Vielä kerran Alfa

Kuva ja teksti: Arttu Lustig

Kärsin jatkuvasta autokuumeesta. Volvo ei ole pystynyt tekemään luomaan minuun syvempää suhdetta. 740 on kömpelö lättähattu enkä pidä takavedosta. Volvon kiihtyvyys on jotain historiallista. Ihmettelen, kuinka auto pystyy kiihtymään niin ylä- kuin alamäessä sekä tasaisella maalla yhtä vertahyydyttävän hitaasti.  En ihmettele, että ihmiset tuntevat Volvossa olevan jotain sanoinkuvaamatonta taikaa. Liian pitkäksi venynyt syksy on varmaankin saanut mieleni elämään keväässä. Haen autostani olevia, olemattomia ja tulevia vikoja, jotta saisin syyn siirtää autoni uudelle omistajalle uusiin seikkailuihin.

Volvo ei kuluttanutkaan niin paljon bensaa kuin minun annettiin Internetissä ymmärtää. Isot pojat väittivät, että 740 kuluttaisi näin talviaikaan 12 litraa sadalla kilometrillä. Tankkasin tankin täyteen ja ajoin sata kilometriä. Tankkasin autoni uudestaan ja sain tulokseksi 8,5 litraa. Olin hiukan pettynyt, koska olin jo rehennellyt yhdelle Skoda-kuskille, kuinka autoni kuluttaa 12 litraa sadalla kilometrillä. Skoda-kuski hämmästeli lukemaa. Hän teki nopean laskelman, että säästäisin vuodessa pienen etelänmatkan verran, jos vaihtaisin autoon, joka kuluttaisi normaalisti. Sanoin, etten tarvitse lentokonetta päästäkseni paratiisiin, jos istuisin autossani jo valmiiksi siellä.

Haluaisin jo vaihtaa autoa. Haluaisin palata vanhaan. Haluaisin takaisin Alffiksen. Netissä on tarjolla runsaasti hyviä Alffiksia sopuhintaan. Elämme autoilun kultaa aikaa. Jokaisella tallaajalla on mahdollisuus valita alleen haluamansa automerkki, harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. Jokaisella on mahdollisuus hankkia itselleen Mersu, Bemari, Audi, Volvo, Saab tai vaikka Alfa Romeo. Alfa Romeo 156 V6-moottorilla olisi halujeni kohde.

Näin unen. Istuin jälleen Alfa Romeo 156:n ohjaksissa. Työnsin käteni mustiin ohuesta nahasta valmistettuihin nahkakäsineisiin. Tartuin kiinni puisesta ratista, ja heitin hattuni mustalle nahkapenkille. Hivelin jalopuista rattia hetken. Työnsin punapäisen avaimen virtalukkoon ja käänsin. V6-moottorin pienen murahduksen jälkeen auto kehräsi kuin kissa sylissä. Korjasin peruutuspeilin kohdalleen. Annoin vaihteen olla vapaalla ja polkaisin kaasun hetkeksi pohjaan. Se oli eturivin sotilaan taisteluhuuto hyökkäykseen. Huumaava ääni meni nautinnollisesti läpi luiden ja ytimien. Työnsin kytkimen pohjaan ja vaihdoin ensimmäiselle vaihteelle. Heräsin.

Kerroin naiselleni unestani ja halustani saada Alffiksen takaisin. Muistelimme naiseni kanssa kaikkia huonoja päiviä entisen rakkaani kanssa. Pakoputki halkesi. Ajoin paikkakunnan kovaäänisimmällä autolla muutaman kuukauden. Nokka-akselin asentoanturi (tai jotain) suoritti irtisanomisensa hiekkatiellä keskellä metsää. Tihkusateessa tyttäreni kanssa pohdimme luovaa ratkaisua tilanteeseen, kun kummallakin oli jäänyt kännykkä kotiin ja matkaa määränpäähän oli viisi kilometriä. Mutta koska olimme jo maaseudun puolella, saimme kyydin määränpäähän alle viidessä minuutissa. Jarru leikkasi kiinni kauppamatkalla eikä autolla pystynyt peruuttamaan. Auto ei mennyt kertaakaan ensimmäisellä yrityksellä katsastuksesta läpi. Lopuksi moottori hajosi. Moottorin hajoaminen taisi olla oma syyni. Taisin ajaa 20 000 kilometriä ilman öljyjen vaihtoa. Se saattoi käynnistää koneen hitaan hajoamisen. En ostaisi itseltäni autoa, pohdin.

