Autot & elämä: voimamies, näyttelijä ja yrittäjä Jouko Ahola

Autot & elämä -blogisarjassa suomalaiset julkisuudesta tutut henkilöt kertovat autostaan, autohistoriastaan ja paljon muustakin.

Ensimmäisenä haastateltavana toimii voimamies, näyttelijä ja yrittäjä Jouko Ahola.

Oletko automiehiä, Jouko Ahola?

Kai melkein kaikki miehet ovat automiehiä jollain tasolla. Olen peruskoulun jälkeen käynyt Hämeenlinnan ammattikoulun ja saanut sieltä autonasentajan paperit. Nuorempana tosin moottoripyörät kiinnostivat vielä enemmän.

Millainen autohistoria sinulla on?

On ollut käytännössä kaikki mahdolliset. On ollut Hummeria, Bemarin X6:a, Dodge Ramia, pakettiautoja. Käytännössä kaikkea Ladasta Bemariin. Mersua ei ole tainnut olla ikinä, kaikkea muuta melkeinpä.

Millaisella autolla ajelet tällä hetkellä?

Minulla on sellainen vanhempi Ford S-Max. On tullut perheenlisäystä tässä vielä, joten se on hyvän kokoinen auto tähän hetkeen. Ajan tällä hetkellä lähinnä vain Linnaniemeltä Tiiriöön ja takaisin, muuten en juuri ollenkaan. Autoa tarvitsee nyt lähinnä vain paikasta toiseen siirtymiseen, joten tuollainen velaton auto, jolla saa lapset ja vaunut kuljetettua, riittää itselle hyvin.

Eli auto on enemmänkin vain kulkuväline tällä hetkellä?

Kyllä, ihan täysin pelkkä kulkuväline. Niitä muita autoja on aiemmin ollut sen verran paljon.

Millaisia asioita olet yleensä tai aiemmin elämässäsi painottanut auton valinnassa? Ovatko ne olleet esimerkiksi ulkoiset seikat, kuten mahdollisesti Hummerin kohdalla?

Se taisi olla vuosi -03, kun minulla oli Hummer, en tiedä oliko siihen syynä ulkonäkö vai mikä. Las Vegasissa järjestetyissä kilpailuissa työnnettiin viimeisessä lajissa Hummeria ja jotenkin siihen sitten tykästyin. Hummer oli mielenkiintoinen auto ja sillä oli kiva ajaa. Etenkin sisusta oli mahtava, tuntui kuin olisi sohvalta ajanut. Ja, sai istua korkealla. Se on ollut itselleni aina tärkeätä, sillä inhoan autoja, joita ajetaan takamus asfaltissa kiinni. Pakettiautot ovat olleet tosi hyviä autoja tässä mielessä. Jotenkin se on myös turvallisuuskysymys. S-Maxikin on hieman korkeampi malli, joten se on siksi kiva. Bemarin X6 on edelleen sellainen auto minkä voisin hankkia, jos hankkisin niin sanotusti paremman auton. Siitä tykkäsin kaikista eniten. Siinä oli ulkonäköä ja kaikkea. Siihen oli myös tehty lastutus, joten siinä oli yli 600 hevosvoimaa. Sillä oli kiva välillä vähän leikkiäkin.

Voisitko kuvitella omistavasi sähköauton?

Ehdottomasti. Autojen pakokaasut ja tyhjäkäynti ovat itselleni suurinta myrkkyä mitä tiedän. Ne käyvät uskomattoman paljon henkeen itselläni, vaikka on taustaa rakennuspuoleltakin. Mitkään raksapölyt tai vastaavat ei vaikuta, mutta autojen pakokaasut ovat jotain aivan käsittämätöntä. Ne saavat itseni voimaan pahoin. Siinä mielessä sähköautot olisivat varmasti mukavempia kaupunkiympäristöön kaikkia ihmisiä ajatellen. Ilman muuta sähköauto olisi hyvä vaihtoehto. Mutta, sitä täytyy vielä miettiä, koska tällä hetkellä kaikki rahat mitä tulevat menevät salin kehittämiseen.

