Auton yliteippaus - kuinka Polestarista tuli oranssi

* Kaupallisessa yhteistyössä Automatrix

Polestarini suurin vika on sen väri. Helmiäisvalkoinen on kyllä ihan kaunis, mutta edellisen autoni vihreään väriin verrattuna todella tylsä.

Onneksi nykyään auton alkuperäiseen väriin ei tarvitse tyytyä, sillä auton voi teippauttaa ihan minkä väriseksi tahansa. Ihan halpaa hommaa teippaus ei ole, mutta tuumittuani asiaa auton tilauksen jälkeen totesin, että elämään ja Polestariin on saatava väriä.

Alunperin yritin etsiä teippausfirmaa keski-Suomesta, mutta laihoin tuloksin. Käytännössä kaikki ovat keskittyneet mainosteippaukseen, eikä yksivärinen autoteippaus kuluttajille kuulunut valikoimaan. Eräs paikallinen mainosteippausfirma tarjoutui tekemään poikkeuksen ja teippaamaan Polestarin vaikka olenkin yksityisasiakas. Kävin liikkeessä jo juttelemassa ja tutustumassa värikarttoihin, mutta sitten he päättivätkin vetäytyä projektista. Voi itku!

Sovitun teippauksen peruunnuttua asia jäi roikkumaan pidemmäksi aikaa, koska en oikein tiennyt, mitä tehdä asian kanssa. Lopulta päätin, että on mentävä merta edemmäs kalaan, koska albiino-Polle oli vain liian valkoinen! (No okei, ehkä vain Päijännettä edemmäs, koska en sentään Itämeren toiselta puolelta lähtisi kalastelemaan…)

Albiino-Polle laiduntamassa.

Pääkaupunkiseudulla on useampiakin teippausfirmoja, mutta minulla oli mielessäni vain yksi nimi: Automatrix. En tiedä onko se somepreesensin, netissä jaettujen kokemusten vai minkä ansiota, mutta minulla on ollut jo monta vuotta käsitys, että jos haluat autoosi todella laadukkaan teippauksen, niin Automatrix on Suomen the yliteippausfirma. Otin siis suoraan yhteyttä heihin enkä edes käynyt kilpailuttamaan hommaa.

Myöhemmin selvisi, että Automatrix on tehnyt autojen teippauksia vuodesta 2009 ja onkin yksi Suomen ensimmäisiä autoteippauksiin keskittyneistä yrityksistä. Ei siis ihme jos olen törmännyt siihen jossain.

Polestarin värin valitseminen

Kävin tutustumassa Automatrixilla teippien värivalikoimaan kesäkuussa EV-Challenge-reissun yhteydessä. 

Alkuperäinen visioni oli teippauttaa Polestar 3M Ocean Satin Shimmer turkoosilla, mistä olin nähnyt kuvan netissä. Kun sitten näin värin livenä värikartasta, huomasin, että satiini ei ole minun juttuni. Jos aurinko ei paistanut, satiinivärit näyttivät latteilta ja ikään kuin sammuivat. Hieman glitteriä sisältävät kiiltävät teipit näyttivät minun silmääni paremmilta, koska ne muistuttivat maalipintaa.

Kiiltävät glittervärit (kaksi alinta) näyttivät paremmilta kuin satiivärit (kaksi ylintä).

Polestar MODS Facebook-ryhmää selaillessani myös turkoosi sävy sai väistyä, kun iskin silmäni upeisiin oransseihin autoihin. Toisena tulivat vihreät sävyt, mutta mietin, että olisiko se tylsää toistoa, kun Leonidas oli vihreä. Turkoositkin olivat kivoja, mutta tässä joukossa ne tuntuivat liian tavallisilta. Minulla on jokin fiksaatio siihen, että haluan autoni erottuvan massasta!

Nykyisen maailmantilanteen takia teipeissä on toimitusvaikeuksia, mutta Automatrixilla on useita toimittajia myös ulkomailla. Mahdollisuudet saada haluamani väri oli siis parempi kuin jos niitä hakisi vain suomalaisilta toimittajilta, kuten paikallinen liike teki - heidän valikoimansa oli todella rajallinen. Valitsin Automatrixillakin silti varmuuden vuoksi useampia vaihtoehtoja oransseista, vihreistä ja turkooseista teipeistä.

Vaihtoehtoja Polestarin uudeksi väriksi.

Iloiseksi yllätyksekseni ykkösvaihtoehtoni oranssi Oracal Tangerine Dream löytyi Ruotsista, joten pistettiin se tilaukseen!

Kun väri oli saatu lukittua, oli aika miettiä yksityiskohtia. Autoahan ei todellakaan ole pakko teipata kokonaan saman väriseksi!

Koska Polestarissa on tumma kattoikkuna, tuntui luonnolliselta jatkaa mustaa koko katon pituudelta. Lisäksi halusin teipata peilit ja Polestarin logot mustiksi, mikä toisi kivaa kontrastia oranssiin. Myöskin keulan maskin ympärillä olevan kehyksen halusin mustaksi, koska isompi musta maski näyttää agressiivisemmalta.

A-pilarit olivat suurin kysymysmerkki, sillä en ollut ihan varma, haluaisinko jättää ne alkuperäisiksi mustiksi vai teipata oransseiksi.

Automatrixin omistaja Rainer Mehisto ehdotti, että he voivat asentaa oranssin teipin ensin vain toiselle puolelle ja kun näen sen, voin päättää teipataanko toinenkin vai poistetaanko se. Hyvä idea!

Teippauksen valmistelu

Ennen yliteippausta on tärkeää puhdistaa auto huolellisesti. Auto pestään liuottimella, pienpoistolla ja raudanpoistolla, jotta maalipinnasta saadaan mahdollisimman “raaka” ja teippi tarttuu siihen mahdollisimman hyvin. Samalla tarkistetaan, että auton maalipinnassa ei ole mitään ylläreitä tai  onko autossa jokin pinnoitus, johon teippi ei tartu.

Polestarin puskurista löytyi yksi kiveniskemä, mutta muuten maalipinta oli virheetön.

Ennen teippaamista autosta irrotetaan tarvittavat osat, jotta teippaaminen onnistuu helpommin, teippi saadaan laitettua ahtaisiin väleihin eikä teippiin tarvitse tehdä ikäviä saumoja. Miten paljon autoa puretaan, on hyvin tapauskohtaista ja riippuu niin auton pohjaväristä kuin siitäkin, onko teipin tarkoitus kestää vuosia vai yhden tapahtuman ajan.

Yleensä autoista irrotetaan peilit, ovenkahvat ja valot. Ja tietysti rekisterikilvet. Tesloista otetaan irti myös etupuskuri, koska sen irrottaa kymmenessä minuutissa. Muutoin isompia purkamisia koitetaan välttää etenkin takuun alaisissa autoissa. Mieluummin otetaan varman päälle, ettei mitään hajoa.

Polestarista irrotettiin sivupeilit ja ovenkahvat. Kahvat irtoavat helposti oven sivussa olevan aukon kautta, mutta sivupeilien irrottamista varten autosta piti irrottaa etuovien sisäpuolen verhoilu. Sekään ei onneksi näissä Volvon sukuisissa autoissa ole ongelma, sillä vain neljä ruuvia avaamalla oviverhoilun voi nostaa pois paikaltaan.

Lisäksi Polestarin kyljistä poistettiin mallimerkintätarrat ja irrotettiin logot konepellistä ja takaluukusta.

Polestarin logo irrotettiin konepellistä varovasti siiman avulla. Konepellissä on logon alla pienet reiät, joten se on helppo liimata projektin päätteeksi takaisin alkuperäiseen kohtaansa.

