27.02.2018
Urban Survivor
Teksti ja kuva: Arttu Lustig
Olen tyytyväinen, että talvi on laskeutunut tiestön päälle. Saab on miellyttävämpi auto talvella kuin kesällä. En tiedä johtuuko tämä kesärengaskokoelmasta, joita autostani löytyy kolmea eri merkkistä, vai siitä, että Saab sisältää salaista teknologiaa, joka aktivoituu vain pakkaskeleillä.
Muutin omakotitaloon. Pihassani ei ole autotallia. Useat suosittelivat, että pystyttäisin autolleni katoksen tai edes pressutallin. Tähän en sorru. Olen kolme vuotta karaistunut Saabiani alastoman taivaan alla kaikkiin olosuhteisiin enkä halua tätä herkkää ja vaivalla vaalittua tilaa keikauttaa. Auto saa nyt vain uuden alustan kotiparkkiin, kun kerrostalon edustan asfaltti on muuttunut soraan. Auto ottaa uuden askeleen jäntevöityessään taas hiukan lisää.
Pihasta löytyy myös pistoke, josta saisi virtaa auton esilämmitykseen pakkaspäivinä. Jätän pistokkeenkin rauhaan. Käytän sitä mahdollisesti joihinkin muihin ulkopuuhiin tai jätän sähköpuuhat kokonaan sisätiloihin. Auton kanssa tehty diili tuoreesta öljystä ja asiallisesta akusta talveksi pitää edelleen enkä siihenkään tee muutosta. Saab on myös pitänyt oman osuutensa diilistä ja auto on aina käynnistynyt kuin palmun alta.
Mieleni on näin talvella uponnut syvälle Lapin erämaihin, joissa kasvusto on matalaa ja kivikko loputonta. Mitä jos tulee se reissu Lapin erämökille saunomaan keskellä kylmintä talvea, niin kuin siinä vanhassa Saab-mainoksessa? Erämökillä ei ole pressutallia ja lämmitystolppaa pistokkeella. Kuinka voisi lähteä sellaiselle reissulle, jos autolla ei ole kokemusta muusta kuin kaupungin mukavuuksista? Auton pitääkin ollakin siis vahva ja sellainen, ettei se edes huomaa olosuhteiden muuttuneen, vaikka valosaaste ei enää kadottaisi tähtiä tai bensiinikäyttöisten puutarhatyökalujen sinfonia olisi hiljentynyt.
Olemme kuitenkin tiimi autoni kanssa. Ei riitä, että vain auto kestää vaihtelevat sääolosuhteet, vaan kuski pitää olla myös yhtä karaistunut. Olen panostanut runsaasti myös itseni karaistumiseen. Kyykistyessäni tarkistamaan renkaan pulttien kireyttä annan viiman rauhassa viheltää jostain nahkatakin ja farkkujen jättämästä raosta suoraan rekkamiehen pajatsoon ilmeen värähtämättä. Luonta antaa lunta, siivoan omin käsin suurimmat pois kuin olisin kaukanakin sivilisaation armollisuudesta.
Tällä tavoin Saab-ratsun sisältä pitäisi herätä cromagnon, jonka edessä jokaiseen ilmansuuntaan on täysi vapaus liikkua paikasta paikkaan ilman luonnonilmiöistä inspiroituja teennäisiä esteitä. Rattia puristaa autoilija, joka yllättää talven. Liukas ei ollutkaan liukasta ja loskakin kuivaa, kun on silicageeliä sukassa penkin alla. Urban survivor vapaana kaupunkilaisuuden kahleista.
Vaikka talvi kaikkine pienine kepposineen on nautinnollista kilvoittelua, en toisaalta myöskään malta odottaa tunnelmallista syksyä ja marjaisia metsiä. Heti lumien sulettua aionkin valmistautua jo syksyyn. Syksyä odotellessa ostan kymmenen pussia herne-maissi-paprikaa ja levitän pussien sisällön tasaisesti pihalleni. Tämän jälkeen asettelen kannellisen ämpärin repsikan penkille ajellen Saabilla noin kymmenen kilometrin lenkin. Lenkin jälkeen kerään herne-maissi-paparikat ämpäriin, siivoan ne roskista ja leivon maittavan piirakan. 
Keskustelu
Mainio kirjoitus! Juuri oikea asenne autoihin. Itsekin oppirahat maksaneena uusista autoista, suhtaudun nykyisin samalla tavoin: ”Vanhassa vara parempi”!