Onko sinulla ollut suosikkiautomerkkiä, esimerkiksi jo nuorena?

Bemari on aina ollut sellainen. Kaverilla oli aikoinaan uudenkarhea Bemari, kun itse ajelin ensimmäisellä autollani, joka oli -81 vuosimallin Lada 1200L.  Bemari on aina ollut sellainen, se on minun merkkini.

Mistä ja milloin voimamiesurasi sai alkunsa aikoinaan?

Vuonna -91 menin ensimmäisen kerran kaupalliselle kuntosalille Hämeenlinnassa. Sitä ennen olin treenannut jo kuutisen vuotta omissa oloissani, omalla kuntosalilla. Oli joulukuu, kun siis menin tuonne kaupalliselle salille ja seuraavana keväänä oli sitten ensimmäiset voimamieskilpailut. Kaverit valmistautuivat silloin kyseiseen kilpailuun ja saivat minutkin puhuttua siihen mukaan ja siitä se sitten lähti. Vuonna -92 oli sitten tosiaan ensimmäinen voimamieskilpailuni.

Olet kaksinkertainen Maailman Vahvin Mies (vuosilta -97 ja -99) ja lisäksi sinulla on myös yksi kakkossija kyseisestä kilpailusta (vuodelta -98). Mitä pidät itse suurimpana saavutuksena omalta uraltasi?

Ehkä suurin saavutus oli Saariselällä järjestetyssä Pohjoismaiden kilpailussa, vuonna -96. Se oli kuukausi ennen Maailman Vahvin Mies -kilpailua ja siellä oli kilpailemassa myös Magnus Ver Magnusson. Pyyhin kyllä Magnussonilla pöydän niin pahasti, että hän hädin tuskin osasi Lapista pois sen jälkeen. Ja, Magnusson itse asiassa voitti Maailman Vahvin Mies -tittelin vain kuukautta myöhemmin. Olin täysin ylivoimaisessa kunnossa -96 vuoden loppupuolella. Mutta, olin epäonnistunut Suomen Vahvin Mies -kilpailussa samaisen vuoden keväällä, enkä näin ollen saanut kilpailupaikkaa -96 vuoden Maailman Vahvin Mies -kilpailuun Mauritiuksella. Siellä olisin saattanut oikein hyvin pärjätäkin. Mutta, sitä se on aina. Vaikka olisi aiemmin tehnyt treeneissä tai pienemmissä kilpailuissa mitä tahansa, niin isot kilpailut ovat kuitenkin aina toinen juttu. Tuo Saariselän kilpailu oli kuitenkin sellainen mieleen jäänyt onnistuminen. Färsaarten kilpailu oli puolestaan yksi fyysisesti kovimmista. Maailman Vahvin Mies -kilpailut menivät sitten enemmänkin vain omalla painollaan.

Milloin oli viimeinen voimamieskilpailusi?

Vuonna -99 oli Maailman Vahvin Mies -kilpailu syyskuussa ja sen jälkeen kilpailin vielä Virtasen Jannen kanssa MM-joukkuekilpailussa Kiinassa ja sen myös voitimme. Olen sen jälkeen tehnyt joitain näytöskilpailuja, mutta tosimielessä en ole siis vuoden -99 jälkeen kilpaillut.

Olet kunnostautunut myös näyttelijänä ja päässyt näyttelemään esimerkiksi sellaisten ohjaajalegendojen kuin Ridley Scottin ja Werner Herzogin elokuvissa sekä Viikingit-sarjassa. Mikä sinut houkutteli näyttelemisen pariin aikoinaan?

Puhelinsoitto houkutteli. Se oli itse asiassa puolivahinko. Tällainen kaveri kuin Jukka Ahola Oulusta oli saanut sähköpostia Gary Bartilta, joka toimi tuottajana Herzogin tulevassa elokuvassa (Invincible). Jukka Ahola oli siis sekoitettu minuun ja hän lähestyi minua asian tiimoilta. Laitoin sitten itse sähköpostia tälle tuottajalle ja häneltä tuli puhelinsoitto. Sen jälkeen tapasimme, mutta siitä oli sitten pitkä matka vielä siihen ennen kuin varsinaiset kuvaukset alkoivat.

