30.04.2022
Visio - näköä ripeämpään ajoon
Teksti ja kuva: Arttu Lustig
Olen omannut iän myötä yhä vahvistuvan lähinäön. Lähinäkö oli jo vahvempana puolenani saadessani haltuun ajokortin. Kaikki käsivarren ulottumattomissa oleva saa tasaisen sumean pehmennyksen hioen kaikki terävät ja karkeat kulmat pois. Ajokorttiin onkin merkattu muistutus, että linssejä olisi parempi pitää silmien välittömässä läheisyydessä ohjatessa moottoriajoneuvoa. Tämä takaa tarkempaa matkaa läpi liikenneväylien. Olenkin noudattanut tätä ohjeistus.
Kotva sitten muistelin, etten ollut käynyt näöntarkastuksessa. Päätin varata ajan optikolle ja ottaa selvää näöstäni. Ulkonäössänihän ei ole moittimista, mutta miten on muiden laita näkökannaltani. Iän myötä näön tarkkuus muuttuu, mutta ihminen on itselleen suopea eikä pienistä, kuten näön tarkkuuden hiipumisesta, halua tehdä suurempaa stressiä.
Optikolla tulokset eivät olleen mairittelevia. Pystyin yhdellä silmällä näkemään kirjaimia kahtena, joka minusta oli pieni ihme ja saavutus, mutta optikon mukaan tilanne pystytään oikealla linssillä korjaamaan. Tuloksena oli, että näköni oli huonontunut ja näin toisella silmällä asiat kahtena. Tämä selitti, miksi ajaessa välillä tuotti haasteita lukea liikennemerkeistä tekstejä.
Sai kokeiluksi piilolinssit, jotka päivittäisivät näköni tämän päivän tarpeisiin. Ajaminen oli kevyempää, kun maisema näytti veitsen terävältä. Muutaman päivän nautittuani uudesta visiosta huomasin ajavani kovempaa kuin aikaisemmin. Ennen pidin nopeuden muiden iloksi tai vihaksi reilusti alle nopeusrajoituksen ihan vain yleisen liikenneturvallisuuden kannalta.
Ymmärsin, etten ennen ollut ajanut rauhallisesti ja muille reilusti tilaa antaen, koska olin esimerkillinen kuski, vaan en nähnyt kunnolla. Otti aina hetken ennen kuin oli perillä, mitä ympärillä tapahtui. En antanut tilaa muille, vaan itselleni. Sama reaktio käy myös kovassa lumisateessa tai sumussa: kun näkyvyys heikkenee, nopeutta tulee laskettua automaattisesti. Primitiivireaktio menee osastoon itsesuojeluvaisto luottamatta, että kohdallani olisi loputtomasti hyvä tuuri.
Heikompi näkö oli toisaalta säästänyt polttoainetta, tiestöä ja varmaankin jollain tavalla myös autoa. Tämän tiedon olen omaksunut vuosien varrella lehtien palstoilta. Tilanne ei kuitenkaan ollut ideaali, vaikka liikuinkin turvavälimestarina ja hyvin suunnitelluin matkareitein tiestöä ja rahaa säästäen kuskin raihnaisuus ja tuuri ottivat liikaa kunniaa itselleen. Sumea kaukaisuus ja kaksinkertaiset yksityiskohdat jäisivät varalasien ominaisuuksiksi.
Onneksi en kuitenkaan päässyt heikkonäköisyyden korkeimmalle tasolle, jossa autoon asennetaan lain suomissa puitteissa mahdollisimman paljon lisävaloja. Logiikka on selkeä. Faktahan on, että mitä kirkkaampaa on, sitä paremmin näkee. Pimeässä tai hämärässä on vaikeampaa nähdä. Pitää vain muistaa naksauttaa lisävalot pois päältä vastaantulijoita häikäisemästä. Onhan autossa muutenkin aina enemmän prominenssiä kunnon kattovalaistuksella. Tosin autoa myydessä eteen päin on hyvä mainita, etteivät lisävalot kuulu kauppaan.
Keskustelu
Ei kommentteja