Tätini oli lukenut tekstejäni autoista. Hän kertoi Volkswagen Passatistaan, jonka mittarissa on myös puoli miljoonaa kilometriä. Se on kaunis saavutus autolle, mutta tätini mukaan hän oli ostanut auton uutena. Mieleni ei voi käsittää tällaista saavutusta: yksi ihminen yksi auto ja puoli miljoonaa kilometriä. Kuinka on mahdollista ajaa puoli miljoonaa kilometriä samalla autolla? Luvun saavuttamiseen on kulunut vähintään kahdeksan vuotta. Tiedän, että hän ei valehtele, koska jos netissä omalla naamallani väittäisin tätiäni valehtelijaksi, olisin liian tyhmä selvitäkseni edes aamulla muroista. Saisin vain sukuni vihat niskoilleni, eikä ihminen voi päästä suvustaan eroon. Toisekseen olen itsekin istunut kyseisessä autossa ja nähnyt matkamittarin luvun.

Tiedän kuinka auton vaihtaminen toimii. Auton vaihtaminen toiseen autoon toimii nopeasti ja kontrolloimattomasti. Prosessin lähtiessä käyntiin vain tajuttomuus tai vakava loukkaantuminen voivat hidastaa prosessin loppuun saattamista. Kuinka on mahdollista, ettei tädissäni prosessi ole käynnistynyt kertaakaan? En pysty ymmärtämään.

Kerroin naiselleni tästä yli-inhimillisestä saavutuksesta. Naiseni ei ihmetellyt yhtään. Naisenikaan ei ole koskaan ollut vaihtamassa nykyistä autoaan. Annoin mahdollisuuden uudelle ajatukselle. Kilometrilukujen 300 000, 400 000 ja 500 000 kohdilla autoa on yritetty vaihtaa, mutta autoliikkeessä yksikään myyjä ei ole tullut kysymään, että kuinka voin olla rouvalle avuksi tai löytyykö mieleistä. Tätini on vain vaellellut lasiseinien välissä lopulta menettäen hermonsa. Autokauppiaat ovat ajatelleet naisen olevan paimentamassa miestään eivätkä ole halunneet sotkeutua tilanteeseen. Pidän kuitenkin tätä epätodennäköisenä.

Onko tässä sittenkin aito ero naisten ja miesten välillä, kun puhutaan autoilusta ja autoista? Totuus on, ettei miesten ja naisten väliltä voida arvioida paremmuuseroja liikennetaidossa. Tieliikenne on suuri maailman laajuinen kaaos, jossa Utsjoella tehty ratkaisu risteyksessä vaikuttaa lopulta tokiolaisen lasitaiteilijan ajoaikaan kodin ja hammaslääkäriaseman välillä – perhosefekti pätee asfaltillakin. Ajotaitoja voidaan vertailla vain autokilpailuissa tai autotempuissa, joissa ajetaan tarkoituksella kahdella renkaalla, mutta tieliikenne kaikkine monimuotoisine kulkijoineen on vain sattumusten summa. Tästä johtuen liikenteessä on lopulta kyse vain tuurista, joka ei arvioi kuskin sukupuolta. Jokainen yksilönä rakentaa oman onnensa liikenteessä.            

Perjantai-ilta oli kääntymässä yöhön enkä saanut mieltäni asetettua oikeaan asentoon. Istuin sohvalleni ja asettelin teekupin ikkunalaudalle. Olen nähnyt kuinka nainen ostaa koristetyynyjä kuin perunoita. Olen nähnyt naisen ostavan vaatteita katsomatta hintaa ja kokoa. Miksi nainen ei toimisi autojen kanssa samalla tavalla?

Sytytin savukkeen. Volkswagen Passatin arvoitus hiersi mieltäni kuin keskenjäänyt Monk. Otin kännykän käteeni ja soitin tädilleni. Miesääni vastasi. Esittelemättä itseäni pyysin tätiäni puhelimeen. Täti kysyi suoraan, onko jokin hätänä. Vastasin, että haluaisin vain kysyä muutaman kysymyksen autosta. Täti vastasi tylysti, että lopettaa puhelun tähän. Puhelu loppui.

