29.11.2023
Viime tippa
Odotin, että talvi yllättäisi minut tänäkin vuonna, mitä renkaiden vaihtoon tulee. Se ei olisi uutta, vaan tuntui vuosi vuodelta enemmän talven vastaanottamisen rituaaliin. Räntäsade, kylmä kosteus läpi kaikkien vaatekerrosten, kipu ja toivottomuus jumiutuneista pyöristä ja pulteista valmistivat miestä talven haasteisiin. Alituinen pelko tunkin pettämisestä auton painosta toisi lisävauhtia työntekoon ja vähentäisi halukkuutta taukoihin. Tyttäreni Yarista en voisi kuitenkaan tähän rituaaliin liittää. Hänellä pitäisi olla asialliset renkaat alla hyvissä ajoin, vaikka nastat kuinka etuajassa nakertaisivat kallisarvoista maantieverkostoamme.
Yaris oli helppo nakki renkaiden vaihdon suhteen. Ohjekirja kannustaa nostamaan tunkilla Yariksen renkaat irti maasta rohkeasti suoraan helmoista. Yaris on kevyt. Japanissa ovat osanneet ajatella ainakin vielä 2000 luvun alussa ajatella jokapäiväistä miestä ja naista. Miksi ei koko helma olisi suunniteltu niin, että siitä voisi nostaa autoa ilmaan renkaiden vaihdon yhteydessä, jos näin kuitenkin moni toimii. Yaris on ihmisen ystävä, hyvänmielen kaveri ja rehellinen siipiveikko. Yaris pitää sinusta huolen matkoillasi.
Pakkasta oli ollut jo viikon verran. Tiet olivat kuivat enkä ollut pitänyt kiirettä renkaiden vaihdossa. Kesärenkailla pärjäsi vielä hyvin. Oli hyvinkin mahdollista, että vielä aikaisessa marraskuussa säätilat vaihtuisivat lämpöasteisiin ja syksyiseen vesisateeseen. Päätin kuitenkin yrittää olla järkevä tällä kertaa ja unohtaa rituaalit. Jos kerrankin voisin leuhkana kehua ensimmäisen kunnollisen lumisateen ja liukkaiden osuessa kohdalle, että olen vaihtanut talvirenkaat jo aikaa sitten.
Päätin vaihtaa renkaat perjantaina. Perjantaina on oli edelleen mukava kuiva pakkaskeli. Päätin siirtää uran lauantaille. Lauantaina motivaatio riitti lepoon eikä pakkasessa renkaiden pyörittely ja nostelu tuntunut sopivalta viikonlopun vietolta. Sunnuntaina jatkoin samaa rataa. Muutenkin kaikki lauantaiksi suunnitellut askareet olivat kotona tekemättä. Maanantai aamulla katsoin säätiedotusta. Tiistaille oli luvattu lunta. Työnantajalle ei kelpaisi poissaolon selitykseksi keliin sopimattomat renkaat.
Volvo, valkoinen valaani nosti vaivatta kylkeään tunkin ottaessa tukea kohmeisesta maasta. Ensimmäinen voitto. Jäljellä olisi 20 pulttia ja neljä rengasta. Jokavuotiseen tapaan renkaat olivat pulttien irrotuksen jälkeekin kovassa kiinni. Tämä ei välttämättä ollut huonoa asia. Yksi suurimmista peloistani on, että rengas lähtee irti ajaessa. Nyt tuntui, että pysyisivät kiinni ilman pulttejakin. Otin maasta tukevan makuuasennon renkaan edessä ja potkin kuin viimeistä päivää kovapäistä rengasta. Tällä metodilla rengas kerrallaan irtosi ja sai tilalleen nastaisen sisarensa.
Urakka oli ohi. Vaihdoin vaatteet, pesin käteni, niistin nenäni ja laitoin kahvin tulemaan. Istuin hetkeksi silmät kiinni ja kuuntelin kahvin valmistumista. Porisevan sinfonian loputtua epätasaisesti läiskähtelevään koodaansa oli aika nousta ylös takaisin arkeen. Höyryävä kahvi kädessä katsoin keittiön lämmön syleilemänä, kun ikkunan takana lumisade alkoi ja hiljalleen sakeni sakenimastaan. Viime tippa oli myös tämän talven aloituksen teema.Tänne voit kirjoittaa uuden blogikirjoituksen tekstin!
Keskustelu
Ei kommentteja