Ennen varsinaiseen teippaukseen ryhtymistä teipistä leikataan valmiiksi hieman paneeleita suuremmat palat. Joihinkin suosittuihin automalleihin Automatrixilla on tehty kaavat, jolloin teippien leikkaaminen nopeutuu ja sitä myös kuluu vähemmän, kun osat voi sommitella teipille tiiviimmin.

Renkaat peitetään suojuksilla teippauksen ajaksi, jotta niistä ei tartu teippiin hiekkaa tai pölyä.

Kohdat mihin teipin ei haluta tarttuvan asennusvaiheessa, voidaan peittää maalarinteipillä tai paperisella siirtoteipillä. Niiden pinta on sen verran karhea, ettei yliteippausteippi tartu niihin tiukasti.

Maalarinteippiä voi käyttää myös ohjaamaan, mistä kohtaa teippi leikataan, jotta se riittää jonkin kohdan alle. Maalarinteipin käyttö ohjurina riippuu vähän asentajasta; tuoreemmat saavat siitä apua, kun taas kokeneemmat menevät enemmän fiiliksellä.

Takavalon reuna peitettiin maalarinteipillä, jotta viereisen paneelin teippi ei tartu siihen asentaessa.

Katon takaosan teippiin tehtiin antennin kohdalle reikä, koska antennia ei haluttu irrottaa autosta. Peittämällä antenni maalarinteipillä autoteippi ei tarttunut siihen tiukasti ja ylimääräiset reunat oli helpompi leikata pois.

Juuri ennen yksittäisen paneelin teippausta se pyyhitään vielä huolellisesti teippivalmistajan omalla puhdistusaineella, jolla saadaan viimeisetkin pölyhiukkaset pois.

Yleistietoa auton yliteippaamisesta

Auton teippaamisessa ei ole periaatteessa väliä, mistä pinnasta työn aloittaa. Ovet ovat kuitenkin helpoimpia, sillä ne ovat isoja, tasaisia pintoja, joita tehdessä saa myös sopivasti tuntuman materiaaliin.

Polestarin teippaus aloitettiin ovista.

Autoteippi ei tartu kohteen pintaan tiukasti ennen kuin siihen kohdistetaan painetta, joten sen voi irrottaa ja asentaa uudestaan, jos ekalla yrittämällä tuli esimerkiksi liikaa ryppyjä tai teippi meni vinoon. 

Kun teippi on saatu oikeaan asentoon, se kiinnitetään pintaan lastaamalla. Lastoja on erilaisia: huopareunainen naarmuttamaton teippauslasta isojen pintojen lastaamiseen, kolmiolasta syvennyksien paineluun ja puikkomaisia lastoja erilaisiin pieniin koloihin, mihin tavallinen lasta ei yletä.

Teippi lastataan tasaiseen pintaan huopareunaisella lastalla.

Autoteipeissä on pienen pienet ilmakanavat, joiden kautta teipin alle jääneet ilmakuplat pääsevät pois, kun teippiä lastataan auton pintaan. Ne näkyvät liimapinnassa esimerkiksi ruudukkona tai salmiakkikuviona teipin valmistajasta riippuen.

Ilmakanavat erottuvat mustasta teipistä hyvin (samoin pöly, jota tähän lattialta poimimaani palaseen oli tarttunut).

Suorille pinnoille teippiä asentaessa riittää, että sitä venytetään hieman käsin, liimataan pintaan ja lastataan ilmakuplat pois.

Kaareville pinnoille asentaessa teippiä lämmitetään hieman kuumailmapuhaltimella, jotta sitä voidaan venyttää ja saadaan se mukautumaan pinnan muotoon. Kun teippiä lämmitetään uudestaan, se pyrkii kutistumaan takaisin alkuperäiseen muotoonsa. Tätä kutsutaan teipin muistiksi. Periaatteessa teippiä voi venyttää ja kutistaa takaisin muotoonsa loputtomasti niin kauan, kun liima ei repeä tai sula. 

Mitä kaarevampi pinta, sitä enemmän tarvitaan venytystä ja lämpöä.

Asentaja lämmittää teippiä vähän kerrallaan asentaessaan sitä lokasuojan yläpuolelle.

Joissain teipeissä, kuten Polestariin käytetyssä Oracalissa, on niin ärhäkkä liima, että auton paneeliin teipin alle täytyy sipaista aavistus nestemäistä vahaa, jotta se ei tartu liian tiukkaan kiinni ja liima repeydy, kun teippiä muotoillaan (irrotetaan ja asennetaan uudestaan) auton superpuhtaalle maalipinnalle. Liiman repeämän näkee hyvässä valossa viiruna; vähän kuin teipissä olisi raskausarpi. Vahaa ei käytetä teipattavan alueen reunoihin, joten ei ole huolta, että teippi alkaisi irrota myöhemmin.

Isommat teipit asetellaan pinnoille tiimityönä, koska useammalla käsiparilla se onnistuu helpommin. Esimerkiksi Polestarin katon reunan, C-pilarin ja takaosan yhdistävän palan liimaaminen olisi ollut tosi vaikeaa yhdelle hengelle, kun teipistä pitää vähitellen poistaa taustapaperia, lämmittää, venyttää, liimata ja lastata kiinni autoon ja tämä kaikki ilman ryppyjä.

Takaosan teipin taustapaperin irrotus.

Teipin asettelua auton takaosaan.

Teippi painellaan pintaan vähän kerallaan. Teipin alaosa on asennusvaiheessa vielä ihan rypyssä, mutta oiotaan vähitellen.

Toinen asentaja lämmittää teipin alareunaa toisen venyttässä sitä pinnan muotoihin sopivaksi.

Teippi leikataan lopulliseen muotoonsa pääosin ohuella 0,2 mm katkoteräveitsellä. Se, että teippiä viilletään ihan auton maalipinnan vieressä tai jopa sen päällä, tuntuu ajatuksena ja myös paikan päällä nähtynä tosi kuumottavalta! Tässä kuitenkin marssii esiin teipparien ammattitaito. Teippiin vedetään veitsellä niin hento viilto, ettei se mene liimaan saakka. Se kuitenkin riittää siihen, että ylimääräisen osan voi repiä varovasti irti viivaa pitkin.

Kohtaan mistä teippi halutaan leikata vedetään ensin hento viilto veitsellä.

Kun teipin pintaan on tehty viilto, ylimääräinen osa voidaan repiä irti.

Kun teippi halutaan leikata kohdasta, jossa ei pysty työskentelemään veitsellä tai ei haluta leikata maalipinnan tai toisen teipin päällä, voidaan käyttää knifeless-leikkuuteippiä. Se on kapeaa teippiä, jonka keskellä on ohut lanka. Sillä saadaan leikattua myös viivasuoria linjoja, mikä on kätevää esimerkiksi veneiden teippaamisessa.

Leikkuuteippi liimataan paneelin pintaan siihen kohtaan, josta yliteippausteippi halutaan leikata. Sen jälkeen yliteippausteippi asennetaan pintaan normaalisti ja myös leikkuuteipin päälle. Kun leikkuuteipin lankaa vedetään ylöspäin, se leikkaa teipin tarkasti. Kun lanka on vedetty pois, poistetaan sen siirtokalvo ja lastataan yliteippausteipin reunakin kiinni paneeliin.

Leikkuuteippi liimattuna Polestarin peiliin kohtaan, josta teippi halutaan leikata.

Teipin leikkaaminen vetämällä leikkuuteipin lanka irti.

Ylimääräisen teipin irrottaminen peilistä.