Tiputin savukkeen teen sekaan. Menin makuulleen sohvalle. Kello oli 23:25 ja edessä olisi pitkä yö. Hiljaisuudesta nousi tietokoneen tuulettimen hurina. Olin väsynyt ja turhautunut, koska täti ja hänen autonsa eivät liittyneet minuun eikä minun tarvitsisi ajatella kumpaakaan. Siitä huolimatta en saanut rauhaa mieleeni. Mietin puolen miljoonan Passatin istuinta, polkimia ja rattia. Niiden täytyy olla muotoutuneet täydellisesti kuskinsa mukaisiksi kuin tv-shopin tyyny tietokoneanimaatiossa. Kaikki tuntui turhalta ja ilman tarkoitusta – vailla järkeä kuin musiikkivideo äänettömällä.

Naiseni sanat: ”en minäkään vaihtaisi autoa”, kaikuivat korvissani. Naiset eivät siis nauttisi autokuumeesta, mutta miehenä en pystyisi tätä puolta naisista ja autoilusta pystyisi tavoittamaan. Autokuume on vain miesten etuoikeus. Muutamat naiset ovat kertoneet minulle luettuaan tekstejäni tunteistaan autoaan kohtaan ja muistelleet rakkaimpia autojaan. Nainen lihaistaa auton siinä kuin mieskin, mutta auton saapuminen naisen elämään tapahtuu toisella tavalla kuin miehelle. Toisaalta käsitykseni mukaan hienolla autolla voi saada itselleen naisia ainakin autokyydin ajaksi. En tiedä liittyykö jälkimmäinen mitenkään kokonaisuuteen.

Näpyttelin tekstiviestin tädilleni, jossa pahoittelin soittoa ja vetosin humalaan sekä kaverin kanssa kiivaaksi äityneeseen keskusteluun autoista. Lähetin tekstiviestin seuraavana päivänä. Tätini tietää varmasti, että tekstiviesti oli valhe alusta loppuun. Ei minulla ole ollut kavereita sen jälkeen, kun olin lopettanut juomisen.

Naiset ajattelisivatkin autoja järjellä, miehet etsivät autosta tarinaa ja seikkailua. Tämä antaisi vastauksen, miksi Start! on edelleen television ohjelmavalikoimassa. Start! -ohjelmassa autoissa huomio kiinnittyy perheystävällisyyteen, takakontin kokoon, takapenkkeihin sekä varustelutasoon. Näistä ominaisuuksista kertoo mukava insinöörinoloinen mies. Start! esittelee autot kuin ne olisivat työkaluja, joilla muka olisi ratkaisevia eroja. Auton mukavuuspainotteiset ajo-ominaisuudet ovat kyllä ihan kohtuullisen hyvät, mutta muutama seikka jäi häiritsemään. Ensinnäkin tämä kallistelee ikävän paljon mutkissa. Ohjaus on minun makuun liian kevyeksi tehostettu ja tämä palauttaa huonosti hiljaisissa nopeuksissa. Start! on täysipainoinen naisille suunnattu ohjelma, jonka ääreen mies harhautuessaan kuvittelee pääsevänsä olennaiseen ääreen. Ohjelma on aina ollut pettymys, mutta ei enää, koska ymmärrän katsoneeni minulle sopimatonta televisiotuotantoa.

Rohmusin Internetin käytettyjen Alfa Romeoiden tarjontaa. Toinen toistaan näyttivät Alfa Romeot houkuttelevimmilta eikä hintakaan tuntunut olevan enää ongelma. Olin vajoamassa pisteeseen, jossa järki risteää ohi viimeisten realiteettien ja vajoaa pimeään kuoppaan, josta ylös pääsemiseksi joutuisin ostamaan auton. Tarvitsin lainata toisen ihmisen järkeä. Soitin isälleni. Isälläni on myös Volvo, joten keskustelumme ajautui nopeasti automerkkiin, jonka yhdessä jaamme. Keskustelu nopeasti päätyi uralle, jossa kehuimme Volvojamme kilpaa. Isä kehui lopuksi naapurinsakin Volvon. Puhelun päättyessä kuumeni oli hiukan laskenut. Tuntui taas, että allani olisi osa ihmiskunnan suurinta saavutusta eikä sitä muuksi kannattaisi vaihtaa.

Tunnustan, että olen ensimmäistä kertaa kateellinen autosta. En ole ennen tuntenut kateutta toisen autoa kohtaan. Lähipiirissäni on ollut monenlaista autoa, jotka ovat olleet kiinnostavia, mutta kateutta en ole tuntenut. Tätini autossa kateutta herättää kilometriluvun todistama murskaava saavutus. Oikeastaan en ole kateellinen autolle, vaan saavutukselle. Yksi nainen ja yksi tylsä, luumu Passat pystyivät helposti rikkomaan puoli miljoonaa kilometriä, koska oikein huollettuna auto kestää ikuisuuden.