13.06.2016
Kuskina kesäyössä
Teksti ja kuva: Arttu Lustig
Ilmoittauduin vapaaehtoiseksi. Olin juonut illan aikana vain yhden pienen oluen, joten voisin toimia loppuillanvieton kuskina. Olin mielissäni syntyneestä tilanteesta, koska mikään ei toisi kesäisempää tunnelmaa kuin hiprakkaisten naisten kyyditseminen lauantai-illassa. Halusin lyödä kaupat nopeasti lukkoon ja nojauduin vieressäni istuvan punapään tuolin selkänojaa vasten, jotta puheeni varmasti saavuttaisi kuulijan läpi juhlapaikan liian voimakkaalle säädetyn musiikin. Kerroin jämäkällä, mutta rauhallisella äänellä markkinointi-ihmisen elkein, että autoni on musta sekä varustettu voimakkaalla vee-kuusi-moottorilla ja valkoisilla nahkapenkeillä. Punapää nappasi mainospuheestani vaaleat nahkapenkit ja niiden avulla kannusti pöydän kahta muutakin naista lähtemään kyytiini.
Ilta oli raikas sekä alkukesän valoisa, kun kävelin kohti autoani kolmen naisen: brunetin, blondin ja punapään kanssa. Juhlapaikan parkkipaikalla brunetti naurunsekaisella kiljahdukselle julisti autoni olevankin vain Saab. Naiskööri sulloutui autooni ja pääsin kuskaamaan juhlatuulista naiskolmikkoa. Ensimmäisessä risteyksessä vilkun metronomin sykkeessä brunetti ihmetteli, mikä autossa haisee. Valistin, että tuoksu on vain Saabille ominainen haju eikä siitä kannata murehtia. Blondi pohti, oliko hajusta päätellen autoon joku joskus kuollut. Punapään mielestä autoon oli kuollut kuskin katu-uskottavuus, kun ajeli julkisesti tällaisella pappalaivalla. Brunetin mielestä se ei voinut pitää paikkaansa, koska ei sellainen asia voi kuolla, jota ei ole koskaan ollut olemassakaan. Brunetti vertasikin katu-uskottavuuttani tonttuun tai maahiseen, josta voi iskeä tarinaa, mutta tarinaan uskominen on kuulijan vastuulla.
Vaikka auto kulkikin asianmukaisesti tiellä, oli auton sisällä tilanne karannut käsistä. Komensin muutamaan kertaa kovaan ääneen hiljaisuutta lyöden kämmenpohjia rattia vasten, kuin kyseessä olisi oikea vaara. Sormea etupenkkien välissä heristellen perustelin, että kuskille täytyy antaa nyt ajorauha. Autoon laskeutui sanattomuus. Pienen hiljaisuuden jälkeen punapää pyysi, jos radioon voisi lisätä äänenvoimakkuutta vain sen verran, että kuskin puuskutus peittyisi. Tasasin hengitykseni ja tiedustelin, mihin anniskeluravintolaan olisimme matkalla. Yhtenäistä vastausta ei tahtonut syntyä ja jouduin ajamaan pienen kaupunkimme keskustaa ympäri ennen kuin naisväen välille saapui konsensus uudesta humalatilan nostatuspaikasta.
Juottolassa onnistuneen käsilaukkuvahdin viran jälkeen kuskasin ryhmämme nakkikioskille. Istuin Saabin konepelillä syöden lihapiirakkaa kahdella nakilla katsellen, kun brunetti ja punapää selvittelivät sivussa kahden kesken asioitaan sekä blondia, joka teki läheisempää tuttavuutta seiväshypyn piirinmestarin kanssa. Työstin pikaisesti ulkoravintolan antimen loppuun ja pyyhin suunpielestä maustekastikkeet kämmenselkään. Hihkaisin naisseurueelleni, että Saab on käynnistymässä ja jos mielii kyytiin olisi nyt tehtävä lähtöä. Blondi saapui käsikynkkää piirinmestarin kanssa ja perästä punapää ja brunetti kävelivät hitaasti autoa kohti toisille supatellen kuin salaisen palvelun jäsenet olisivat vaihtaneet tärkeää informaatiota. Saab oli niin täynnä kuin rekisteröintiote antoi myöten.
Ilmastoinnin kohistessa aamuyön tunteina huomasin, että kaikki matkustajat olivat nukahtaneet. Jokaisen pää rötkötti omiin suuntiinsa kuin traagisessa elokuvakohtauksessa. En halunnut herättää heitä. Oikeastaan en jaksanut enää kuunnella heidän juttujaan. Ajoin suoraan omalle tutulle parkkipaikalle ja poistuin pikaisesti autosta kotiini jättäen juhlaseurueen autoon nukkumaan. Puolenpäivän aikaan herättyäni menin tarkistamaan, oliko autoni jo tyhjentynyt. Kaikki olivat onnistuneet poistumaan ja ilmeisesti kiitokseksi kyydeistä yksi ovista oli jätetty sepposen selälleen. Takapenkin jalkatiloista löytyi tyhjä siideritölkki ja kaulahuivi. En muistanut, että kenelläkään olisi ollut huivia, mutta käärin sen taiteilijan lailla kaulani ympärille. Kaulahuivi ja tyhjä tölkki saivat toimia korvauksena kulutetuista bensoista ja ajasta.
Keskustelu
Ei kommentteja
