30.06.2015
Salaisuuksia ja tuoksuja
Teksti ja kuva: Arttu Lustig
Johannan Lada tuoksui samalle kuin kaikki pappani Ladat. Johanna kertoi, että Ladansa tuoksuu samalta kuin isänsä Ladat. Tuoksua voisi kuvailla etäisesti CRC:tä muistuttavaksi, raikas mutta lämmin. Edellinen Volvoni tuoksui märälle koiralle. Tuttavani kertoi, että myös hänen vanha Volvonsa tuoksuu märälle koiralle. Epäilen, että tämä ominaistuoksu tulee Volvoihin omistajiensa seikkailullisesta ja eläinrakkaasta elämäntyylistä. Joskus helteellä Volvon ominaishajussa oli ennen haistamatonta elämänmakuista vivahdetta. Jäin aina miettimään vivahteen tarinaa, mutta Volvo sai pitää sen salaisuutenansa. Elämäntapasaabistin tytär kehui, että Saabini tuoksuu oikealta Saabilta. Naiseni lisäsi, että Saabissani haisi oksennus. Korjasin, että autossa on saattanut olla tunnelmaa ja sillä seurauksensa, mutta nenäni ei ole tätä kyseistä tunnelmaa tavoittanut.
Ja se yksi mies kirpputorilla tuoksui voimakkaasti samalta kuin autoni käyttöohjekirjaan imeytetty parfyymi. Autossani oli ostohetkelle hyvin voimakas parfyymin haju, jonka alkulähteeksi ilmeni käyttöohjekirja. Haju ei ollut hyvä eikä paha, mutta selvästi autoon jälkikäteen asennettu. Haju on hälvennyt hiljalleen kilometrien lisääntyessä ja nyt hajun pystyy löytämään vain käyttöohjekirjan kannesta.
Minulla oli ollut suunnitelma hiljaisen ja pitkästyttävän sunnuntaipäivän varalle: soittaisin jokaiselle auton entiselle omistajalle. Olisin halunnut kuulla tarinat, jotka autoa myydessä pidetään salassa. Onko autossa kuoltu, synnytetty tai tapeltu verissä päin. Halusin kuulla auton oikeat tarinat, joista naarmut, painaumat ja hajut vihjailevat. Trafi oli jo ehtinyt yksityistää edelliset omistajat eikä minulla ollut mitään mahdollisuutta saada kuulla autoni oikeita tarinoita. Nyt tämä tutuntuoksuinen mies kirpputorilla voisi hajusta päätellen kertoa tarinoita autostani.
Hajun avulla tunnistaminen ei ole ihmisen vahvimpia ominaisuuksia, mutta halusin antaa hennolle todennäköisyydelle mahdollisuuden. Lähdin seuraamaan miestä kirpputorilla. Parkkeerasin itseni miehen viereen itsepalvelupöydän kohdalla. Otin pöydästä satunnaisen tavaran käteeni, ja kysyin mieheltä, oliko hän koskaan omistanut mustaa Saab Griffiniä. Mies vastasi, ettei koskaan ole omistanut Saabia eikä koskaan aio hankkia sellaista, ja ihmetteli miksi kysyn moisia. Vastasin, että hän näytti mieheltä, jolle voisi maistua musta auto V6-moottorilla ja nahkapenkeillä. Mies katsoi hetken minua sanomatta mitään ja jatkoi matkaansa autoni käyttöohjekirjan haju mukanaan kohti kirpputorin uloskäyntiä.
Auton hajusteet ovat vaikeat markkinat, joissa liikutaan jatkuvasti oikean tarpeen ja huumorin rajamailla. Wunderbaumista on syntynyt Coca-Colan tapainen klassikkobrändi, jonka jokainen tunnistaa pelkästä nimestä. Toivoisin kuitenkin vanhojen klassikoiden, kuten sitruuna, mäntymetsä sekä uusi auto, tilalle uusia, innovatiivisempia ja rehellisempiä tuoksuja. Tällaisia uusia tuoksuja voisivat olla mm. tuhkainen mahonki, Ladastakin tuttu CRC, mieto silli sekä viski.
Toivoisin myös autohajustekoristeisiin käyttöohjetta. Olen kerran ostanut auton sisätilan peruutuspeiliin kiinnitettävän hajusteen. Asentamisen jälkeisenä päivänä pystyin haistamaan hajusteen metrien päästä autostani. Olin muiden puheiden mukaan asentanut hajusteen väärin. Olin ymmärtänyt tämän jo itsekin, koska en ollut kenenkään muun autosta pystynyt haistamaan hajustetta yhtä pitkältä matkalta.
Keskustelu
Hauska tarina. Olen itsekin huomannut että juuri esim. Ladat haisee aina samanlaiselle. Kaverillani oli aikoinaan useita ladoja. Ne kaikki tuoksui enemmän tai vähemmän samalle. Eli Ladalle. Haju johtunee sisustan materiaaleista ja muoveista liukenevista myrkyistä. Haju ei sinänsä ole paha, jotenkin kotoisa. Kaikki omistamani kuplavolkkarit on haisseet penkeissä olevan meriheinän ja vaseliinin ja ties minkä moottoriöljyn ja vanhan sperman cocktailille. Nykyään autotehtaat kuulemma miettii noita uusien autojen tuoksuja ja ääniä ihan työkseen. On tärkeää että bemarin ovi sulkeutuu tietyllä tavalla loksahtaen juuri kuten bemarin oven kuuluukin sulkeutua, eikä rämähtäen niinkuin kansanmalleissa.
Moro Hartsa. Kiitos kommentista sekä selvityksestä kuplavolkkareiden hajumaailmasta. Itse en ole koskaan päässyt kuplavolkkarin kyytiin, mutta toivottavasti tämä tapahtuu lähitulevaisuudessa.
Jostain muistin salalokerosta tuli sellainen tieto lukiessa viestiäsi, että autonvalmistajat patentoivat ovien aukeamis- ja sulkemisäänen. Miksi näin ei olisi? Auton äänimaailma ja varmasti myös hajumaailma ovat yhtä tärkeä esteettistä kokemusta kuin muotoilu ja värit.
