Eniten liikenteessä ärsyttää... kaikki? (vol. 2)

Kuva: Adobe Stock

Nyt olemme taas ”ihanan” aiheen parissa, eli asioissa, jotka ärsyttävät liikenteessä. Tällainen kirjoitus on muuten hyvä tehdä juuri kun on noussut auton ratista.

Lähes päivittäinhän sitä törmää liikenteessä jonkinlaiseen hölmöilyyn ja moneen sellaiseen tilanteeseen, jotka olisivat olleet vältettävissä paremmalla ajokäyttäytymisellä. Turhia läheltä piti -tilanteita saadaan aikaan ihan vain turhalla hätäilyllä ja välinpitämättömyydellä. Osa tilanteista on toki puhtaita vahinkoja, mutta väitän, että paljon menee monesti ihan vain jonkin sortin hölmöilynkin piikkiin.

Kirjoitin jo aiemmin samaisesta aiheesta ja tämä on nyt jatkoa kyseiselle kirjoitukselle. Käydäänpä tässä siis lisää läpi sellaisia asioita, mitkä saavat meidät autoilijoiden tunteet kuumenemaan, enemmän tai vähemmän. Ja mahdollisille tosikoille tiedoksi, että vaikka aihe on tehty tärkeistä aiheista, se on silti tehty pieni pilke silmäkulmassa.

1.        Vilkuttamisen suunnaton vaikeus

Se on jännä, miten niin monesta autosta tuntuu yhä edelleen puuttuvan vilkku, etenkin BMW-merkkisistä. Ja, huomatkaa sarkasmini tässä kohtaa. Vilkkuahan ei ole keksitty autoihin vain kuljettajien riesaksi, vaan sillä on ihan oikeasti jokin pointti. Se indikoi muille, että mihin suuntaan olet autolla kääntymässä. Siksi sen englanninkielinen nimikin on ”indicator”.

On perin rasittava asia liikenteessä, kun joku vaihtaa yhtäkkiä kaistaa suoraan eteesi, ilman että varoittaa siitä etukäteen mitenkään. Tai jos ajat jonkun perässä ja hän päättääkin vain yhtäkkiä kääntyä risteyksessä, ilman että vilkuttaa siitä ensin. Telepatiaa kun ei ole keksitty ja me emme voi mitenkään vaiston omaisesti vain tietää, että minne kukin on kääntymässä. Ja, juuri sen takia onkin keksitty sellainen hieno keksintö kuin vilkku. Lisäksi, vilkuttaminenhan on aivan superhelppoa. Sitä varten löytyy jopa vipu aivan siitä ratin vierestä. Tarkistakaa vaikka, jos ette usko. Vilkun käyttäminen on helpompaa kuin radioaseman vaihtaminen ja se tapahtuu vain yhdessä silmänräpäyksessä. Vilkuttamatta jättämistä ei voi perustella millään, joten huolehditaan siitä, että käytetään sitä vilkkuvipua. Ja, käytetään sitä jo ennen kääntymistä eikä vasta siinä vaiheessa, kun auto kääntyy jo (koska mikä hyöty siitä enää siinä vaiheessa on).

2.        Hivuttautuminen liikennevaloissa

Tämä on kanssa yksi varsin merkillinen ilmiö. Mikä ihme siinä on, että niissä liikennevaloissa pitää lähteä hivuttautumaan sentti kerrallaan eteenpäin? Olen nähnyt joidenkin hivuttautuvan jopa niin paljon, että he ovat hetken päästä olleet kirjaimellisesti keskellä risteystä. Mikä hyöty siinä hivuttautumisessa on? Ja tämä on aivan vilpitön kysymys, selittäkää minulle. Vai ajattelevatko he, että jos hivuttautuu tarpeeksi, niin valotkin vaihtuvat jotenkin maagisesti nopeammin? En usko, että se toimii ihan niin.

Kaikista huvittavinta näissä hivuttautujissa on se, että sitten kun liikennevalot lopulta vaihtuvat vihreäksi, heillä ei yhtäkkiä olekaan enää mikään kiire reagoida. Eli se marginaalisen pieni (ja kuviteltu) hyötykin katoaa viimeistään siinä vaiheessa. Todellisuudessahan mitään hyötyä hivuttautumisesta ei siis edes ollut.

Lopetetaan siis turha hivuttautuminen ja liikutaan vasta sitten, kun valot vaihtuvat vihreäksi. Mikrometreissä eteenpäin siirtyminen ei edesauta valojen vaihtumista tai perille pääsyä millään tavalla.

3.        Perässä roikkujat, kun eteesi sattuu sunnuntaiajelija

Tässä on myös yksi mielenkiintoinen kategoria. Ajat esimerkiksi moottoritien ohituskaistalla ja yhtäkkiä joku vaihtaa kaistaa eteesi. Ja, se joku onkin sellainen, jonka olisi parempi olla sunnuntaiajelulla missä tahansa muualla kuin motarilla. Seuraavaksi huomaatkin, että takapuskurissasi kiinni hiillostaa auto (ehkä Audi) ja käyttäytyy aivan kuin se olisi sinun vikasi miksi ohituskaistalla ajetaan niin hiljaa. He saattavat jopa välkyttää valoja tai töötätä.

