Kaksi muistoa Alfa Romeosta

Teksti ja kuva: Arttu LustigJaan kaksi tarinaa joiden tapahtumat ajoittuvat vuosia ennen autoblogiani - ajalta jolloin omistin ensimmäistä vuotta Alfa Romeo 156:n.

Häiriö Lauri Törhösen hampurilaishetkessä

Matkasin Keski-Suomesta kohti Etelä-Suomea. Tavakseni oli tullut pysähtyä Lahden ABC:llä, koska matkan raskaampi ja tylsempi osuus oli takana ja melkein koko loppumatkan saisin tykittää Alfa Romeollani pitkin moottoritietä. Ennen ilottelua halusin hiukan vetää happea ja nauttia kupin kahvia.

Ajaessani huoltoaseman parkkipaikalla näin siellä tönöttävän jumalaisen kauniin Alfa Romeo 156:n ja onnekseni silmäherkun vieressä oli tyhjä parkkiruutu. Luonnollisesti laitoin oman vastaavani viereen. Nousin autostani ja välittömästi annoin katseeni tuoreen Alfa Romeon -omistajan silmilläni vaellella pitkin vieraan Alfan virheetöntä pintaa. Tuulilasin läpi katsoessani sain vastakatseen vanhemmalta hampurilaista syövältä mieheltä. Pelkäsin, että kaltaiseni retaleen epämääräinen liikehdintä auton ympärillä olisi säikäyttänyt vanhemman miehen. Kävelin kuskin luokse selvittääkseni tapahtuneen. Kuski aukaisi oven kysyvä ilme kasvoillaan. Ilmoitin olevani pahoillani juuri aiheuttamastani häiriöstä, mutta hänen Alfa Romeo 156:nsa oli vain niin upeannäköinen, että otin vapauden muutamaan ylimääräiseen katseeseen.

Mies ymmärsi tilanteen eikä ollut pahastunut tapahtuneesta. Mies tarinoi, ettei tämä 156 ollut hänen ensimmäinen yksilönsä tätä sorttia. Mies muisteli edellistä Alfaansa, jossa oli ollut valkoiset nahkapenkit ja madallussarja, mutta josta oli joutunut valitettavasti luopumaan. Miehen tarinoidessa pääsin tekemään vertailua täysin varustellun ja ulkoilmojen Karpon inspiroiman sisustan välillä. Miehen mukaan 156 on paras auto ajaa. Hampurilaisen loputtua mies isällisesti ohjeisti pitämään siimat tiukalla.

Mies vaikutti tutulta, ja olin varma, että hänen kasvonsa olivat tulleet tutuksi median välityksellä. Pitkien internetissä vietettyjen hetkien jälkeen löysin tiedon siitä, kenen kanssa olin jutellut ABC:n parkkipaikalla. Mies oli ollut elokuvaohjaaja Lauri Törhönen. Lauri Törhöselle tai hyvin paljon Lauri Törhöstä muistuttavalle miehelle haluan lähettää terveiset, että siimoja on pidetty niin tiukalla, että sormenpäät sinertävät. Valehtelen. Yritin tehdä blogiini siiman avulla hienon kuvan leijuvista tuulilasinsulista, mutta epäonnistuin, joten päädyin leikittämään kissaa siimalla.

Kolari ilman seurauksia

Autoilu-urani aikana olen ajanut yhden oikean kolarin. Muissa tapauksissa olen vain tahattomasti siirrellyt autollani erilaista irtaimistoa tai pysäköinyt autoni seinän avustuksella. Alfa Romeolla ajoin kolarin, josta ei kuitenkaan jäänyt viranomaismerkintöjä.

Tapahtumat saivat alkunsa erään hyvin lumirikkaan ajanjakson jälkeen, kun olin ajamassa marketin parkkipaikalta liikenteen sekaan. Marketin parkkipaikalla juhlistettiin aitoa suomalaista talvea suurilla lumikasoilta. Hitaalla vauhdilla kolmiota silmällä pitäen kurkin lumikasojen välistä liikennevirtaa, josta huonoksi onnekseni tuli auto. Painoin jarrun pohjaan, mutta nastarenkailla liukkaaksi hiottu risteys halusi matkani jatkuvan. Vastustajan auto yritti turhaan väistää kitkatonta kulkuani. Osuin suoraan eturenkaaseen. Autot sammutettiin keskelle risteystä ja kuljettajat nousivat autoistaan. Huusin vastustajan autossa kuskina toimineelle naiselle, että ajetaan autot parkkipaikalle ja ihmetellään tapahtunutta muuta liikennettä häiritsemättä.

Hiukan syrjemmällä parkkipaikan rauhassa tarkastelimme tapahtunutta lisää. Alfastani oli irronnut rekisterikilpi sekä puskuri oli naarmuuntunut. Naisen autossa ei ollut jälkeäkään tapahtuneesta. Olimme lievästi sanottuna ihmeissämme näkymästä. Kerroin naiselle, että risteys oli ollut liukas sekä lumikasa oli pahasti näköesteenä, mutta kolarin syyllinen olen pelkästään minä. Kysyin naiselta, haluaako hän soittaa poliisin paikalle, vaikka hänen autossaan ei osumasta jälkeä näykään. Nainen kieltäytyi tarjouksesta. Ehdotin, että annan nimeni ja yhteystietoni, jos mieli muuttuu myöhemmin. Nainen kieltäytyi tästäkin. En voinut naista pakottaa, joten jatkoimme matkaa omiin suuntiimme.

Muutaman vuoden jälkeen kolari palasi mieleeni. Kolarissa oli jotain outoa. Törmäsin repsikan puoleiseen eturenkaaseen, mutta laitoimme autot parkkiin samansuuntaisesti. Tämä yhtälö tarkoitti, että olimme naisen kanssa tarkastelleet naisen autosta väärää kylkeä. Olen pahoillani nainen.