. Tässäkin Volvo 240 on saanut poikkeuksellista kunniaa. Ruotsalaisen Christoffer Castorin Volvon myynti-ilmoitus keräsi YouTubessa yhteensä miljoonia katselukertoja. Castor teki kaverinsa kanssa harrastusmielessä Volvostaan videon, jossa parodioidaan möreää traileriääntä ja kuvataan 240:n ruostunutta takakonttia. Ja tulihan se Volvo lopulta myydyksi.  

Teksti: Topi RantaTien Sivusta esittelee neljä kuuluisaa elokuvista tai sarjoista tuttua autoa. Tällä kertaa palaamme tulevaisuuteen DeLorean DMC-12 –klassikolla. Sarjan edelliset osat löytyvät näiden linkkien takaa: Christine ja Eleanor On kerennyt kulua vain vajaa pari kuukautta siitä, kun Back to the Future –elokuvan Marty McFlyn ja Emmett ”Doc” Brownin olisi pitänyt tupsahtaa nykyaikaan DeLorean DMC-12 –autolla, johon on rakennettu aikakone. Käsittelimme aihetta tuolloin elokuvan näkökulmasta, mutta palataanpa tarkemmin itse sankariin, eli DeLoreaniin. Vaikeuksien kautta loppuun DeLoreanin tarina ei ole kovinkaan hunajainen. DeLoreanin ensimmäisen ja ainoaksi jääneen mallin prototyypin kehitti yhdysvaltalainen insinööri William T. Collins vuonna 1976, mutta itse tuotantomalliin verrattuna auton monet ratkaisut myllättiin uusiksi. Mazdoista tutut wankelmoottorit vaihdettiin ruotsalais-ranskalaisiin PRV-koneisiin ja uusi, patentoitu alustajärjestelmä vaihdettiin toimimattomana. Teknisten syiden ja budjettiongelmien takia yhtiön autotehtaan rakentaminen aloitettiin Pohjois-Irlannissa vasta vuonna 1978 ja itse tuontanto 1981. Tuotantomalliin tehdyistä muutoksista huolimatta DeLoreanissa on tunnetusti useita omalaatuisia ratkaisuja, joista se tunnetaan. Värinsä auto saa maalaamattomasta rosterikorista. Pinta on kaunis, mutta ainakin Hesarin lokakuussa haastatteleman suomalaisomistajan mukaan sen puhtaanapito on melko vaativaa ja tarkkaa touhua lian tarttuessa helposti pintaan. Toisaalta materiaali antaa mahdollisuuden tasoittaa pikkunaarmuja vaikka hiekkapaperilla – jos siis vain sellaista uskaltaa autolleen tehdä. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kaikki DeLoreanit lähtivät tehtaalta maalaamattomana, joten maalatut yksilöt ovat jälkikäteen maalattuja. Ovet ovat viimeisissä SLS-Mersuissakin vielä nähdyt ylös aukeavat lokinsiipiovet, joihin on kiinnitetty nahkaremmit, jotta lyhyempikin kuljettaja tai matkustaja saa nykäistyä oven kiinni. Ovissa ei ole kokonaan avautuvia ikkunoita, vaan ainoastaan pienet luukut ikkunoissa. Vaikka lokinsiipiovet ovatkin varsin näyttävä ja pröystäilevä ovimalli, ne mahtuvat kuitenkin avautumaan sivusuunnassa pienemmässä tilassa kuin tavalliset, kääntyvät ovet. DeLorean DMC-12:een päätyi lopulta siis Peugeotin, Volvon ja Renaultin PRV-kone. 130-hevosvoimainen ja 2,85-litrainen V6 kiihdyttää, tai ainakin kiihdytti uutena, DMC:n nollasta sataan noin yhdeksässä sekunnissa. DeLorean Motor Company meni kuitenkin konkurssiin jo vuoden 1982 aikana, joten autoja ei