Kuka tai ketkä näyttelijät, joiden kanssa olet päässyt työskentelemään, ovat jääneet parhaiten mieleesi?

Liam Neeson on varmaan jäänyt parhaiten mieleen (elokuvasta Kingdom of Heaven). Tim Roth myös. Meillä oli Rothin kanssa paljon yhteisiä kohtauksia Invincible-elokuvassa ja vietimme myös muuten paljon aikaa yhdessä.

Mikä on ollut hienoin tuotanto, jossa olet päässyt olemaan mukana?

Kingdom of Heaven oli varmasti yksi niistä, ainakin sellainen jossa tuhlattiin eniten rahaa. Ruotsalainen tuotanto Seitsemän miljonääriä oli myös hieno tuotanto. Samoin nämä kaksi norjalaista elokuvaa (Chasing Berlusconi ja Wendyeffeckten), jossa olimme mukana yhdessä Carl Christian Rundmanin kanssa. Yksi elokuva, mikä oli itselle hyvin tärkeä, oli tietysti Mal Día Para Pescar eli Bad Day to go Fishing, joka oli Uruguayn Oscar-ehdokkaanakin. Viimeisin elokuva minkä tein, Get Away, on myös mainitsemisen arvoinen. Siinä olivat esimerkiksi Nick Frost ja Eero Milonoff. Milonoff on kyllä erittäin vaikuttava ja varmasti yksi mieleenpainuvimpia näyttelijöitä. Oli hauska juttu, kun kuvasimme Vammalassa kohtausta, jossa tämä brittiperhe tuli Nick Frostin johdolla lautalta maihin ja me kyläläiset olimme heitä sitten vastassa. Milonoff esitti siinä tällaista kaveria, joka oli vuokrannut talon tälle brittiperheelle. Me kyläläiset sitten vastustimme tätä vuokraamista. Mutta, se oli jännä kun nämä brittihahmot tulivat siihen laiturille ja me olimme siinä heitä vastassa. Meillä oli vuoropuhelua heidän kanssaan, kunnes Milonoff tuli paikalle. Kaikki ihmiset vain tuijottivat Milonoffia nauliintuneinta, koska hän oli niin taitava. Milonoff sitten sanoikin, että ”älkää hei kaikki tuijottako häntä”. Siis sellaiset, jotka eivät olleet kuvassa mukana. Mutta me kaikki olimme suu auki, koska hän oli niin loistava. Eli Milonoff on kanssa sellainen näyttelijä, joka on ehdottomasti jäänyt itselle mieleen.

Onko sinulla aikomuksena etsiä jatkossakin kansainvälisiä rooleja?

Tähän sanon heti, että mitään en ole koskaan etsinyt, minnekään en ole itseäni ikinä työntänyt. Agenteilta ja roolittajilta yleensä aina kysytään, että olisiko heillä joku näyttelijä mielessä. Esimerkiksi Get Away -elokuvaan haettiin tietynlaista tyyppiä ja Sanna Sorvaoja, joka toimi elokuvassa roolittajana, soitti ja kysyi olisinko kiinnostunut. Sanoin, että totta kai ja hän lähetti minulle sitten muutaman sivun käsikirjoituksesta. Minun piti sitten koekuvata se. Tai no, vaimo kuvasi sen ja puhui myös vastanäyttelijän roolisanat. Lähetin videon sitten Sannalle, joka lähetti sen ohjaajalle ja ohjaaja esitteli sen sitten tuottajille Amerikan puolella. Tämä menee yleensä niin, että sitä on sopivan näköinen johonkin rooliin. Ei minua ole mihinkään sen takia otettu, että olisin jossain näytellyt jotenkin erityisen loistavasti. Enemmän siinä merkitsee yleensä se miltä näytät ja että sovitko siihen mitä hahmolta odotetaan. Ja totta kai, aina, jos on mahdollista, niin kyllä minä teen. Mutta ei se ole mikään minun varsinainen juttuni tai pakkomielteeni. Aina sanonkin, että viimeinen rooli mitä on tähän saakka tehty, voi hyvin olla myös viimeinen. Olen ollut tyytyväinen siihen mitä on tähän mennessä ollut. On ollut hienoja juttuja ja myös onnistumisia.