Leikkuuteipin siirtokalvon irrottamisen jälkeen yliteippausteipin reuna painetaan kiinni peilin pintaan.

Teippi on nopea asentaa paneelin pintaan, mutta reunojen huolellinen viimeistely vie paljon aikaa. Aina kun mahdollista, teipin reuna viedään paneelin nurjalle puolelle, jotta auton pohjaväri ei paista reunasta ja teippi kestää paremmin kulutusta. Tällaisia kohtia ovat esimerkiksi ovien, takakontin ja konepellin reunat.

Takaoven sarananpuoleinen reuna.

Etuoven reuna A-pilarin vierestä.

Konepellin, etulokasuojan ja etuoven saumojen risteyskohta.

Tiivisteiden ja joidenkin paneelien reunoja voi raottaa hieman toisella lastalla, jolloin teipin reuna saadaan lastattua rakoon piiloon. 

Asentaja raottaa lokasuojan reunaa kolmiolastalla saadakseen teipin asettumaan sen alle. 

Autojen paneeleissa on myös saumoja, joiden alle teippiä ei saa vietyä. Näissä kohdissa ei auta kuin leikata teippi saumaa pitkin. 

Joissain kohdissa saattaa olla myös parempi leikata teippi paneelin reunaan pitkin, sillä jos teipin reunaa saa paneelin alle vain parin millin verran, osien eläminen saattaa alkaa puskea teipin reunaa irti. Tällainen paikka oli esimerkiksi Polestarin puskurissa, jonka alaosan musta muoviritilä elää sen verran, ettei teippiä kannattanut tunkea sen alle.

Auton pohjaväri vaikuttaa siihen, miten paljon teippaus vie aikaa. Tumman pohjan päälle teippaaminen on nopeampaa, koska teipin reunat katoavat varjoihin. Jos pohjaväri on vaalea tai kirkas, joutuu teipin reunan viemään pidemmälle ja leikkaukset tekemään tarkemmin, koska pohjaväri pilkistää herkästi paneelien saumoista. 

Teippauksen erityistekniikoita

Teipin saumat ja täytepalat

Teippareilla on kuulemma sanonta, että "Mieluummin yksi kerta kuin yksi pala".

Jotkin kohdat on parempi tehdä useammasta palasta, kuin koittaa venyttää yksi pala koko pinnalle ja joutua mahdollisesti korjaamaan se myöhemmin. Pahimmassa tapauksessa käy niin, että asiakas joutuu palaamaan liikkeeseen, kun stressaantunut teippi on irronnut pinnasta omia aikojaan.

Vaikka teippiä voi venyttää lämmön avulla kohtuu paljon, on silläkin rajansa. Liikaa venyttäessä teippi voi vaihtaa väriä eikä se välttämättä myöskään pysy kiinni, koska liimakin ohenee venyttäessä.

Teipin saumat pyritään tekemään aina varjokohtiin eli sinne, mihin valo ei osu suoraan. Lisäksi saumoja tehdessä pitää huomioida mihin suuntaan ilmavirta ja vesi liikkuvat sauman yli, jotta päällimmäisenä olevan teipin reuna ei lähde ajan kuluessa repsottamaan.

Yleisimpiä useammasta palasta teipattavia kohteita ovat autojen puskurit, koska niissä on paljon kulmia. Niitä tehdessä asentajan täytyy tietää monta askelta eteenpäin, mitä on tekemässä, jotta palat tulevat oikeaan järjestykseen ja peittävät kohteen varmasti.

Hankalien kulmien teippaus saatetaan testata etukäteen pienemmillä teipinpaloilla, jotta lopullinen koko puskurin kokoinen teippi osataan laittaa kerralla oikein.

Polestarin puskurissa tarvittiin aika pieniä täytepaloja, mutta parhaimmillaan niitäkin oli useampi päällekkäin.

Polestarin ajovaloumpion viereen liimattiin muutaman sentin korkuinen täytepala.

Koko puskurin teipin asettumista täytteiden päälle voidaan testata pienillä paloilla.

Testipala leikattuna oikeaan muotoon.

Esimerkki, miten teippi voisi alkaa irrota, jos sauma osoittaisi eteenpäin.

Polestarin takakontin reunoihin tehtiin myös täytepalat, koska teippi olisi vaihtanut liikaa väriä jos se olisi venytetty niin pitkälle kuin tarvitsi eikä se olisi välttämättä edes pysynyt kiinni. Nytkin venytystä on jo niin paljon, että siinä on pieni muutos värisävyssä.

Täytepala Polestarin lastausluukun reunassa. Mustassa autossa takapuskurin teippiä ei olisi välttämättä viety edes näin pitkälle, jolloin täytepalaakaan ei olisi tarvittu.

Terävien kulmien teippaus

Teräviä kulmia teipatessa käytetään hyväksi teipin ominaisuutta pyrkiä palautumaan alkuperäiseen muotoonsa.

Tässä pre-stretch-nimisessä tekniikassa teippiä lämmitetään ensin ja venytetään sitten vähän pidemmäksi. Sen jälkeen venytetty kohta viedään kulman yli. Kun teippiä lämmitetään uudestaan, se kutistuu ja kietoutuu samalla kulman ympärille niin, ettei siihen jää juurikaan ryppyjä. Kun teippi on jäähtynyt, siitä leikataan ylimääräinen pois ja painellaan reunat paneelin sisäpuolelle.

Teippiä lämmitetään.

Lämmitettyä teippiä venytetään suuntaan johon sen halutaan kutistuvan.

Venytetty teippi ohjataan kulman ympärille.

Venytettyyn kulmaan ei jää ryppyjä ja se kutistuu kulman ympärille uudelleen lämmittäessä.

Valmiista kulmasta tarvitsee enää leikata ylimääräiset reunat pois, kun teippi on jäähtynyt.

Valmis kulma auton toiselta puolelta. (Teippaus onnistui toki tämän setin aiempienkin kuvien puolelta, mutta valokuva ei…)

Valmis kulma alaviistosta katsottuna.

Pyöreiden muotojen teippaus

Hyvin kuperien pintojen, kuten peilikoteloiden teippaus vaatii myös taitoa ja tekniikkaa.

Aluksi teippi liimataan yhdeltä sivulta johonkin pintaan, esimerkiksi peilin reunaan tai ikkunaan. Sitten sitä lämmitetään ja venytetään suunnitelmallisesti niihin suuntiin, mihin sen halutaan asentaessa kutistuvan. Tämän jälkeen venytetty pala asetellaan kuperalle pinnalle samalla hieman lisää pingottaen. Teippiin jää tietysti ryppyjä, koska sitä ei voi venyttää suoraan kuperaksi, mutta kun teippiä lämmitetään, se kutistuu imeytyen pinnan muotoon ja rypyt katoavat! Vau!

Tälläkin tekniikalla - ja teipin venymisellä - on kuitenkin rajansa, ja siksi esim. Polestarin peilikotelo tehtiin kahdesta palasta. Yksi pala on peilikotelon suorahkossa sisäsyrjässä ja toinen pala kaarevalla päälipuolella. Alapuolelle teippiä ei tarvittu, koska se oli valmiiksi musta.

Peilien teippaus on silti hyvin haastavaa, ja ne joudutaan monesti tekemään useampaan kertaan ennen kuin lopputulos on riittävän hyvä. Myös Polestarin peilit piti tehdä pariin kertaan, koska ensimmäisellä kerralla teipin alla ei ollut riittävästi vahaa ja liima repesi. 

Koskematon teipinpala liimataan peiliin työstämistä varten.

Teippiä lämmitetään.