kovin pitkään keritty valmistaa. Vuoden 1982 joulukuussa viimeiset yksilöt rullasivat tehtaalta ulos, ja kokonaistuotantomäärä jäi alle kymmeneen tuhanteen. Se on varmasti nostanut auton arvoa etenkin jälkikäteen ja tehnyt siitä aivan taatusti auton, jota on valmistusmäärään nähden muutettu eniten aikakoneiksi.Kohti huomista – ja sen yli Robert Zemeckisin Back to the Future –elokuviin päätyi juuri DeLorean sen futuristisen ulkonäön, kuten lokinsiipiovien, vuoksi. Autoon tehtiin paljon ulkonäöllisiä muutoksia, mikä on varsin ymmärrettävää, sillä aikakone tarvitsee toimiakseen esimerkiksi ydin- tai biofuusioreaktorin. Nämä näkyvät esimerkiksi auton perässä olevina massiivisina tuuletusaukkoina. Elokuvatrilogiaa varten DMC-aikakoneiksi ostettiin ja muunneltiin yhteensä kuutta eri DMC:tä, joista kolme on yhä olemassa yhden tuhoutuessa kuvauksissa ja loppujen kahden jäädessä hylätyiksi. Elokuvat tuottanut Universal Pictures pitää hallussaan ja näyttää paria kappaletta alkuperäisiä elokuva-autoja, ja luonnollisesti maailmassa on lukuisia fanien tekemiä jäljennöksiä alkuperäisistä aikakonemalleista.   Marty McFly ja Doc saapuivat kuin saapuivatkin lokakuuhun 2015

Teksti: Topi Ranta Vauhdikasta menoa. Kuvakaappaus elokuvan Gone in 60 Seconds trailerista.Tien Sivusta esittelee neljä kuuluisaa elokuvista tai sarjoista tuttua autoa. Tällä viikolla toisessa osassa käsittelemme Eleanoria, vuoden 1973 Ford Mustangia H.B. Halickin klassikkoelokuvasta Gone in 60 Seconds. Sarjan edellisen osan Christinen voit lukea täältä. H.B ”Toby” Halickin Gone in 60 Seconds vuodelta 1974 on ehkä määritelmä autoelokuvalle. Elokuvan päähenkilö on Mandrian Pace, autoharrastaja ja autovaras. Pace varastaa auton kuin auton 60 sekunnissa, ja saa tehtäväkseen pölliä 48 tarkoin valittua autoa lyhessä ajassa. Elokuvan päätähti, listan vaikein tavoiteltava on vuoden 1973 Ford Mustang Sportsroof, joka saa varasjengin listalla nimen Eleanor. Muskelien klassikko Eleanor on klassisen jenkkimuskeliauton ensimmäisen sukupolven viimeisiä malleja, mikä tarkoittaa sitä, että vuonna 1964 tuotannossa aloittaneen Mustangin kulmat ovat hieman terävöityneet ja mitat kasvaneet. Kulmat ajalle tyypillisesti makukysymyksinä, mutta mitat lähinnä siitä syystä, että Ford halusi vuosi vuodelta kasvattaa moottorien kokoa autossa. Esikuvina pitkäkeulaseen Mustangiin ovat toimineet eurooppalaiset, etupäässä italialaiset urheiluautot kuten Ferrari ja Maserati. Urheilullisuudella haluttiin vedota etenkin kauniimman sukupuolen edustajiin. Alun perin kaksiovisesta mallista suunniteltiin vain porrasperäversio, mutta auton suunnittelijat muotolivat salassa myös pienoismallin fastbackista. Fastback-viistoperässä, joka Fordin mallinimistössä sai nimen sportsroof (suom. urheilukatto), auton perä laskee sulavalinjaisesti katolta perän reunalle saakka. Pienoismallin tekijöiden esiteltyä teostaan Mustangin isänäkin tunnetulle Lee