21.01.2024
Keskivertoa parempi kuski
Kuva ja teksti: Arttu Lustig
Talvisen auton rapsuttamisen, harjaamisen ja muun hellittelyn lomassa ajatukseni palasivat näinä haastavien ajo-olosuhteiden ääressä taas kerran pohtimaan, mikä tekee kuskista hyvän. Keittiö psykologinen pyöräni otti vauhtia kunnolla velitieteiden parissa. Kaiken valkeuden keskellä oli aika olla myös hiukan filosofinen.
Autoilun historia on karmaiseva kaikkine traagisine onnettomuuksineen, jotka ovat traumatisoineet koko tieliikenteen. Autoilijoita ja sivullisia on vammautunut tai jopa kuollut mitä hirveämmillä tavoilla, kun aivan tavalliset ihmiset ovat arkipäiväisesti liikkuneet autoilla. Niin autonvalmistajat kuin valistus on panostanut valtavasti turvallisuuteen, jotta nämä liikenteeseen liittyvät tragediat saataisiin minimoitua. Ehkä kaikki ajotaitoon liittyvä voisikin lähteä pohjimmiltaan turvallisuuden tunteesta.
Keskivertoa taitavamman kuskin pitää siis luoda kolmiulotteisesti turvallisuuden tunnetta. Luonnollisesti kuskin pitää luottaa itseensä. Kuskin pitää saada mahdolliset matkustajat tuntemaan olonsa turvallisiksi kuskin kyydissä. Kuskin pitää ajotavoillaan saada ympäröivä liikenne toiset autoilijat, jalankulkijat ja muut kohdalle osuvat tuntemaan olonsa turvallisiksi. Ei pelkästään riitä, että kuskilla on hyvä fiilis ajaessa.
Jos liikenteessä tulee usein kuskille tilanteita, joissa tarvitsee erityisiä keskiverto kuskia parempia auton hallintataitoja, ajotapa liikenteessä on pahasti pielessä. Ennakoivalla ajotavalla liikenteessä ei tarvitse erityisiä ajotaitoja. Ei tarvitse salaman nopeaa reaktiokykyä, ei herkkää kaasu ja kytkin jalkaa tai tarkkaa ratin käsittelyä. Ennakoivalla ajotavalla tarvitsee vain ottaa etäisyyttä ja seurata rauhassa ympärilleen.
Tietenkin voidaan nostaa esille äkilliset tilanteen kuten hirvi juoksemassa tien yli. Nokkelana voisi ajatella, että hiukan suuremmalla ajonopeudella hirvi olisi ylittänyt tien vasta silloin, kun itse olisi painunut kauaksi maisemaan eikä kumpikaan tienkäyttäjä olisi koskaan tienneet toisistaan. Yllättävät tilanteet ovat kuitenkin sellaisia, että kohtalo heittää autoilijalle arpanoppaa, ja sattuma päättää lopputuloksen.
Kauniit mutkikkaat manööverit, hallittua sivuluisua, käsijarrukäännös ja hidastetöyssystä otetulla pienellä pompulla todettu iskunvaimentimien olevan hyvässä kunnossa. Kuskin kasvoilla on leveä hymy, kun auto toimii ja oma kuntokin on mitä parhain. Takapenkillä taas rystyset ovat vaalentuneet käden puristaessa kauhukahvaa kuljettajan suorittaessa bravuuriaan. Kysyä voidaankin, että oliko kyseessä matkustajan näkökulmasta keskivertoa parempi matka.
Yksi keskimääräistä taitavamman kuskin eli turvallisen kuskin merkkinä voisi olla ymmärrys tai ehkä paremminkin myötämielisyys muita autoilijoita kohtaan. Liikenne ei ole peli, jossa muut autoilijat ovat vastustajia, vaan joukko ihmisiä, joiden kanssa tehdään yhteistyötä. Edessä hitaasti ajava auto voi kärsiä yllättävistä teknisistä ongelmista tai ratin takana arka kuski, jota inhimillisesti jännittää pimeä tai lumisade. Keskimääräistä taitavampi kuski osaa antaa tilaa kaikenlaisille köröttelijöille.
Osaako allekirjoittanut olla tällainen kolmiulotteinen kuski, joka zen-ukkona maailmaa syleilevillä turvaväleillä levittää rauhaa, rakkautta ja ymmärrystä niin auton sisä- kuin ulkopuolelle? Rehellisesti vastattuna: joskus, en aina, mutta mahdollisuuksien mukaan.
Keskustelu
Ei kommentteja