Lämmitettyä teippiä venytetään suuntiin, mihin sen halutaan lopulta kutistuvan.

Venytetty teippi asetellaan peilin pintaan.

Teipin asentoa korjaillaan monta kertaa, ennen kuin se on sopivassa asennossa.

Peilin pintaan liimattua venytettyä teippiä lämmitetään, jolloin se kutistuu peilin ympärille.

Lopuksi teippi lastataan kiinni peiliin.

Valmis peili.

Polestarin yliteippaus

Polestar 2 on muodoiltaan suhteellisen suora ja sileä auto, joten se on kokonaisuutena kuulemma melko helppo teipattava. Vaikeimpia kohtia olivat puskurit ja peilit, mutta sitä ne ovat toisaalta kaikissa autoissa. Polestarini ikävin ominaisuus olikin kuulemma valkoinen pohjaväri, joka vaatii teippaajilta ylimääräistä tarkkuutta.

Lähtötilanne.

Vein Polestarin Automatrixille tiistaina ja se valmistui perjantaina. Kävin seuraamassa projektin etenemistä päivittäin. Oli jännää tulla aina hallille ja nähdä, mitä edellisen päivän jälkeen oli saatu aikaiseksi.

Keskiviikkona aamupäivällä autosta oli irrotettu peilit ja toinen ovi oli jo saanut väriä pintaansa. Auton kimpussa pyöri samanaikaisesti parhaimmillaan kolme asentajaa, kun kaksi teki kylkiä ja kolmas puuhasi puskurin parissa. Päivän aikana ehdittiin teipata ovet, kyljet, ovenkahvat, peilit ja aloitella puskuria.

Puskurin täytepalojen ja vasemman kyljen asennushommia.

Vasemman kyljen tilanne keskiviikkona iltapäivällä.

Torstaina teipattiin puskurit, katto ja antenni. Kuulostaa määrällisesti paljon vähemmältä kuin edellisenä päivänä, mutta pinnat olivat monimutkaisempia työstettäviä ja tekijöitä auton parissa enää kaksi.

Polestarin antennia ei haluttu irrottaa kattoa teipatessa, joten teippiin leikattiin reikä antennin kohdalle. Mustan teipin leikkaaminen vaatii kunnon työvalon.

Polestarin antenni teipattiin kolmesta palasta, koska siinä on niin jyrkkiä kulmia. Pieni pala päätyyn ja molemmille sivuille omat palansa. 

Torstaina myös totesin, että A-pilarit saavat jäädä mustiksi. Auto näytti siinä vaiheessa niin hyvältä, että mielestäni A-pilareista ei tarvinnut edes kokeilla oranssia vaihtoehtoa. Tuntui, että ehkä pilaisin “kelluvan” katon illuusion, jos erottaisin tuulilasin ja sivuikkunat toisistaan oranssilla raidalla.

Perjantaina oranssin värin pintaansa sai vielä takaluukku. Lisäksi tummennettiin takasivulasit ja asennettiin PPF-suojakalvo umpioihin, B-pilareihin, takakontin lastausaukkoon ja keskikonsoliin. (Teen näistä erillisen jutun!)

Julkaisin päivittäin Instagramin stooreihin kuvia ja videoita teippauksen edistymisestä. Tallensin ne kohokohtiin, jotka voitte käydä katsomassa täältä.

Yllätyksiä Polestarin teippauksessa

Autojen teippauksessa on kuulemma ihan normaalia, että vastaan tulee kaikenlaisia yllätyksiä. Minun autoni ei ollut poikkeus.

Kun Polestarin kuljettajan oven teippi oli lastattu kiinni, puolivälin yläpuolella näkyi jokin nyppy, joka ei ollut ilmakupla. 

Teipin irrottamisen ja perusteellisen etsimisen jälkeen siitä löytyi pieni jäämä Polestarin oven alareunassa olleen mallimerkintätarran liimaa, joka oli puhdistaessa kulkeutunut eri kohtaan ovea. Tahma ei lähtenyt pois teipistä, joten ei auttanut kuin asentaa oveen kokonaan uusi teippi. Tästä syystä sitä varataan aina vähän ekstraa, jotta on varaa tehdä joitain kohtia uusiksi.

Asentaja koitti etsiä nyppylän aiheuttajaa etuoven teipin alta.

Auton takaosan teippaamisen helpottamiseksi oli tarkoitus irrottaa takavalot, mutta se ei onnistunut, koska se olisi vaatinut koko takapuskurin irrottamisen. Umpioita saatiin kuitenkin liikahtamaan muutaman millin pelkällä ruuvien avaamisella, mikä riitti siihen, että teipin reunat saatiin ujutettua piiloon katseilta.

Ennen minun Polestariani Automatrixilla oli teipattu yksi Polestar. Sen etupuskuri oli tehty yhdestä palasta, mutta minun autooni käytetty Oracalin teippi oli sen verran paksumpaa, että se ei tarttunut kunnolla kiinni keskikohtaa kiertävään olevaan kapeaan uraan, vaan jäi muutamasta kohdasta koholle.

Vika korjattiin leikkaamalla teipistä pois uran yläpuolinen osa ja liimattiin sen tilalle uusi pala. Näin kumpaankaan palaan ei jäänyt stressiä uran kohdalle vaan ne asettuivat siihen nätisti. Sauma on niin siisti, ettei sitä huomaa ellei katso tarkkaan.

Uuden palan asentaminen puskuriin.

Saumaa puskurin urassa ei erota ellei katso tosi tarkkaan.

Asennettaessa puskurin yläosaan uutta oranssia palaa, se tarttui jäähdytyssäleikön ympärillä olevaan mustaan teippiin yllättäen niin tiukasti, että tasaiseen pintaan tuli irrottaessa muutaman millin kupla. Sen korjaaminen ei onnistunut, joten ei auttanut kuin teipata kehyskin uusiksi. Kuplaa ei olisi tullut, jos musta teipin päälle olisi liimattu maalarinteippiä ennen uuden oranssin palan liimaamista, mutta asentaja ei ollut nähnyt sitä tarpeelliseksi. Käsitin, että helteinen keli vaikutti teipin ominaisuuksiin ja sai sen tarraamaan ekstratiukkaan.

Valmis puskuri.

Viimeistely

Yliteippauksen viimeinen ja tärkeä vaihe on jälkilämmitys, jolloin teipin pinta lämmitetään kuumailmapuhaltimella noin 90 asteeseen. Jälkilämmityksen yhteydessä tarkastetaan, että teippi on tarttunut kaikkialle kunnolla, ei repsota mistään eikä missään ole kupruja.

Jälkilämmössä liima pehmenee, ilmakanavat sulkeutuvat ja teippi tarttuu pintaan kovemmin. Lisäksi lämmitys saa teipin menettämään muistinsa, jolloin se ei enää pyri alkuperäiseen muotoonsa. Lämpö poistaa myös teippiin asennuksen yhteydessä tulleet mikronaarmut. 

Asennusvaiheen lämmitys eroaa jälkilämmityksestä siinä, että asentaessa teippiä lämmitetään vain sen verran, että se muotoutuu ja käyttäytyy halutulla tavalla.

Teipin jälkilämmitystä porukalla.

Teipin alla voi näkyä ihan pieniä millin-parin kuplia teippauksen valmistuessa ja ne haihtuvat itsestään viikon kuluessa kun teippi asettuu. Asentaja esitteli niitä minulle, mikä olikin tosi hyvä, niin en pettyisi, jos huomaisin ne vasta itse kotiin palattuani.

Teipin alla näkyi alussa muutamia pieniä kuplia teippauksen valmistuttua, mutta nyt ne ovat kadonneet.

