03.03.2017
Raaka Diili
Teksti ja kuva: Arttu Lustig
En ole koskaan käyttänyt lisälämmittimiä käynnistyksen apuna edes kovimmilla pakkasilla. Kaikki autoni ovat kuitenkin aina käynnistyneet, jos vain olen täyttänyt auton kanssa tehdyn sopimuksen. Tämäkään talvi ei ollut poikkeus. Se on tulos auton kanssa tehdystä raa’asta diilistä, joka kestää koko talven alusta loppuun. Auto on nimittäin luvannut käynnistyä aina ilman piuhan välityksellä tuotua lisälämpöä ja minä olen luvannut antaa autolle sen vaatimat hyödykkeet. Sovitun diilin omalta puoleltani toteutumisen edellytykset löytyvät autoilun perusraaka-aineista: tuoreesta öljystä, kunnollisesta akusta sekä riittävästä määrästä polttoainetta. Vain nämä ehdot pitää auton vaatimuksesta täyttää sopimuksen toteuttamiseksi. Hyvä voitelu ja tarpeeksi virtaa onkin iäisyyksistä asti ollut konepellin alla syttyvän liekin tae. Säkenöivä virta kitkattomille pinnoille saa jokaisen pellin alta löytyvän osan eloon lannistavimmankin kylmyyden edessä.
Tunnustan, että askeltaessani kohti autoani kirpeimmän pakkasyön jälkeen mieleni täyttää kevyt epäusko sekä hiukan kaukainen haave, että peräpeilistä näkyisi hiljalleen pakoputken luoma usvan täyttämä käänteinen maailma. Tiedän, että diili auton käynnistykseen pätee kaikissa sääolosuhteissa, mutta oma ajoittainen lepsuuteni on saattanut tehdä sopimuksesta mitättömän. Oven aukeaminen ja sisätiloihin syttyvä valo antaa kuitenkin aina suurta toivoa, koska koko kombinaation heikoin lenkki, akku, on kestänyt purevan pakkasen. Hengityksestä nouseva höyry täyttää hiljalleen kabinettia, kun kylmyyden vapisuttamilla sormilla tähtää avainta virtalukkoon. Hetkeä ennen avaimen kääntöä virtalukossa silmät sulkeutuvat kuin sanatta lausutuksi lyhyeksi rukoukseksi. Ikään kuin myöntäisin epäileväni tarvittavan mahdollisesti henkimaailmasta ulkopuolista apua auton käyntiin saattamiseksi.
Avaimen kääntyessä tulipalopakkasen keskellä ääriasentoon moottori nytkäyttelee itsensä lähes väkivallalta tuntuvalla tavalla irti epäinhimillisestä kylmyydestä. Sopimuksen ehdot ovat täyttyneet ja kone tietää, mitä se on tekemässä. Kuskina annan vain luvan suoritukseen. Kovissa pakkaslukemissa koneen käynnistäminen on omistajansa kanssa yhteistyönä tehty todellinen voimannäyte. Kone puristaa itsestään kaiken irti välittämättä, mitä lehtien sivuille on kirjoitettu tai pelokkaiden suusta varoiteltu, näyttäen todellisuuden ilman kitsiä.
Pakoputkesta puskeva usva matalalta paistavaa auringon valoa vasten tuntuu voitonkarjaisulta, joka on aistittavissa komeana ja elävänä patsaana pitkän matkan päähän. Tässä vaiheessa aina tekisi mieli nousta autosta ylös ja taputtaa auton konepeltiä kuin koiraa päälaelle kiitokseksi hyvästä käytöksestä. Tulee myös kiusaus antaa kevyesti lisäkaasua käynnistyneelle moottorille, mutta en tee niin, koska se olisi vain osoitus epävarmuudestani. Konehan ei lisäkaasua tarvitse enää mihinkään, se on jo tässä vaiheessa omillaan. Usva pakenee moottorista pakoputken kautta kohti vapautta. Raikas ulkoilma on täynnä tuoksuja bensasta, vesihöyrystä ja öljystä. Tämä hajucocktail leviää hiljalleen nenään merkkinä siitä, että kaikki on auton puolesta valmiina matkaan, jos vain kuski on siihen vielä halukas.
Öljyn, sähkön ja bensiinin sotkema diili siis toteutuu. Saan vastineeksi matkan ja mahdollisuuden kerskailla naapureille, kuinka autoni lähtee käyntiin kovimmillakin pakkasilla kuin palmun alta. Tämän matkan voi kulkea sopimuksen voimaanastumisesta maaliin asti omilla renkailla ilman pintoihin hierottuja eteerisiä litkuja tai seinään kiinnitettyä muovista taikavarpua, vaikka kuskin ulkopuolelta tuleva paine näiden käyttöön ja sopimusrikkomukseen on ajoittain ilmeinen.
Keskustelu
Ei kommentteja