Tässä kohtaa seuraakin kysymys näille kyseisille hiillostajille: mihin minun pitäisi siinä tilanteessa väistää? Siinä kohtaa on yleensä kaksi vaihtoehtoa mihin väistää; oikealla ajavan auton kylkeen tai sitten ulos tieltä. Kumpikaan vaihtoehto ei kuulosta kovin järkevältä, vai mitä?

Parhaimmassa tapauksessa tällainen turhanpäiväinen hiillostaminen ja oikeanlaisen turvavälin unohtaminen johtaa vain typeriin vaaratilanteisiin, etenkin kun liikutaan kuitenkin moottoritienopeuksissa. Ymmärrän, että tunteet saattavat kuumentua liikenteessä, ihmisiähän me kaikki olemme. Mutta, siksi onkin olemassa sellainen asia kuin itsehillintä ja sitä tulee harjoittaa, etenkin liikenteessä. Pidetään pää kylmänä ja koitetaan kestää, vaikka siinä ohituskaistalla menisikin pieni tovi kauemmin. Tiedän, se ärsyttää, mutta mahdollinen vaaratilanne olisi paljon ikävämpi asia kuin hetken ketutus.  

4.        Turvavälin puute

Turvavälistä puheen ollen, ihme etten ole aiemmin muistanut sitä listata. Se jos mikä on asia mikä saa ihmisten tunteet kuumenemaan. Metrin mittainen (tai sinnepäin oleva) turvaväli ei vain ole hyväksyttävää missään muodossa. En ole kovin vakuuttunut yleisestikään monenkaan kuljettajan reagointinopeudesta, joten lyhyt turvaväli tarkoittaa käytännössä varmaa kolaria, jos edessä ajava päättää tai joutuu yhtäkkiä tekemään äkkijarrutuksen. Ja, etenkin, jos hiillostavana osapuolena toimiva kuljettaja tekee samalla jotain muuta, kuten esimerkiksi säätää vaikka radion kanssa tai pahempaa, eli katselee samalla puhelintaan (mikä on muuten pelottavan yleistä nykypäivänä).

Turvaväleistäkään ei puhuta vain siksi, että haluttaisiin kiusata autoilevia ihmisiä. Niistä puhutaan siksi, koska jos niistä pidettäisiin huolta, niin siellä Tuusulanväylällä tai Kehä 1:llä tai 3:llakaan ei tapahtuisi joka viikko kolareita. Luonnollisesti turvavälien merkitys korostuu entisestään liukkailla keleillä ja muutoinkin huonoissa olosuhteissa, ja niitähän Suomessa riittää. Sitä paitsi, kuinka usein hiillostaminen oikeasti edes toimii? En usko, että kovinkaan usein. Se luultavasti saa edessä ajavan kuljettajan vain epävarmemmaksi, jolloin ihminen sortuu yleensä entistä helpommin erinäisiin virheisiin. Jos joku ajaa hiljakseen, hän on luultavasti muutoinkin jotenkin kokematon tai epävarma ratin takana. Sellaisen kuljettajan hiillostaminen ei johda siihen, että hänestä tulisi maagisesti jotenkin itsevarmempi ja että hän ajaisikin yhtäkkiä rajoitusten mukaan. Maltti on valttia, jälleen kerran, ja koitetaan pitää huolta niistä turvaväleistä, jookos?

5.        Puhelinzombit

Puhelimen käyttöä sivusinkin jo edellisessä kategoriassa, joten jatketaan luontevasti samaisen aiheen parissa. Kaupungilla kävellessä ja ympärillä olevaa liikennettä seuratessa huomaa monesti, kun liikennevalot vaihtuvat ja siellä on se yksi kuski, jolla on liian kiire selata somea tai kirjoittaa viestiä ja samalla hän missaa valojen vaihtumisen ja onnistuu tukkimaan liikennettä. Ihmiset ovat jostain kumman syystä saaneet sen käsityksen, että liikennevaloissa odottaessa on jotenkin erityisen hyvää aikaa selata puhelinta. Näinhän ei tietystikään ole. Liikenteessä on tärkeää huomioida ympäristö jatkuvasti, myös siellä valoissa odottaessa. Valoissa odottaessa ei oikeastaan tarvitse tehdä mitään muuta kuin seurata niitä valoja ja lähteä liikkeelle, kun ne vaihtuvat vihreäksi. Ja, jos on hyvin kriittistä lähettää jokin viesti mahdollisimman pian, niin sitten kannattaa vain pysähtyä hetkeksi vaikka johonkin läheiselle pysäköintialueelle ja tehdä se niin, ettei siitä aiheudu vaaraa liikenteelle.