Normaalisti Automatrix viimeistelee teippaamansa autot Gtechniq HALO kestopinnoitteella, jotta asiakkaiden ei tarvitse huolehtia siitä. Minun autoni pinnoitus jätettiin väliin, koska halusin teettää autoni kaikki pinnat kerralla luottofiksarillani, jota olen käyttänyt yli kymmenen vuotta.

Jos autoa on purettu teippauksen yhteydessä, ennen luovutusta testataan, että kaikki niihin liittyvät asiat toimivat edelleen, osat ovat linjassa eikä autoon ole ilmestynyt vikakoodeja. Olipa joskus käynyt niinkin, että jostain autosta oli huomattu vika ja se oli korjattu, ja kerrottaessa asiasta luovutuksen yhteydessä asiakkaalle tämä oli sanonut, että autolle oli varattu jo huolto sen takia!

Viimeiseksi auto vielä imuroidaan sisältä. Asentaja kertoi, että se on pieni vaiva heille, mutta sillä on iso vaikutus fiilikseen auton luovutuksessa. Teipattu auto on ikään kuin kuin uusi, joten latistaisihan se vähän tunnelmaa, jos oven avatessa sisältä löytyisi kaikki vanhat hiekat ja roskat. Onpa ihanasti ajateltu!

Valmis!

Auton yliteippauksen hinta

Auton teippauttaminen on kallista, sillä teippaaminen on aikaa vievää käsityötä. Toki hintaan vaikuttaa myös käytetty materiaali, mutta projektin suurin kulu muodostuu asentajien työstä.

Automatrixilla menee aikaa yhden auton tekemiseen keskimäärin 25-40 h, mikä sisältää varsinaisen teippaamisen lisäksi valmisteluihin, pesuun ja purkamiseen käytetyn ajan. Projektit hinnoitellaan tapauskohtaisesti, koska autot ovat erilaisia. Toki on tiettyjä automalleja, joita teipataan paljon, ja näille on antaa suoraan aika selkeä hintahaarukka. 

Esimerkiksi Tesla Model 3:n yliteippaus toisen väriseksi maksaa keskimäärin 3700-4300 e (sis. alv 24%). Jos myös ovien välit halutaan teipata, hinta nousee 1900-2500 e. Väleihin menee vähän teippiä, mutta ne ovat haastavia paikkoja työstää ja vaativat usein auton purkamista.

Hintaan vaikuttaa enemmän auton muoto kuin sen koko. Isompaan autoon menee toki enemmän materiaalia, mutta mitä monimutkaisempia paneeleita autossa on, sitä enemmän projekti vie aikaa.

Hyvä esimerkki on umpikattoinen vs. kattoluukullinen auto: umpikattoon menee enemmän materiaalia, mutta kattoluukulliseen selkeästi enemmän aikaa, koska siinä on enemmän saumoja viimeisteltävänä. Jos kattoluukku on vain reikä keskellä kattoa, menee teippiä ihan sama määrä kuin umpikattoonkin. Siihen pitää vain tehdä reikä keskelle.

Auton pohjaväri vaikuttaa myös hintaan. Hyvin tummat pohjavärit ovat helppoja, koska teipin saumat katoavat ns. varjoihin. Jos pohjaväri on kirkas ja/tai eroaa selkeästi teipin väristä, pitää saumat tehdä tarkemmin ja/tai purkaa autoa enemmän, ettei pohjaväri paista mistään ja se vie taas enemmän aikaa. 

Esimerkiksi Tesloissa suuntavilkut ovat läpinäkyvät, joten auton alkuperäinen pohjaväri näkyy niiden alta, ellei niitä irroteta teipin asennusta varten. Käytännössä Automatrixilla irrotetaan tätä nykyä kaikista Tesloista asennuksen yhteydessä etupuskuri, jolloin saadaan irrotettua myös ajovalot ja vilkut ja teipattua niiden aluset hyvin. 

Harvinaisten autojen teippaukset maksavat normiautoja enemmän. Teipin asentaminen aerodynaamisiin muotoihin vie paljon aikaa, minkä lisäksi osien irrottaminen on hidasta ja purkamisen riskit suuremmat. Jos jotain hajoaa, korvaavat osat on kalliimpia kuin sarjatuotantoautoissa ja niiden saatavuus heikompaa. Totta kai yrityksellä on vastuuvakuutus, mutta sitä ei kannata käyttää, ellei jotain oikeasti kallista hajoa.

Minun Polestarini yliteippaus maksoi 3520 e*. Tästä hinnasta arvonlisäveron osuus on 681 e (24%) ja teippi 599 e. Loput 2240 e jakautuu suunnilleen puoliksi asentajille ja yhtiölle. Yhtiön osuus ei tipahda suoraan omistajien taskuihin, vaan siitä maksetaan myös sähköt, vuokrat, vakuutukset ja pientarvikkeet (työkalut, pesuaineet jne.) ja mahdollistetaan yrityksen kehittäminen.

Asentajien työvälineitä: otsalamppu, erilaisia lastoja, katkoteräveitsen terän katkaisin ja katkoteräveitsi sekä sähköasentajan hanska.

Miten teipattua autoa hoidetaan?

Yliteipattu auto kannattaa pinnoittaa teipille sopivalla kestopinnoitteella, jotta se pysyy parempana ja on helpompi puhdistaa. Satiini- ja mattateippien suojaus on erityisen tärkeää, sillä niiden pinta on sen verran karhea/huokoinen, että lika pinttyy niihin helposti. Talvella tiesuola voi aiheuttaa suojaamattomiin vaaleisiin teippeihin jopa värivirheitä.

Teipattua autoa hoidetaan pesemällä ihan kuin mitä tahansa muutakin autoa ja sen voi viedä hyvin automaattipesukoneeseen. Kannattaa kuitenkin valita harjaton pesu, jotta teippi ei naarmuunnu harjakoneen harjoista.

Käsinpesussa on tärkeä muistaa, ettei suihkuta painepesurilla vettä liian läheltä ja liian kovalla paineella, jotta saumat eivät lähde aukeamaan. Ihan maalaisjärjellä pitäisi kuitenkin pärjätä.

Mattapintaista teippiä ei saa missään nimessä vahata vahalla, joka kuivuu valkoiseksi. Tällainen vaha jämähtää teipin huokosiin ja käytännössä pilaa sen.

Auton yliteippauksen kesto

Kun pyysin tarjouksia auton teippauksesta esitin toiveen, että sen pitäisi kestää auton pinnassa viisi vuotta. Ajattelin, että se voisi olla aika, jonka pidämme tätä autoa ennen vaihtoa uuteen.

Rainerin kanssa jutellessa kävi selväksi, että on mahdotonta luvata, että yliteippaus kestäisi varmasti jonkin tietyn ajan. Jollain teippi on kestänyt hyvänä jopa kuusi vuotta, kun taas joku oli saanut teipin hirveään kuntoon kuukaudessa. Mutta jonkun 2-3 vuotta yliteippaus yleensä kestää siistinä.

Tehtaat antavat tarramateriaaleille 5-10 vuoden takuun, ettei se haalistu tai halkeile ulkokäytössä.

Kaikki muu riippuu kuitenkin auton käytöstä ja ylläpidosta: miten paljon ajetaan, missä ajetaan ja miten ylläpidetään.

Esimerkiksi jos maantiellä on tapana ajaa edellä ajavan takapuolessa kiinni, on kiveniskemien riski suurempi kuin jos ajaa kunnollisilla väleillä. Keskustassa ajaessa kiveniskemien riski on matala, mutta naarmujen ja ilkivallan riski korkeampi. 

