11.12.2024
Kattotelineet
Teksti ja kuva: Arttu Lustig
Katseltuani Kiaa tovin ajan en voinut olla huomaamatta yhtä muotoilusta poikkeavaa yksityiskohtaa: kattotelineitä. Jäin miettimään niiden lopullista käyttötarkoistusta. Tiedän, että niihin saa kätevästi kiinni suksiboksin, jos erityisesti tarvetta lisäsäilytystilalle. Oliko tämä optio kuitenkaan välttämätön jokaiseen valmistettuun autoon?
Tarkkailin autoja lisää. Huomasin, että kaikissa vuosituhannen alkupuolen farmarimallisista autoista löytyi nämä samat kattotelineet. Tuntuu, että pelkistä kattotelineistä pystyi arvioimaan auton valmistusajankohdan. Niin järjestelmällisesti autoihin on asennettu vakiovarusteena kattotelineet.
Vuosituhannen alkupuolinen vuosikymmen on muutenkin varmasti ollut villiä aikaa autojen muotoilun puolesta. Käytännössä melkein kaikki autovalmistajat muotoilivat saman auton. Erot löytyvät pienistä yksityiskohdista, kuten peilien ja valojen muotoilu. Kaikki kansanautot ovat prässätty saman muotin läpi, ja kauppa on käynyt. Miksi ei olisi käynyt, koska muutakaan ei ole ollut tarjolla tietyissä budjettiluokissa.
En voi olla välttämättä ajatusta, että autovalmistajat ovat vuosituhannen alussa yhdessä päättäneet, millaisilta kaikkien autojen on näytettävä. Ymmärrän, että kustannussyistä autovalmistajat käyttävät samoja mekaanisia ja alustan osia, mutta muotoilun saattaminen monotonikseksi on jo villiä. Tällaisessa markkinatilanteessa kuluttajalta vaaditaan jo merkkiuskollisuutta, kun kaikki kansanautot ovat samasta saippuakotelosta muotoiltuja.
Kattotelineiden funktio oman käsitykseni mukaan olisi saada autoon optio suksiboksille. En muista nähneeni vielä ainuttakaan suksiboksia näihin kattotelineisiin kiinnitettynä. Tosin talvi ja hiihtokausi ovat vasta aluillaan, joten en ole vielä täysin uppoutunut epätoivoon. Tutkimukseni ovat vielä kesken. Toisaalta olen monesti käyttänyt kattotelinettä käsitukena seisoessani auton vieressä. Ehkä sekundaarinen tarkoitus näillä alumiiniputkilla on olla kävely- ja seisonta tukena keski-ikäisille tai sen ylittäneille ja pöhöttyneille kuskeille. Muotoilu katolla möllöttävine käsitukineen ei varsinaisesti säteile nuorekkuutta ja sporttisuutta, joka heijastelee myös omistajansa elämäntapoja.
Yhden kerran parkkipaikalla olen joutunut tämän autovalmistajien salaliiton uhriksi. Seisoin punaisen auton vieressä ja painoin avaimen kauko-ohjaimesta ovet auki. Kuulin kuinka lukot aukesivat. Ovi ei auennut kahvasta. Yritin uudestaan. Sama tilanne. Tajuan, että edessäni on Citroen samalla värityksellä ja muotoilulla. Oma autoni on seuraavassa parkkiruudussa. Tietenkin olisin voinut olla tarkempi katsella yksityiskohtia ennen kuin työpäivän jälkeen marketin parkkipaikalla syöksyn ensimmäisen silmään osuvan punaisen farmarin kimppuun. Ei ole helppoa tottua uuteen anonyymiin aikaan, jossa oma auto vain yksi kymmenistä samankaltaisista marketin parkkipaikalla. Ennen persoonallinen Volvo oli ainut komea poika, jonka pystyi pitkältä erottamaan parkkirivistä.
Ajat ovat muuttuneet ja kattotelineet ovat hiljalleen muuttuneet uusissa automalleissa hiukan pullahtaneiksi listoiksi kattojen sivuilla. Liian radikaaleja ja nopeita muutoksia ei varmaankaan ole kannattanut tehdä, ettei niin kuluttajat kuin autotestejä tekevät toimittajat säikähdä liikaa.
Keskustelu
Ei kommentteja
