Parin tunnin koeajot: käytetty Hyundai Tucson (2023)

Parin tunnin koeajot -osiossa koeajetaan uusia ja käytettyjä autoja. Ensifiiliksen ja pintaraapaisun perusteella on tarkoitus antaa koeajoraportin päätteeksi arvio siitä, että ostaisinko auton vai en (jos hakusessa olisi sen kaltainen automalli).

Onko Hyundai Tucson arkimaastureiden aatelia? Sitä lähdin selvittämään, kun hain Autosalpa Lahdesta koeajoon käytetyn, 36 tuhatta kilometriä ajetun ja vuosimallia -23 olevan hybridi Tucsonin (1,6 T-GDi Plug-in 4WD 6AT Premium). Tucsonhan on ollut hyvinkin suosittu automalli Euroopassa, vuonna -22 se oli itse asiassa koko Euroopan myydyin auto omassa luokassaan. Toisaalta, se ei sinällään yllätä, koska kyseisenä vuonna tehty laajempi muotoilu-uudistus teki Tucsonista huomattavasti aiempaa seksikkäämmän ilmestyksen. Katumaasturi sai uudistuksessa kaipaamaansa rouheutta ja sporttisuutta ulkonäköönsä, ja siitä tuli heti varteenotettavampi vastus esimerkiksi toiselle saman kokoluokan korealaiselle, eli Kia Sportagelle.

Mutta, pakko se on sanoa, että ulkonäköä lukuun ottamatta, minulla ei ollut Tucsonista minkäänlaisia ennakkoa-ajatuksia. Se oli mallina jäänyt vuosien varrella hivenen sieluttomaksi ja vain yhdeksi maasturiksi monen muun, vastaavan arkisen katumaasturin joukossa. Vähän sama päti koko Hyundaihin merkkinä. Se ei varsinaisesti herättänyt mitään intohimon tunteita allekirjoittaneessa, mutta vaikea sitä oli toisaalta vihatakaan. Ehkä Hyundain ongelmana aiemmin oli se, että se oli vähän turhan neutraali ja joka suuntaan kumarteleva. Kaikki oli pelattu aivan liikaa varman päälle. Mutta, mitä enemmän merkki on lähtenyt tässä viime vuosien aikana sähköistymään, sitä enemmän korealaiset ovat alkaneet ottamaan myös riskejä. Nykyään he eivät enää pelaa kaikessa varman päälle, tästä parhaimpina esimerkkeinä ovat esimerkiksi heidän täyssähköiset Ioniq 5 ja Ioniq 6 -mallinsa. Ioniq 5 on itse asiassa edelleen sellainen sähköauto, jonka ostamista voisin harkita. Olen tainnut joskus aiemminkin kirjoittaa, että sen retrofuturistiset kasarivibat tuovat vahvasti mieleen Paluu Tulevaisuuteen -leffoista tutun DeLoreanin. Ioniq 6 ei puolestaan ole ihan minun makuuni, mutta senkin muotoilu on ihailtavan rohkeaa. Ja, kyllähän se kieltämättä yhdestä kulmasta katsottuna muistuttaa peränsä puolesta jopa Porsche 911:sta (ja Porsche-ihmiset varmaan ristiinnaulitsevat minut tämän sanomisesta, mutta lohdutukseksi voin sanoa, että siihen ne yhtäläisyydet varmaan jäävätkin). Ja, jos katsotaan laajemmin koko Hyundain nykyistä mallistoa, niin autot ovat kauttaaltaan varsin trendikkäitä ja sporttisia ilmestyksiä. Ja, valikoima on myös laaja, sieltä löytyy oikeasti jokaiselle jotakin. Löytyy pientä ja ketterää kauppakassia, löytyy isoa ja tilavaa maasturia, löytyy jotakin siltä väliltä, löytyy täyssähköistä, löytyy ladattavaa hybridiä, löytyy vetymallia, löytyy radallekin sopivaa vaihtoehtoa. Niin Hyundai kuin Kiakin ovat molemmat ottaneet valtaisia askeleita eteenpäin viime vuosina ja nousseet vauhdilla varteenotettaviksi vaihtoehdoiksi entistä useammalle autonostajalle. En usko, että saksalaisiinkaan autoihin tykästyneet katsovat niitä enää niin nenänvartta pitkin kuin ehkä vielä joskus kymmenisen vuotta takaperin. Niiden brändi-imagot ovat nykynuorison sanoin aika ”fresh” tällä hetkellä.

Mutta, hypätäänpä sitten takaisin Tucsoniin (pienellä googlettelulla muuten selvisi, että Tucson on kaupunki Arizonassa ja sen perustivat espanjalaiset siirtolaiset vuonna 1775).