Talvi ei vaikuta auton teippiin mitenkään, mutta jos osuu jäiseen lumeen, siitä voi jäädä jälki. Myös lumiharjalla voi naarmuttaa teippiä, mutta niinhän sillä voi naarmuttaa maalipintaakin.

Yleiselle kulumiselle altteimpia paikkoja ovat ovenkahvat.

Riskikohtia, mistä teippi voi lähteä irtoamaan, on jyrkät syvennykset ja muodot, kuten puskurit ja peilit. Itseäni huoletti eniten, miten terävät kulmat pysyvät kiinni ja kestävät pesun, mutta ne ovat kuulemma harvemmin ongelma, kun on vaan tehty oikein.

Yleisesti ottaen Automatrixilla kehotetaan asiakkaita käyttämään yliteipattuja autojaan ihan normaalisti. Tällä tavalla he saavat itsekin tietoa siitä, miten teipit kestävät.

Polestarin mustaksi teipattu logo on hieno yksityiskohta. Se voi olla myös ensimmäisiä kohtia, mistä teippaus pettää, sillä teipissä on vain vähän tartuntapintaa ja lisäksi siihen saattaa tarttua herkemmin liina tai pesuhanska.

Auton teippauksen takuu

Auton luovutuksen yhteydessä Automatrixilla sanotaan asiakkaalle, että autoa voi tulla halutessaan näyttämään parin viikon päästä teippauksesta, niin voidaan katsoa miten teippi on asettunut. Aika harva kuitenkaan käy, mutta se on ihan ok eikä vaikuta takuuseen tms.

Asiakasta kehotetaan myös seuraamaan, miten teippi elää ja tulemaan epäröimättä näyttämään autoa, jos on mitään, mikä mietityttää.

Jo parissa viikossa asennuksesta näkee, jos siinä on tehty jokin virhe. Asennusten takuu on kuitenkin liukuva, joten jos asiakas tulee puolen vuoden tai vuodenkin päästä ihmettelemään jotain ongelmaa, niin selvitellään tapauskohtaisesti että mistä on kyse ja koitetaan ratkaista se. 

Rainer kertoi, että ongelmat eivät ole koskaan mukavia, mutta on tärkeä hoitaa ne hyvin.

Hän kertoi yrittävänsä miettiä niin, että asiakas ei voi tietää kaikkea. Joku voi kuvitella, että teippi on kuin maalipinta ja jos se kuluu tai siitä irtoaa pala, niin vika on teipissä tai teippauksessa vaikka kuluminen on vain luonnollista, kun autoon kertyy kilometrejä. Tai joku toinen saa teipin irtoamaan painepesurilla, kun ajattelee, että tämä oli niin kallis, että kyllä sen pitää kaikki kestää - vaikka ethän voi talon seinääkään pestä niin läheltä ja aggressiivisesti.

Rainer korosti, että muutamista satasista ei kannata tapella, vaan on tärkeämpää, että kohtaa ihmiset ja voi auttaa. Tällöin asiakas arvostaa ja lähtee pois tyytyväisenä ja liikenteessä on hyvän näköisiä autoja. Siitä saa itsekin paljon enemmän kuin siitä, että saa olla oikeassa.

Hän myös tuumi, että toisaalta reklamaatiotilanteet ovat hyviä, koska ne saavat pysymään varpaillaan, että muistaa sanoa asiakkaalle tietyt asiat.

Teipin korjaaminen

Teippiin tulleita naarmuja ei yleensä pysty korjaamaan. Vain äärimmäisen ohuen naarmun saattaa pystyä myllyttämään pois kiiltävästä teipistä.

Kiveniskusta johtuvia reikiä teipissä ei pysty korjaamaan näkymättömäksi kuten ei maalipinnastakaan. Jos reiän päälle liimaa pienen paikan, se näyttää yleensä typerältä eikä välttämättä edes pysy, koska tarttumapintaa on niin vähän. Ennemmin kannattaa ajaa teippi niin reikäiseksi, että vaihtaa koko paneelin kerralla.

Puskurien uusintateippaus maksaa noin 600 e, konepelti 400 e muut paneelit 200 e (sis. alv 24%).

Yksittäisten paneelien uusintateippauksessa haasteeksi saattaa muodostua värierot. Teipit on yleensä UV-suojattu, joten ne eivät juuri haalistu auringonvalossa. Mutta jos alkuperäistä teippiä ei ole jäänyt hyllyyn vaan tehtaalta joudutaan tilaamaan uusi rulla, siinä voi olla sävyeroa alkuperäiseen verrattuna. Vähän sama, kuin neuloessa haluat hankkia kaikki lankakerät samasta erästä, jotta villapaitasi on kauttaaltaan saman värinen.

Korjaamiseen liittyen kannattaa muuten tiedostaa, että monien vakuutusyhtiöiden kaskovakuutukset eivät korvaa teipille sattuneita vahinkoja. Joistain yhtiöistä sen pystyy hankkimaan erillisenä turvana.

Polestariin varattiin 15 m teippiä. Tässä kaikki, mitä siitä jäi jäljelle.

Teipin poistaminen

Jossain vaiheessa yliteippauksen elinkaarta saattaa tulla aika, että siitä halutaan päästä eroon. Teippi voi olla kulahtanut tai omistajan maku vain muuttunut.

Teipin poistaminen aloitetaan pesemällä auto ja irrottamalla siitä kaikki osat, mitkä irrotettiin kun teippi asennettiin. Sitten vaan aletaan pikkuhiljaa repiä; teippilaadusta riippuen kuumailmapuhaltimella lämmittäen tai ilman. Jotkin teippilaadut irtoavat helposti, kun taas joissain kiinalaisissa pelkkä pintalaminaatti saattaa lähteä irti ja liima jää autoon. Jos liima tahtoo jäädä kiinni, tarkistetaan vetokulmaa. Kädellä oppii kuulemma tuntemaan, miten teippi lähtee irti ja vetääkö liian rajusti.

Vaikka teipin poistaminen voi kuulostaa helpolta hommalta tehdä itsekin, on suositeltavampaa ja turvallisempaa teettää se jollain, joka osaa asiansa ja tietää mitä tekee. Esimerkiksi kiveniskuista saattaa lähteä maali mukana, jos on varomaton. Etenkin jälkimaalatuissa pinnoissa on tämä riski.

Automatrixilla heidän itse asentamiensa yliteippausten poisto maksaa 300-400 e. Muualla asennettujen teippien poistaminen tehdään tuntityönä.

Pilalle menneen mustan raidan poistaminen Polestarin puskurista.

Polestarin teipin fiksaukset

Löysin Polestarin teippauksesta muutamia juttuja pari viikkoa teippauksen jälkeen. En käynyt autoa missään vaiheessa läpi sentti sentiltä, vaan bongasin niitä normaalin käytön yhteydessä. Suurinta osaa niistä ei tosin olisi voinut edes huomata uutena, koska olivat ilmaantuneet kun teippi oli asettunut ja auto kerran pesty.

• Teippi oli irronnut sumuvalon vierestä 1,5 cm matkalta
• Katon takaosan teippi oli vähän liian pitkä ja irti sisäpuolelta (-> painelin kiinni ja unohdin asian)
• Antennin teippauksessa näkyi raitoja/liimarepeämiä
• Yhdessä terävässä kulmassa teippi oli vähän pystyssä nurjalla puolella

Kahta ekaa kohtaa lukuunottamatta en kyllä tiennyt yhtään, olivatko ne asennusvirheitä vai katsoinko käsityötä vain liian läheltä. Muiden kanssa voisin elää, mutta puskuri pitäisi kyllä korjata.

