01.03.2025
Katsastus - ajokielto
Teksti ja kuva: Arttu Lustig
Kia sai ensimmäisen katsastuksensa käsissäni. Tilanne olisi hermostuttava, koska pitkän Volvo-putken jälkeen en osaisi odottaa tulosta suuntaan tai toiseen. Kovasti ihmiset ovat haukkuneet Kia-merkkisiä autoja, mutta olin tyytyväinen tylsään farmariini.
Katsastuksen tulos oli omalla tavallaan hyvä. Päästöt olivat kohollaan ja kaksi taaimmaista tukivartta olivat puhki ruostuneet. Tästä olisi tullut vain normaali hylätty, mutta sainkin suoraan ajokiellon. Olin tehnyt ratkaisevan virheen: olin katsonut katsastuksen päivämäärän väärin. Olin katsonut, että katsastuksen viimeinen päivä olisi 24. päivä. Vein auton hyvissä ajoin asemalle jo 21. päivä. Oikea viimeinen katsastuspäivä oli 20. päivä. Tästä suoraan ajokieltoa. Kohtuutonta, mutta katsastajalle mesoamalla tilanne ei muuttuisi. Piti hyväksyä kohtalo ja ottaa uusia kokemus vastaan. Minulla oli seuraavaan päivään aikaa viedä auto korjaamolle, joka tarkoittaisi perjantaina iltapäivällä muutaman tunnin aikaikkunaa.
Minulla oli onnea matkassa, että sain samana perjantaina iltapäivällä vietyä autoni korjaamolle. Joviaali, mutta asiallinen mekaanikko tuntui olevan jonkinlainen ekspertti Kia-merkkisten autojen suhteen. Hän kertoi, että minulla kävi tuuri, että vain tukivarret olivat ruostuneet. Kian tyyppivikana on ollut, että koko taka-akselisto ruostuu. Tämäkään ei olisi hänen mukaan ollut katastrofi, koska taka-akselistoja ruostuu niin paljon, että tarvikevalmistaja tekee uusia muutaman satasen hintaan.
Olin nyt ilman autoa. Olin salaa hiukan jopa tyytyväinen tilanteeseen. Loma oli päällä ja saisin olla kotona ilman, että pitäisi lähteä mihinkään. Voisin vain nauttia olostani, rentoutua ja tehdä työviikkojen paineessa jääneet pikkuaskareet valmiiksi. Autokin odottaa rauhassa korjaustaan ja tulisi varmastikin loman aikana valmiiksi ja katsastetuksi. Asiat olivat pientä ylimääräistä rahanmenoa lukuunottamatta hyvin.
Piti kuitenkin lähteä asioille naapuri kaupunkiin. Auto olla nökötti korjaamolla odottamassa osia ja katsastusta. Tyttäreni auto oli myös korjaamolla, joten julkiset kulkuvälineet olisivat ainoa vaihtoehto. Tiedonhankinnan tuloksena matkustaisin määränpäähän ja takaisin bussilla, junalla ja raitiovaunulla. Joutuisin lähtemään noin viisi tuntia aikaisemmin sovitusta ajankohdasta, jotta olisin varmasti ajoissa perillä. En ollut pitkään aikaan käyttänyt julkisia kulkuvälineitä, joten pieni seikkailu ja päivitys tilanteesta ei olisi väärin lomalla.
Varasin hyvän määrän käteistä mukaan, jotta liput tulisivat aina maksetuksi. Pienenä iloisena yllätyksenä paikallisliikenteessä pystyi maksamaan kortilla. Juna on ilmeisesti herrojen herkkua. Yhden lipun hinnalla olisin ostanut polttoaineet koko matkalle ja olisi jäänyt rahaa kahviin ja pullaankin. Juna oli kuitenkin lähes täynnä. Matka kokonaisuudessaan kuitenkin sujui soljuvasti ilman ongelmia. Raitiovaunussakin kävi pankkikortti. Julkinen liikenne eli tätä päivää ilman, että taskut kilisisivät vaihtorahoista. Yhdeksän tunnin matkaamisen jälkeen kotiovi jo häämötti. Puolen kuukauden polttoainemenojen verran meni matkoihin rahaa, mutta kokonaisuudessaan oli mukavaa maakuntamatkailua.
Seuraavana päivänä auto oli korjattu. Mekaanikko vei autoni katsastettavaksi. Olin hiukan harmissani tästä. Pidän siitä hetkestä, kun katsastaja kertoo autoni menneen katsastuksesta läpi. Tämä elämys jäi tältä vuodelta kokematta.
Keskustelu
Ei kommentteja