Millainen on ensifiilis Tucsonin puikkoihin hypätessä? No, kuten jo mainitsin, ulkoisesti auto näyttää hyvältä. Sen keula on aggressiivinen ilmestys massiviisine etusäleikköineen ja sporttisine etuvaloineen, kyljessä on mukavaa linjakkuutta eikä se pahalta näytä takaa päinkään katsottuna. Kyllä Tucson omassa hintaluokassaan pieksee monet katumaasturit mennen tullen mitä tulee ulkoiseen estetiikkaan. Sisälle astuessa auto ei kuitenkaan säväytä aivan samalla tapaa. Mikään ei sinällään ole pahasti pielessä, mutta vähän tuntuu siltä kuin jotain puuttuisi. Ja, viittaan tällä nyt nimenomaan esteettisiin seikkoihin, mitkä ovat toki puhtaasti makuasioita. Sisätilat ovat melko arkiset ja käytännölliset, mikä on sinällään hyvä asia, mutta jonkinlaisia tyyliteltyjä yksityiskohtia olisi saanut olla edes vähän enemmän. Edelleenkin painotan, että sisätiloissa ei ole mitään varsinaista vikaa, mutta kun ulkokuori antaa lupauksen jostain aika rouheasta ja sporttisesta, niin se lupaus ei aivan kantaudu sisätiloihin asti. Ei sillä, löydän minä kyllä kehuttavaakin sisätiloista. Aloitetaan vaikka siitä, että kaikille toiminnoille löytyy fyysiset painikkeet. Eli oli kyseessä ajovalot, vakionopeudensäädin, ilmastointi, istuinten lämmittimet tai vaikka radio, niin kaikille toiminnoille löytyy kunnolliset painikkeet. 8-tuuman kosketusnäyttökin toki löytyy keskikonsolista, mutta ei ole oikeastaan mitään mitä ei pystyisi myös painikkeilla tekemään, mikä on aina erinomainen asia. Painikkeet on myös sijoiteltu loogisesti ja koko keskikonsoli on varsin selkeä kokonaisuus, mikä on hyvä asia myös esimerkiksi vanhempia kuljettajia ajatellen. Automaattivaihteistoakin hallinnoidaan poikkeuksellisesti painikkeilla vaihdekepin tai viiksivalitsimen sijaan ja tällaista ratkaisua en olekaan autoissa aiemmin nähnyt (mutta mikäs siinä, hyvinhän se toimii). Risuja annan siitä, että sisätiloissa käytetyt muovit ovat selkeästi halvan oloisia ja mielellään olisinkin nähnyt autossa esimerkiksi niin sanottuja soft touch -materiaaleja, joita näkee nykyään yhä useammassa autossa (ja myös melko edullisissakin sellaisissa). Penkeissä oleva kangasverhoilukaan ei varsinaisesti edusta ihan parasta mitä markkinoilta löytyy, edes tässä hintaluokassa. Jos katsotaan keskinäyttöä, siitä löytyy karttapalvelua, radiota ja niin edelleen, mutta siihen se melkeinpä sitten jääkin.

Liitin oman puhelimeni autoon bluetoothilla, mutta se ei ainakaan suoriltaan startannut Android Auto -palvelua, joten jäi nyt kysymysmerkiksi onko autossa tuki kyseiselle palvelulle. Googlen mukaan näin pitäisi kuitenkin olla (ja pitäisi löytyä tuki myös Apple CarPlay -palvelulle). Mahdollisuutta puhelimen langattomaan lataukseen ei sen sijaan löytynyt ja se olisi kyllä ollut varsin tervetullut lisä.

Tästä päästäänkin luontevasti kyseisen yksilön muihin varusteisiin. Ajamani auto on siis varustettu parhaimmalla eli Premium -varustelutasolla ja sinällään erilaisia varusteita löytyy kyllä varsin kattavasti. Näistä esimerkkeinä mainittakoon vaikkapa viisi erilaista ajotilaa (Eco, Sport, Snow, Sand ja Mud), mukautuva vakionopeudensäädin, kaistavahti, katvealueen varoitusjärjestelmä, 360-kamerajärjestelmä, automaattinen ja kaksipuoleinen ilmastointi, etu- ja takaistuinten sekä ratin lämmittimet, navigointipalvelu ja niin edelleen. Sinällään autosta löytyy kaikki tarvittava esimerkiksi keskikokoiselle lapsiperheelle tai vaikka eläkeläispariskunnalle, mutta ei siis varsinaisesti mitään ekstraa (tosin ei se hintakaan päätä huimaa, siitä hetken päästä lisää).

Entä millainen auto Tucson on sitten ajaa? Ohjattavuus itsessään tuntuu ihan hyvältä ja loogiselta, myös tiukemmassa kaarreajossa. Tässä auttaa tietysti myös yksilön nelivetoisuus. Alusta on hivenen turhan jäykähkö, tämän huomasin etenkin muutamien hidasteiden yli ajaessa. Itse olen sitä mieltä, että katumaastureissa saisi yleensä olla jopa korostetun pehmeä alusta, koska useimmiten katumaasturin kaltainen auto valitaan nimenomaan mukavuus etusijalla. Tehoa autosta löytyy kaiken kaikkiaan 265 hevosvoimaa ja vääntöä 350 Nm, ja nuo luvut riittävät pitämään huolen siitä, että autolla pääsee tarvittaessa myös ohi toisista. Parhaimmillaan tämä Tucson kiihtyy nollasta sataseen 8,2 sekunnissa.