Lähetin Automatrixille kuvia vioista ja sovittiin, että tulen käymään jossain vaiheessa, jotta voivat korjata ne. Rainer sanoi, että tällaisille asioille tehdään aina tilaa kalenterista!

Teippi on irronnut sumuvalon vierestä.

Kun vein Polestarin Automatrixille, asentajat tarkastelivat autoa yleisesti ja tarkemmin puskurit, peilit, ovenkahvat ja kulmat. Teippi näytti asettuneen muuten hyvin, mutta toisen takaoven aukon jyrkästä syvennyksestä löytyi ilmakupla, joka korjattaisiin.

Sitten korjausten pariin!

Teipin nouseminen sumuvalon vierestä johtui siitä, että se on pienellä alueella niin kovan venytyksen alla, että liima oli pettänyt. Riskiä irtoamiseen ei olisi, jos teippi olisi viety sumuvalon alle, mutta se olisi vaatinut puskurin purkamista.

Asentaja venytti varovasti teipin irronnutta kohtaa ja puhdisti sen samalla aineella millä paneelitkin pyyhitään viimeiseksi ennen teippausta. Sitten hän lämmitti kohtaa nähdäkseen, miten se kutistuu, jotta nähdään onko asennuksessa ollut virhe. Ei ollut mitään vikaa.

Irronneen teipin reunaa avattiin vähän lisää, jotta sen voi puhdistaa.

Asentaja kiinnitti irrotetun kohdan takaisin tartuntapohjusteella. Se ei tuntunut kuitenkaan riittävän varmalta tavalta saada pientä kohtaa kestämään, joten asentaja lisäsi reunaan pikkuisen pikaliimaa. 

Rainer kertoi, että pikaliiman käyttäminen on teippauspiireissä hieman paheksuttavaa, sillä teippaus pitäisi osata tehdä niin, ettei sitä tarvita. Ensisijainen korjaus olisi ollut vaihtaa koko paneelin teippi uuteen, mutta aikataulusyistä siihen ei ryhdytty, vaan teipin reuna kovetettiin vielä pienellä määrällä pikaliimaa, ettei se enää “elä”. 

Asentaja leikkasi katon takaosan teipistä ylimääräisen palan pois ja terävästä kulmasta samaten.

Ylimääräistä teippiä oven kulmassa.

Pyöriessäni auton ympärillä kirkkaassa valossa huomasin, että takakontin lastausaukon reunan sauma oli noussut vähän pystyyn täytepalan päältä. Asentaja korjasi sen yksinkertaisesti leikkaamalla millin teippiä pois.

Takaoven ilmakupla johtui siitä, että liimasta oli tässäkin kohtaa loppunut pito kovan venytyksen takia. Mustassa autossa ongelmaa ei olisi ilmennyt, koska teippiä ei viedä niin pitkälle oviaukkoon kuin valkoisessa. 

Asentaja irrotti teipin varovasti ja liimasi sen takaisin. Kuplan voisi myös vain puhkaista, mutta hän ei halunnut rikkoa teipin pintaa. Valitettavasti kupla on tehnyt tätä juttua kirjoittaessa jo paluun, mutta siinähän on. Se jää täysin piiloon kun oven sulkee.

Ohuet teipit saa kuulemma helposti takaisin kiinni, mutta paksumpia ei. Ne tarttuvat hetkeksi ja voivat sitten irrota, koska kuplan reunan liima kuivuu.

Kupla oviaukon jyrkässä pokkauksessa.

Antennille ei tehty mitään, koska ei ollut takeita, että siitä tulisi parempi. Antennin muoto ja sijainti katolla tekevät teipin asentamisesta haastavaa. Sitä ei kuitenkaan haluttu irrottaa asentaessa, ettei rikota mitään. Vaikka olisi kiva, että antenni olisi yhtä siisti kuin kaikki muut kohdat autossa, niin en totta puhuen  kiinnitä siihen arjessa mitään huomiota. Bongasin sen vain eräänä iltana, kun laskevan auringon säteet osuivat siihen juuri sopivasta kulmasta.

Mietin jälkeenpäin, että antenni on varmaan just esimerkki asioista, mitä en asiakkaana voi tietää. Ihmettelin vain, että miksi sama teippi oli peileissä sileä, mutta ei antennissa. Kannattaa kysyä, eikä kyräillä.

Antennissa erottaa pieniä raitoja kun sitä katsoo tarkkaan.

Fiiliksiä projektista

Polestarin teippausprojektista jäi kokonaisuudessaan tosi hyvä fiilis ja olen suoraan sanottuna todella tyytyväinen, että jyväskyläläinen firma perui sen. En usko, että olisin saanut sieltä millään yhtä tasokasta jälkeä kuin Automatrixilta. Ainut miinus oli hidas viestittely projektin suunnitteluvaiheessa, mutta tähän taisi olla osasyynä kesälomat. Kun saimme lopulta sovittua asiat, lähti projekti rullaamaan rytinällä.

Oli super kiinnostavaa päästä seuraamaan projektin etenemistä lähietäisyydeltä!

Minun oli aluperin tarkoitus käydä tsekkaamassa auton eteneminen Automatrixilla aamupäivisin ja puuhata päivät pääosin muuta, mutta en malttanut lähteä pois, kun oli niin paljon nähtävää ja opittavaa. Tämä ei olisi ollut mahdollista, ellei minua olisi otettu vastaan niin lämpimästi. Asentajat kertoivat avoimesti, mitä olivat tekemässä, vastasivat kysymyksiini ja pyysivät välillä erikseen katsomaan, kun tekivät jotain minua ehkä kiinnostavaa juttua.

Muistiinpanoja kirjoittamassa.

Viikon aikana kävi selväksi, että auton teippaaminen on todella tarkkaa käsityötä. Kuka tahansa voi liimata tarran pintaan, mutta asentajan todellinen ammattitaito tulee esiin yksityiskohdissa ja viimeistelyssä.

Kiinnitin jo ekalle kerralla hallilla käydessäni poikkeuksellisen rentoon ilmapiiriin ja se vain vahvistui, kun hengailin siellä muutaman päivän. Musiikki soi, läppä lensi ja samalla syntyi tarkkaa jälkeä.

Tarkka asennustyö vaatii välillä luovia työasentoja.

Automatrixin omistaja Rainer kuvasi itseään taiteilija-artistiksi, joka tekee työtä fiilispohjalla ja haluaa kokeilla uusia tekniikoita ja kehittyä sitä kautta.

Myös muut asentajat tuntuivat todella rakastavan sitä mitä tekevät ja jokainen projekti on uusi mahdollisuus kehittyä. Jos tulee virheitä, niin se on ihan ok, sillä virheistä oppii parhaiten. Ja mitä enemmän tekee virheitä, sitä enemmän oppii.

Asentajien pedanttisuus ihastutti minua kovasti. Kun Polestarin oven kahvan alapuoleen tervetulovalon reunaan jäi puolen millin valkoinen raita, kahva teipattiin uusiksi. Tai kun auton kattoikkunan takana olevaan uraan jäi näkyviin valkoista pohjaväriä, niin asentaja totesi että pakko laittaa tuonne täyte, että hän ei voi muuten päästää autoa käsistään. (Katon takaosan reunat ovat irralliset kappaleet, jotka teipattiin erikseen, joten niiden kohdalla teippi ei jatkunut kattoikkunan alle kuten katon keskikohdassa.)

Täytepala katon erillisen kappaleen edessä.