Iacoccalle fastback otettiin heti tuotettavaksi. Eleanor oli saanut alkunsa. Vuoteen 1973 mennessä Mustang oli siis ottanut lisää tuumia, jotta siihen saatiin mahdutettua suurempia koneita muuttamatta kuitenkaan Ford Falconista ja Fairlanesta periytyneitä alustaa ja ripustusta. Parhaimmillaan ensimmäisen sukupolven Mustang näki 7,0-litraisen Super Cobra Jet –nimellä kulkeneen, 375-hevosvoimaisen V8-koneen vuoden 1971 mallissa. Pienimpänä konevaihtoehtona oli vuoteen 1973 saakka 4,1-litrainen Thriftpower, josta irtosi puolestaan 98 hevosvoimaa. Sivuhuomiona mainittakoon, että Volkkarin 1,2-litrainen TSI –kone puristaa nykypäivänä 105 hevosvoimaa. Vain kaksi Eleanoria Halickin elokuvaa varten hankittiin vain kaksi Mustangia, jotka molemmat olivat vuoden 1971 mallia. Toinen autoista oli tarkoitettu stunttiautoksi ja toinen niin sanotusti ihasteluautoksi, eli kuvattavaksi vaarattomissa otoksissa. Koska Eleanor oli kuitenkin vuoden 1973 malli, täytyi näyttelijäautoihin tehdä hieman muutostöitä, jotta ne saatiin näyttämään pari vuotta nuoremmilta. Jäähdyttimen etusäleiköt vaihdettiin ja autot maalattiin muistuttamaan vuoden 1973 kuvastomalleja. Taitellisia vapauksia tuotanto otti sen sijaan esimerkiksi etupuskurissa, joka jäi vuoden 1971 vakiomalliseksi. Stunttiautoon tehtiin muutostöitä satoja tunteja kun turvakehikko rakennettiin auton sisään ja esimerkiksi sähköjärjestelmiin rakennettiin turvakatkaisija. Toinen Eleanor jäi kosmetiikkamuutoksia lukuun ottamatta täysin vakiomalliseksi. Toisin kuin voisi olettaa, ainoastaan stunttimalli on enää nykyisellään olemassa, ja ihasteluauto oli romutettu piakkoin elokuvan jälkeen. Jos stunttiauto jäikin mylläkästä vielä niin sanotusti eloon, ei samaa onnea käynyt muille elokuvassa näkyneille autoille. Yksistään elokuvan lopussa nähtävässä puolituntisessa takaa-ajossa romutettiin hulppeat 93 autoa. Siinä rytäkässä stuntti-Eleanorkin ottaa osansa iskuista. Mutta Gone in 60 Secondsin ainoa elokuvahistoriallinen saavutus ei ollut älytön räjä romutettuja autoja, vaan sen hatunnosto upealle Fordille. Eleanor nimittäin sai paikkansa elokuvan lopputeksteissä.  1973 Ford Mustang Sportsroof ·         Mustangin ensimmäisen sukupolven viimeinen malliversio·         Konevaihtoehdot neljälitraisen rivikutosen Thriftpowerin (98 hp) ja 5,8-litraisen V8 Clevelandin (266 hp) välillä·         Alusta, ripustus ja voimansiirto periytyivät Mustangiin Ford Falconista ja Fairlinesta·         Hardtop-porrasperä, Sportsroof-viistoperä sekä avomalli·         Ford Mustangin kuudennen sukupolven tuotanto aloitettiin tänä vuonna, ja se Mustang on nyt tilattavissa myös suoraan Suomeen·         Vuonna 2000 Halickin elokuvasta tehtiin uusintaversio samalla nimellä. Elokuvassa pääosaa näytteli Nicolas Cage ja Eleanoria 1967 Ford Mustang Fastback   1970-luvulla trailerien kertojasetä ei ollut ihan niin dramaattinen kuin nykyään. Juttua sen sijaan riittää.