Kulutus on Tucsonissa varsin maltillista kokoisekseen autoksi, eli taloudellinen se ainakin on. Auto näytti pidemmän ajan kulutukseksi 5,2 litraa satasella. Itse ajelin autolla noin 50 kilometriä ja pitkälti vain kaupunkiajoa, joten oman ajoni pohjalta on vaikea vetää hirveän suuria johtopäätöksiä kulutuksen osalta, mutta itsekin pääsin keskiarvollisesti 6,6 litran kulutukseen, mikä ei sekään ole lainkaan hullumpi suoritus. Pelkällä sähköllä pitäisi tällä ladattavalla hybridillä päästä jopa 62 kilometriä, mutta muistetaan jälleen, että se on pitkälti olosuhteista (kuten kelistä) riippuvaista.

Istuintilaa autosta löytyy kiitettävästi. Löysin nopeasti oikein hyvän ajoasennon, vaikka isokokoinen kaveri olenkin. Takanakin istuintilaa löytyy oikein reilusti. Säädin pelkääjän penkin niin, että mahtuisin itsekin siihen istumaan ja silti takana oli vielä riittävästi istuintilaa itselleni. Keskikokoinen perhe matkustaa helposti mökille Tucsonilla.

Tavaratilaa autosta löytyy kaiken kaikkiaan 558 litraa, mikä on oikein riittoisasti. Kyllä sinne hyvin mahtuvat perheen mökkitavarat tai vaikka koiranhäkkikin.  

Entä sitten se hinta? No, hintaa tällä käytetyllä yksiköllä on karvan verran alle 40 tuhatta euroa, mikä tekee siitä erittäin kilpailukykyisen. Tällä hetkellä uuden Tucsonin hinta samankaltaisella Premium-varustelulla ja nelivedolla maksaa noin 52 tuhatta euroa, mikä on siis yli 10 tuhatta euroa enemmän. Joku automyyjä aikoinaan tokaisi minulle, että jos autolla on ajettu alle 50 tuhatta kilometriä, se vastaa vielä enemmän tai vähemmän uutta autoa. Ja, pakko sanoa, että tuohon tokaisuun on kyllä aika helppo yhtyä. Joten, 36 tuhatta kilometriä Tucsonille ei ole vielä juuri mitään. Autohan on silloin vain hyvin sisään ajettu ja voi toisaalta olla varmempi, ettei kyse ole myöskään mistään maanantaikappaleesta. Sitä paitsi, jos taas haluaa käyttää autoon yli 50 tuhatta euroa, niin sillä rahalla irtoaakin sitten jo esimerkiksi sellaisia käytettyjä katumaastureita kuin Audi Q8 e-tron, Mercedes EQC, Toyota RAV4 ja Volvo XC60 (jos siis katsotaan attribuutit niin, että mittarissa on suunnilleen saman verran kilsoja ja ikäluokka suunnilleen sama). Mutta, 39 tuhatta euroa ja rapiat ei sinällään ole paha hinta tällaiselle enemmän tai vähemmän uutta vastaavalle ja nelivetoiselle Tucsonille. Auton pitäisi olla myös aika huoleton, sillä Hyundailla on kattava takuu (5 vuotta ilman kilometrirajaa, eli se on vielä kolmisen vuotta voimassa) ja Autosalpa tarjoaa autolle lisäksi oman lisätakuunsa (24 kuukautta tai 40 tuhatta kilometriä).

Miten se siis on, onko Tucson arkiautojen aatelia? No, sanoisin tähän, että on ja ei. Se on kokonaisuus, josta ei oikeastaan puutu mitään kovin kriittistä, mutta jossa ei ole myöskään juuri mitään ylimääräistäkään. Pitkälti riippuu myös siitä, että millaiseksi välineeksi sitä itse auton mieltää. Jos auton mieltää enempi jonkin sortin hyötyvälineeksi, jota tarvitaan itsensä ja perheensä liikuttamiseen, tai hakee huoletonta autoilua, silloin Tucson on todella vahvoilla. Jos taas halutaan autolta vähän tavallista enemmän, enemmän persoonaa tai jotakin, ja koetaan auto jotenkin vähän merkityksellisemmäksi asiaksi elämässä, sitten Tucson voi jäädä vähän turhan neutraaliksi vaihtoehdoksi. Mutta, ostaisinko itse kyseisen auton, jos hakusessa olisi tämän kokoluokan ja suunnilleen tämän hintainen katumaasturi? No, koska nautin tällä hetkellä itse nimenomaan huolettomasta autoilusta, niin vastaukseni olisi kyllä.