Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - viha

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Syntiä ja paheellisuutta ei pääse edes oman auton suojissa karkuun, vaan antaessa synnille kahvan se voi viedä koko oven. Seitsemän kuoleman syntiä: ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, mässäily ja himo, ovat aina valmiina saattamaan kiusalliseen tilanteeseen, rikkomaan auton tai pilaamaan ajonautinnon kokonaan.

Kolmantena kuolemansyntinä on nahan alle luikerteleva viha, joka paikalle saavuttuaan syövyttää pellit, sotkee ravalla juuri pestyn maalipinnan, puhkoo letkuihin reikiä ja valuttaa öljyä pitkin katua.  

Niin kuin harva meistä, en itsekään kuulu eturivin kivennakkelijoihin, vaan lankean juurakkoisella polullani toisinaan syntiin. Näin tapahtui jokin aika sitten, kun ajelin yli kymmenen auton letkan perällä kohti Jyväskylää. Jossain Korpilahden ja Muuramen välimaastossa taakseni ilmestyi tumman sininen uudehko Volkswagen Golf. Huomasin heti, että Golfin kuskilla oli hankaluuksia muodostaa turvaväliä ja peruutuspeilistä pystyikin vaivatta katselemaan Golfin ratissa kuskina toiminutta päälle puolivuosisataa vanhaa parrakasta herrasmiestä sekä hänen vierellään istunutta samanikäistä hatulla varustettua vaimoaan. Annoin perässä roikkumisen ja turvavälittömyyden anteeksi. Halusinkin auttaa lähimmäistä ja tein turvavälin heidän puolestaan. Painoin jarrua pehmeästi ja yhdessä Golfin kanssa ajonopeutemme putosi. Tämän perään painoin voimakkaasti kaasua ja niin liikennelain toivoma turvaväli oli muodostettu. Tätä avustusta jouduin toistamaan muutaman kerran.

Kissaa ja hiirtä hetken leikittyämme Golf kytki vilkkua vasempaan ja lähti ohittamaan. Pohdin, minne ukko oli aikeissa Golfinsa tunkea, kun kummatkin kaistat olivat täynnä. Vastaantuleva matkailuauto pakotti Golfin pikaisesti vetämään vilkkunsa oikealle. Edessäni Honda löi liinat kiinni, jotta ympäristö välttyisi matkailuautosta pursuavilta patjoilta, pyyhkeiltä, kertakäyttöastioilta ja muulta pienirtaimistolta. Golf oli nyt nokkelalla ohituksellaan päässyt kaksi autoa eteenpäin. Siihen Golf jäikin maalaisruuhkaan nieleskelemään ohitusvimmaansa ja nautiskelemaan uudemman kerran perässäroikkumisesta satunnaisesti kurkkien uusia mahdollisuuksia. Lopulta Golf koki armahduksen ja katosi näköyhteydestäni joitakin kilometrejä ennen Jyväskylää.

Keljon liikenneympyrässä huomasin taas olevani saman Golfin kanssa tekemisissä. Sisälläni synti kiehahti yli äyräiden ja lopulta valui liedelle. Monen ihmisen hengen vaarantamisella ukko autossaan oli kymmenien kilometrien matkalla saavuttanut kaistapäisellä ajollaan etua Saabin mitan verran. Päätin, että asia ei jäisi tällä kertaa tähän. Tiesin, että poliisille olisi turha soittaa, joten ottaisin poikkeuksellisesti ohjat omiin käsiini. Sijaisopettajan innolla antaisin tehtävänannon laiminlyönnistä purevan palautteen. Ukko saisi oivan henkilökohtaisen oppitunnin autoilusta ja käyttäytymisestä ihmisten seassa. Lähdin seuraamaan liikennetörttöä. Ajoin herkeämättä niin lähellä Golfia kuin pokerini vain antoi periksi, jotta Golfin kuski varmasti ymmärtäisi häntä seurattavan.

Muutaman kilometrin peräkanan jälkeen Golf kääntyi asuinalueen parkkipaikalle ja pysähtyi parkkiruutuun. Pysäytin oman autoni Golfin perään niin kiinni, ettei Bilteman kuvastokaan olisi mahtunut siihen väliin. Nousin autostani ja kävelin kohti vastustajaani kuin matadori. Mietin, kuinka ukon vaimokin olisi varmasti kanssani samaa mieltä ja yhtyisi saarnaani. Ukko saisi huutia niin vasempaan kuin oikeaakin korvaan. Sellaista pikasakotusta ei valtio pystyisi tarjoamaan.

Lähestyessäni kuskin ovea rummuttelin uhmakkaasti sormillani Golfin kattoa. Koputin napakasti kuskin oveen kaksi kertaa ja oven avauduttua riuhtaisin oven auki. Työnsin pääni oviaukkoon, mutta ennen kuin ehdin sanoa sanaakaan, huomasin autossa istuvan kaksi siistinoloista vaikkakin säikähtänyttä nuortamiestä. Pahoittelin mitä kohteliaimmin väärää autoa. Toinen miehistä hiukan värisevällä äänellä sanoi, että ei haitannut. Suljin hitaasti Golfin oven ja kävelin kädet taskussa takaisin Saabilleni.

Olin varmaankin ollut onnekas syntiinlankeemuksesta huolimatta. Oikean Golfin kuski olisi voinut ollut tekojen eikä sanojen mies ajotyylistä päätellen. Jos tilanne olisi eskaloitunut painiksi, niin sellaiseen minulta ei olisi löytynyt elämänkokemusta. Lopputulos olisi ollut sama, mutta olisin joutunut maasta käsin nahkatakki sotkeutuneena pyytelemään anteeksi samalla, kun satunnainen sivustakatsoja olisi tehnyt kännykällään videotallennetta vaikerruksestani. Viikkoja olisi joutunut kuulemaan niin tutuilta kuin tuntemattomiltakin olevani Youtube-tähti. Muistutin itseäni, että keskityn taas ja ainoastaan vain omaan ajooni. Ympärillä muut autoilijat saavat ajaa vaikka katollaan takapuskurissa kiinni.