Vaikka asentajat olivatkin todella tarkkoja, kävi heidän kanssaan keskustellessa kuitenkin selväksi, että johonkin on vedettävä raja ja teippaamisen realiteetit täytyy ymmärtää, vaikka he kuinka yrittävätkin toteuttaa kaikki asiakkaan toiveet. (Tosin myönsivät kyllä tekevänsä välillä vähän liiankin tarkkaa jälkeä…)

Koska auton teippaaminen on käsityötä, lopputulos ei voi mitenkään olla samanlainen kuin jos robotti olisi maalannut auton. Ei voi siis olettaa, että tulee kuin maalipinta kun on jouduttu tekemään saumoja ja venyttämään. Teipatessa ollaan myös materiaalin ominaisuuksien armoilla, minkä johdosta saumoja on välillä pakko tehdä, jos teippi ei veny. Tämä ei tee teippaajasta huonoa, vaan on ammattitaitoa tietää, mihin kannattaa tehdä sauma.

Ja vaikka teipattaisiin toinen samanlainen auto, voi niissä silti olla eroa. Esimerkiksi edellisen Polestarin puskuri oli onnistunut yhdestä palasta, mutta minun Polestarissani käytetty teippi ei asettunut puskurin jyrkkään uraan nätisti.

Teippaamisen realiteeteista toki kerrotaan asiakkaalle etukäteen, jotta tämä tietää mitä odottaa. Asiakasta saatetaan jopa varoitella ennen teippausta jostain haastavista kohdista, jolloin asiakkaalle tulee vain positiivinen fiilis, jos kohta onnistuukin odotuksia paremmin.

Nämä keskustelut olivat mielestäni todella hyödyllisiä ja silmiä avaavia!

Kun kotipihassa huomasin, että auton takapuskurin ja kyljen välisestä saumasta näkee tietyssä kulmassa ohuen valkoisen viirun, en pettynyt vaan totesin vain, että se on tehty niin hyvin kuin on mahdollista purkamatta koko puskuria irti. Voin hyväksyä sen, koska olen ymmärtänyt realiteetit.

Takapuskurin saumasta erottaa himmeän valkoisen viirun jos sitä katsoo tietystä kulmasta.

Kauempaa katsottuna takapuskurin sauman viirua ei huomaa mitenkään.

Juttelin projektin jälkeen Rainerin kanssa hänen filosofiastaan tehdä töitä ja toimia ihmisten kanssa. Hän harmitteli, kuinka käsityö- ja yritysjutuissa katoaa välillä inhimillisyys eikä asiakkaat aina ymmärrä, että yritysten edustajatkin on ihmisiä iloineen ja suruineen ja joskus tämä heijastuu töihin. Rainerin asenne kohdata asiakkaat ihmisinä, ja pyrkiä ymmärtämään ja auttamaan heitä oli tosi mieltä lämmittävää.

Taiteilija-artistien työhön kuuluu myös siivous.

Fiiliksiä Polestarista 

Tykkään oranssista Polestaristani ihan mielettömästi! Ehkä tunne jossain vaiheessa laantuu, mutta koko syksyn olen ihastellut auton väriä aina, kun kävelen sen ohi.

Teipissä oleva kimalle saa sen näyttämään ihan maalatulta ja auringonpaisteessa teippi hohtaa niin, ettei sitä saa millään ikuistettua valokuviin. Pilvisellä säällä oranssi on synkempi, mutta silti kiva.

Pilvisen sään väritys.

Viereisen autopaikan naapuri kertoi luulleensa, että olin vaihtanut auton toiseen, kun väri vaihtui. Paljastin hänelle totuuden avaamalla auton oven.

Siskoni ja veljeni mielestä valkoiset ovivälit rikkovat kokonaisuuden, mutta minua ne eivät haittaa. Ihailen kuitenkin autoa enimmäkseen ovet suljettuna. Olisihan illuusio täydellisempi, jos ovien välitkin olisivat oranssit, mutta en ollut valmis sijoittamaan siihen niin paljon rahaa. 

Avonaiset ovet paljastavat auton pohjavärin.

Yksi kohta, jossa sisäpuolia olisi kuitenkin kannattanut hieman teipata on takaovien aukot takalokasuojien kohdalta. Koska Polestarin lokasuojat ovat mattamustaa muovia ja ulottuvat oviaukon reunaan saakka, niiden kohdalla ei ole maalipinnan teippiä, jonka reuna olisi viety oviaukon sisäpuolelle. Sen seurauksena suljetun oven välistä pilkistää tietystä kulmasta katsottuna oviaukon sisäpuolen valkoinen väri. 

Olisin voinut teippauttaa lokasuojien sisäpuolet korjauskäynnillä, mutta autoni oli jo kestopinnoitettu oviaukkojen sisäpuolia myöten, joten teippi olisi tuskin tarttunut niihin.

Polestarin takaovien välien alaosia ei teipattu, koska ulkopinnalla ei ole niiden kohdalla teippiä.

Tämän seurauksena oven välistä näkyy valkoista, jos autoa sattuu katsomaan sopivasti takaviistosta.

Jos Polestarin mattamustat helmat haluaisi teipata, ne pitäisi ensin hioa ja maalata, jotta teippi tarttuisi niihin. Tämä maksaa noin 1500 e. Olen kuitenkin tyytyväinen että helmat ovat paljasta muovia, niin ei haittaa vaikka renkaat viskoisivat vähän kiviä tai latausjohto osuisi siihen.

Automatrixilla kehotetaan kohtelemaan yliteipattua autoa normaalisti. Minun normaalini on ollut aina todella tarkka: maalipintaan ei saa tulla naarmuja, joten käytän autoa vain käsinpesussa ja harjattomassa koneessa. Lumiharjan käyttöä kitan välttää viimeiseen saakka. Pysäköin myös mielelläni isompiin ruutuihin tai vähän kauemmas, jotta riski viereisen auton oven lyönnistä oman autoni oveen olisi pienempi.

Mietin ennen yliteippausta, että se saattaisi jopa tehdä elämästäni rennompaa, kun maalipinta on suojassa. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että tulos oli päinvastainen.

Kun tiedän, että teippi ei ole ikuista, pelkään että se reikiintyy kiveniskuista, talvella lentävästä loskasta tai joku naarmuttaa sitä ahtaalla latauspaikalla omaan autoon mennessään. Myös harjattoman pesun vedenpaine jännittää hieman, vaikka Automatrixilla sanoivatkin, että teippi kyllä kestää sen. Ja kyllä se nyt pari pesua on kestänyt, joten ehkä huolehdin turhaan.

Olen ajanut autolla teippauksen jälkeen reilu 3000 km, minä aikana siihen on tullut kaksi kiveniskemää: 2 mm valkoinen pilkku puskurin mustassa kehyksessä ja 2 mm palkeenkieli (jonka liimasin takaisin kiinni) kuskin puoleisessa sivupeilissä.

Nyt sitten vain jännityksellä seurataan, miten teippi kestää elämää. Koitan olla huolehtimatta liikaa ja huolehtia autosta vain sen verran kuin edellisistä. :D Ja saahan siihen aina uuden teipin, jos vanha kulahtaa (jos on riittävästi rahaa…)

Ps. Jos kuvat näyttävät kököiltä, se johtuu blogin automaatisesta kuvien pakkauksesta. Klikkaa alkuperäiset kuvat näkyviin kuvan oikean alakulman neliöstä!

Oranssi teippi hohtaa auringonpaisteessa.

* Olen saanut artikkelissa esitetystä teippauksen hinnasta alennusta blogiyhteistyön merkeissä. Kaikki mielipiteet ovat omiani. Linkkien klikkaaminen ei tuota minulle mitään.