6.        Kaistanvaihtamisen vaikeuttajat

Ai että, nyt päästiin ”ihanaan” aiheeseen. On olemassa sellaisia ihmisiä kuin kaistanvaihtamisen vaikeuttajia. Tämä on ilmiö, joka korostuu etenkin kotikaupungissani Lahdessa. Jostain ihmeen syystä moni lahtelainen ottaa sen jonkinlaisena henkilökohtaisena kettuiluna, jos joku kehtaa vaihtaa kaistaa suoraan heidän eteensä. Sen sijaan, että sinun annettaisiin vaihtaa kaistaa ja elämä jatkuisi normaalisti, kiihdytetäänkin ja tehdään siitä kaistan vaihdosta pirun vaikeaa, ellei jopa mahdotonta. Lopulta koko tilanne saadaan näyttämään siltä, kuin kaistan vaihtaja olisi syypää kaikkeen, vaikka tämä olisikin vilkuttanut jo hyvissä ajoin ja vaikka tilaa kaistan vaihdolle olisi vielä siinä alkuhetkessä ollut mainiosti. En ymmärrä logiikkaa tämänkään ilkikurisen ajattelun takana. Miksi siitä kaistanvaihdosta pitää tehdä toiselle niin suunnattoman vaikeaa? Pelätäänkö siinä, että jos joku vaihtaa kaistaa eteesi, niin oletkin perillä sekunnin myöhemmin kuin alun perin oli tarkoitus? Sen tiedän, että järjellä sitä ei voi ainakaan perustella.

Annetaan tässä kohtaa kuitenkin myös kehuja. Yleensä pääkaupunkiseudulla kaistanvaihtamisen osalta ei tule ongelmia, koska siellä on totuttu ajamaan enemmän ruuhkissa. Meillä lahtelaisilla sen sijaan tuntuu olevan vielä paljon opittavaa kaistanvaihdon saralla (ja tuskin mekään olemme ainoita, jotka painivat kyseisen ongelman kanssa).

7.        Pysäköintialueiden ”sankarit”

Viimeisenä minulla on tällä listalla pysäköintialueiden ”sankarit”. Pysäköintialueilla jos missä näkee vaikka minkälaista toimintaa. Jotkut onnistuvat pysäköimään autonsa keskelle kahta ruutua. Joskus tahattomasti, toisinaan tahallisesti (jos alla on esimerkiksi kalliimpi Mersu, kröhöm). Toiset eivät muista, että väistämisvelvollisuus pätee normaalisti pysäköintialueillakin (ellei toisin ohjeisteta). Joidenkin on pakko parkkeerata aivan viereen, vaikka jättäisi oman autonsa tarkoituksella mahdollisimman kauaksi ja vaikka ympärillä olisi muutoin tyhjää parkkitilaa vaikka muille jakaa. Ja, sitten ovat vielä he, jotka vievät tyhjän parkkiruudun suoraan nenäsi edestä. Ja, ai niin, sitten ovat vielä hekin, jotka onnistuvat parkkeeraamaan autonsa niin lähelle autoasi, ettei sinulla ole minkäänlaisia mahdollisuuksia mahtua avaamaan autosi ovea. Ai että, se pännii. Mutta, jälleen kerran on muistettava laittaa jäitä hattuun. Tunteiden kuumentuminen pysäköintialueillakaan ei hyödytä ketään. Asioista saa toki sanoa, jos joku hölmöilee, mutta jätetään se siihen. Tilanteita ei kannata lähteä ainakaan itse eskaloimaan eikä kannata myöskään turhaan provosoitua.

Fakta on, että autoilu olisi paljon helpompaa ilman meitä ihmisiä. Tai ainakin heitä, jotka eivät vain yksinkertaisesti välitä mistään tai kenestäkään. Vahinkoja sattuu meille kaikille ja ne voi antaa anteeksi, mutta turhanpäiväinen välinpitämättömyys ärsyttää suunnattomasti.

Jos me kaikki osaisimme pitää sopivan turvavälin, unohtaa puhelimen selailun ajaessamme, jättäisimme hivuttautumisen pois liikennevaloissa, muistaisimme vilkuttaa kääntyessämme (tai siis jo hyvissä ajoin ennen kääntymistä) ja yksinkertaisesti vain keskittyisimme paremmin pysäköintialueilla, autoileva maailma olisi paljon parempi ja turvallisempi paikka. Mutta, vaikka kuinka tästä paasaisin, tähän tuskin tulemme siltikään pääsemään. Onneksi parempaan voi aina kuitenkin pyrkiä. Eikö vain?

Mitä mieltä olet, vieläkö jäi joitain aiheita puuttumaan, jotka ärsyttävät liikenteessä? Tsekkaa samalla myös ne aiemman kirjoitukseni kategoriat. Vai pitääkö vain todeta otsikon mukaisesti, että eniten liikenteessä ärsyttää… kaikki?