05.05.2017
Maailma ilman suojateitä
Teksti ja kuva: Arttu Lustig
Eräs ulkopaikkakuntalainen työkaveri ihmetteli, miksi Jämsässä taajama-alueella ajetaan lähes aina reilusti alle nopeusrajoituksen. Taajama-alueella ihmiset jatkuvasti ajelevat kolmea kymppiä. Tämä ärsytti suunnattomasti työkaveriani. Hän jatkoi, että kun yhdestä köröttelijästä pääsee eroon, on seuraava hetken kuluttua taas edessä. Ulkopaikkakuntalaisen mielestä tapa oli erityisen mieltä raastavaa varsinkin töistä lähtiessä ja pohtikin, että Jämsässä on pakko olla käynnissä loputon pappojen sunnuntaiajelu. Vastasin, että jämsäläisessä autoilukulttuurissa voi olla hyvinkin tätä pappojen pohdiskelevaa ja ympäristöä tutkailevaa ajoa, mutta paikalliseen autokulttuuriin liittyy toinen erikoinen piirre, jota ulkopaikkakuntalaisen voi olla hankalaa äkkiseltään huomata. Jämsässä on nimittäin totuttu siihen, että jalankulkija voi puikahtaa tien yli aina halutessaan välittämättä onko tiehen merkattu suojatietä tai onko edes tulossa autoa. Tätä ei paikallisessa autoilukulttuurissa katsota pahalla eikä jalankulkijoille siitä äänimerkkiä soiteta.
Jalankulkijoiden vapaasta liikkuvuudesta johtuen Jämsässä autoilijan pitää olla taajama-alueella jatkuvasti varpaillaan jalankulkijoiden suhteen. Nopeuden pitää laskea alhaiseksi, tarkkaavaisuus suunnataan enemmän tien reunoilla kuin horisonttiin tai edellä ajavan auton takalasiin liimatuissa tarrateksteissä. Oikeaa jalkaa on hyvä pitää alituisesti valmiina painamaan jarrua, jos silmään osuu yksikin jalankulkija. Toinen syy Jämsän keskustan verkkaiseen autokulttuuriin ei löydy myöskään hämäläisyydestä, vaan muutamasta tasa-arvoisesta risteyksestä, jotka valpastavat autoilijan tarkkaavaisuutta asteen lisää. Tasa-arvoisten risteyksien kauneutenahan onkin, että niiden liikennetilanteen pystyy täysin ymmärtämään vasta ollessasi risteyksen keskellä, joten niihin on hyvä tulla hitaasti ihmettelemään.
Kerroin pitäväni tästä tyylistä kovasti. Autoilijat antavat herkästi tilaa jalankulkijoiden lisäksi myös muille autoilijoille, vaikka olisivatkin lainvoimaisesti etuoikeutettuja autollaan. Varsinkin Jämsän keskustassa on tästä syystä hyvin ystävällismielinen tunnelma liikkuessa niin jalan kuin autolla. Autoillessa liikennekulttuurin tunnelma on seesteinen ja hiukan pysähtynyt ihmisten hissutellessa autoillaan liikenneympyrästä toiseen.
Innostuin viisastelemaan, että rapakon takana autojen tullessa kaduille viime vuosisadan alussa, kolarin sattuessa autolla ei ollut erityissuojelua, vaan auto oli esine siinä missä muutkin. Auton osuessa jalankulkijaan kyseessä saattoi olla pahoinpitely tai jopa tappo, jos heikompi osapuoli sattui menehtymään auton osumasta. Ehkä Jämsässä on ollut autoilun alkuaikoina tiukka ja takakireä vallesmanni, joka on ottanut ahnaasti haltuun suuren maailman tavat kohdella autoilijoita liikenneonnettomuuksissa. Vallesmanni on katsonut, että jalankulkijan pieni töytäisy voitiin rinnastaa voimakkaaseen iskuun astalolla. Ehkä vallesmannin haamu elää vieläkin Jämsän kaduilla ja siksi autoillaan hyvin hissukseen jalankulkijoita peläten. Jämsässä saattaa pienen papparallin sijaan olla menossa vain liikennekäyttäytymisen historic-ajot.
Suosittelin suurelta kirkolta asti matkaavaa työkaveriani vetämään aina henkeä hiukan ennen kuin saapuu ajokkinsa kanssa keskeisen Suomen San Franciscoon. Autoilun tavat ja tyylit voivat poiketa kiireisien katujen ja väriä vaihtavien pylväiden kaupungin tyyleistä, mutta ei kuitenkaan ihmisten ilkeydestä tai matalamielisyydestä johtuen, vaan jostain sellaisesta, jota ei kuviin pysty tallentamaan. Kehotinkin suhtautumaan paikkakuntaan kuin teillä ei olisi ainuttakaan suojatietä. Tämän jälkeen pitäisi autoilun maistua siinä kuin muuallakin.
Keskustelu
Ei kommentteja