Toimit myös yrittäjänä ja sinulla on Teho Areena -nimellä kulkeva kuntosali Hämeenlinnassa. Miten luonnehtisit Teho Areenaa salina?

Monipuolinen, helposti lähestyttävä, koko perheelle sopiva. Toimin tässä toiminimellä, eli toiminimi omistaa salin. Samalla toiminimellä myös esiinnyn ja rakennan.

Salilta taitaa löytyä paljon myös voimamiesvälineitä?

Löytyy, mutta tarve näille on hyvin pientä. Suomen voimamiestouhu on kansallisella tasolla ihan kovassa huudossa, mutta ei kansainvälisellä tasolla. Rohkeasti sanottuna, ei tule varmaan koskaan enää olemaankaan ketään kuka siellä pärjäisi.

Johtuuko se siitä, että kansainvälinen taso on noussut liian kovaksi?

Ei se siitä johdu. Maastaveto ja jotkin punnerruslajit ovat menneet paljon eteenpäin, mutta ei ole suoraan sanottuna vain tarpeeksi kovia suomalaisia tekijöitä. Ei tehdä asioita oikein eikä viitsitä tehdä tarpeeksi. Se on kiva virittää kameratelinettä ja tehdä sosiaaliseen mediaan juttuja, mutta sitten kun pitäisi ruveta treenaamaan tosissaan, niin sitä ei vain ole. Että lyödään siis itsensä täysillä likoon, treenataan kaksi kertaa päivässä ja otetaan pankkilaina sitä varten, että voidaan treenata. Jos ei siis siitä rahaa ole, niin kuin oli esimerkiksi omalla kohdallani. Omakohtainen kokemukseni oli, ettei ollut varaa, joten piti ottaa pankista lainaa, koska luotto oli niin kova siihen, että tulen pärjäämään. Tällainen puuttuu nykyaikana ja väitän, että se puuttuu monien muidenkin urheilulajien kohdalla.

Viimeinen kysymys, kuinka paljon nousee nykyään maasta?

Hyvä kysymys, johon en pysty täysin antamaan vastausta tällä hetkellä. Mutta, ensi heinäkuussa on tarkoitus kilpailla voimannostokilpailussa. Hämeenlinnassa järjestetään tällainen Karjalan Mestarit -nimeä kantava kilpailu, joka oli viime vuonna Joensuussa. Tarkoitus on tehdä oman ikäluokkani Suomen ennätys maastavedossa ja kilpailla myös jalkakyykyssä.

Mikä on kyseisen ikäluokan Suomen ennätys maastavedossa?

Se ei ole kauhean ihmeellinen, se on muistaakseni 283 kiloa. Itselläni on oikea polvi erittäin huono, eli se on ainoa asia mikä voi haitata ennätyksen tekemistä. Mutta, jos olisi polvet ihan täydessä kunnossa, niin tuo Suomen ennätys ei olisi mikään ongelma. Maailmanennätys on puolestaan 313 kiloa ja se on ollut kanssa myös yhtenä ajatuksena, jota olen miettinyt. Ensi vuonna siihen olisi mahdollisuus, koska EM-voimannostokilpailut järjestetään Suomessa ja maailmanennätyksiähän ei voi tehdä missään muualla kuin EM- tai MM-kilpailuissa. Vastaan siis kysymykseen, että 300 kilon kantturoissa se tänä vuonna on. 300 kiloa on sellainen maaginen raja. 200 kiloa on paljon, 250 kiloa on todella paljon ja 300 kiloa sitten todella, todella paljon. 300 kilon vetäjiä ei vain aivan hirveästi ole.