30.12.2021
Rullukat
Kuva ja teksti: Arttu Lustig
Hiukan voitonriemuisena katselin ikkunasta jään ja lumen valloittamaan maisemaan kahvikuppi kädessä. Talvirenkaat olivat juuri vaihdettu alle eikä sää sanelisi kulkemista. Parkkipaikan pimeydessä koettu vaiva, ahdistus ja hetkellinen epätoivo talvirenkaiden vaihdon yhteydessä eivät olleet menneet hukkaan. Nyt pääsisin raapimaan viiltoja jäähän.
Auto sujahti parkistaan reippaasti asuntoalueen tielle. Ensimmäinen mäki hiukan yllätti. Lumi ja jää eivät osanneet ottaa huomioon nastarenkaitani. Volvo lasketteli pienen mäen alas kuin pulkka. Risteys antoi myös hylkäävän arvosanan renkailleni antaen autoni luisua ylimääräisen matkan. Loppumatkan työpaikalleni jokin sisällä sanoi, että ei kannata yrittää ajaa yli kuuttakymppiä.
Työpaikalleni päästyä kyselin, oliko jää nyt jotenkin tavallista liukkaampaa, kun nastarenkaat eivät pitäneet autoa aisoissa juuri ollenkaan. Sain kommentiksi, että kyllä siellä joku jyrkempi alamäki saattoi tuntua hiukan liukkaammalta.
Jokin ei osunut oikeaan eikä syy voinut olla säässä tai tavallista liukkaammassa jäässä. Katselin renkaita kotipihassani. Näyttivät jotenkin epätavallisen isoilta. Katselin merkintöjä renkaan kyljessä ja vertailin auton käyttöoppaan lukuihin. Renkaiden numerot olivat suuremmat, mitä valmistaja suositteli. Tämä selittäisi, miksi tiukkaan kääntäessäni auto parkkiin jokin tuntui ottavan kiinni.
Renkaat näyttivät hyviltä, melkein kuin uusilta. Urat olivat syvät ja eikä puuttuvia nastojakaan näkynyt. Kyljessä luki Hakkapeliitta 4. Pienellä tietohaulla internetistä tajusin renkaiden olevan melkein yhtä vanhat kuin autoni. Nämä renkaat olivat tuoreet kuin kuukauden vanha maito. Renkaat olisivat pitäneet laittaa kierrätykseen kymmenen vuotta sitten. Autoni alla oli luistoa ja liukastelua yli valmistajan suositusten.
Vaihtoehdoksi jäi soittaa rengasliikkeeseen varata aika uusien renkaiden vaihtoon. Pyysin erityisesti, etteivät uudet renkaat olisi samanlaiset rullukat kuin nykyiseni. Lupasivat laittaa maltillisempaa kokoa ja pitävämpää sorttia. Hinta tosin hirvitti. Uusien renkaiden arvo oli nyt merkittävä osa autoni arvoa. Syletti, mutta lohdutin itseäni ajatuksella, että ovat merkittävin turvallisuutta ja ajomukavuutta tuova tekijä autoilussa heti kuljettajan jälkeen.
Lumisade yltyi matkatessani kohti rengasliikettä. Kiihdyttäessä sutii. Jarruttaessa luistaa. Kääntäessä kirraa. Kylmä hiki virtasi ja kuumotuksen puna lämmitti kasvoja. Rukoilin, että suoriutuisin suorapeltisenä perille. Ihmettelin samalla ääneen, miten edellinen auton omistaja on voinut päästä minnekään näillä renkailla. Pitäisi ottaa yhteyttä, koska hän on todistetusti se keskivertoa parempi kuski ja liukkaiden kelien mestari.
Kirpeän maksusuorituksen jälkeen autoni oli muuttunut luonnonarmoilla villisti heiluvasta häkistä säyseäksi ratsuksi. Tunnelmallisessa lumisateessa pitoa ja lämminhenkistä matkaamista oli joka kaarteessa. Olin helpottunut ja rahanmenetys hiljalleen haihtui mielestä.
Nyt ajeltuani tyytyväisenä uusilla renkaillani tein oudon huomion: polttoaineenkulutus ei ole juurikaan muuttunut verrattuna laatua mitä-sattuu kesärenkaisiini. Ehkä hiukan kalliimmat maailmankuulua brändiä olevat nastarenkaani eivät tulisikaan niin kalliiksi.
Pieni pyyntö vielä kaikille renkaiden valmistajille. Olkaa ystävällisiä ja tehkää renkaita, jotka kuluvat. Ei ole kenenkään etu, että renkaat näyttävät hyviltä kymmenen vuotta sen jälkeen, kun parasta ennen päiväys on mennyt umpeen. Renkailla on lupa kulua ja näyttää jossain vaiheessa huonoilta houkutellen rengaskaupoille.
Keskustelu
Ei kommentteja
