Bensa loppui

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Kävi vanhanaikaisesti. Olin laiminlyönyt polttoainehuoltoa pahemman kerran. Laskelmieni mukaan olin laiminlyönyt polttoaineenhuollon peräti neljän peräkkäisen ajon aikana. Rikoskumppanina polttoainemittari oli ollut tässä itsepetoksessa antaumuksella mukana. Itse asiassa niin antaumuksella, että lähtiessäni kotipihasta, polttoainemääräksi mittari valehteli neljäsosaa tankillista ja kahdensadan kilometrin etumatkaa tankkauspisteelle. Olin jo siis syvällä uskonasioiden piirissä, koska faktaa oli, että kojelaudassa sijaitseva polttoaineen vähyydestä ilmoittava valomerkki oli hakenut huomiota jo kolmen päivän ajan.

Kaasupolkimen hengettömyyden ja voimakkaiden katkonaisten moottorin nykäisyjen jälkeen katselin bussipusäkillä autoni vieressä, kuinka oikealla puolella oli mäntyjä ja vasemmalla puolella kuusia. Saab omalta osaltaan loi tunnelmaa värittämällä pilvisen harmaata säätä sykäyttelemällä jokaista vilkkua samanaikaisesti. Bussipysäkille luomani metsädiskon keskellä pohdin, että nyt on varmaankin yhteisvastuullisestikin ajateltuna lupa nauttia yksi savuke samalla, kun mietin, miten saan spontaanit bileet katkaistua.

Ennen savukkeen palamista loppuun tuntematon pakettiauto saattoi itsensä parkkiin samalle bussipysäkille. Nuorehko mies kysyi, että tarvitsinko apua. Vastasin, että en tarvinnut. Totuus oli, etten vain tuoreeltaan tiennyt autoni oikkuiluiden syytä, joten en tiennyt minkälaista apua tarvitsisin ottaa vastaan.

Pakettiauton poistuttua polvistuin auton keulan edessä kuin rukoillakseni ihmettä. Suuntasin katseeni auton alle, mutta mitään vuotoja ei onnekseni ollut havaittavissa. En myöskään muistanut huomanneeni, että auto olisi päästänyt erityisen voimakkaita savumerkkejä ilmaan ennen pakottavaa tarvetta keskeyttää ajo. Tein pieniä laskelmia ja totesin, että polttoaineensyöttöön oli varmaankin tullut katkos.

Koska kyseessä oli työmatka, tosin töistä jo kotiin päin, päätin soittaa pomolle, koska tilanne tuntui jollain tavalla töihin liittyvältä. Pomon puhelin kuitenkin oli pomokiireiden takia varattu. Ennen uutta soittoyritystä päätin polttaa ajankuluksi vielä toisenkin savukkeen. Vasta muutaman henkosen jälkeen Volkswagen Polo pysäytti itsensä tien nurkalle. Autosta nousi nainen. Nainenkin tarjosi apua. Tällä kertaa otin avun vastaan, koska tiesin, ettei tilanne ratkeaisi tienpientareella seisoskelemalla savuke suussa. Nainen oli muutenkin ajamassa polttoainetankkien ja pomon toimiston suuntaan, joten lähdin naisen matkaan.

Matkalla nainen kertoi, ettei aluksi meinannut pysähtyä, koska aina ennen tarjotessaan apua samalla tienpätkällä pulassa olevalle, oli jo apu jo tulossa. Tämä selvästi harmitti naista hiukan. Utelin naiselta, että näkeekö tällä tiellä useinkin autoja hätävilkuttelemassa. Naisen mukaan talvella näky ei ollut epätavallinen. Ymmärsin, vaikka en ollutkaan samaan näkyyn törmännyt kuin kerran. Kutsunkin tietä leikkisästi jääradaksi, koska talvisin tie hautaa itsensä lisäksi jäävaipan alle pääkaupunkiseutulaisten kinastelut kitka- ja nastarenkaista.

Kiitin naista tuhannesti kyydistä ja ilmoitin olevani yhden velkaa.

Marssin suoraan pomon toimistoon. Ilmoitin heti ovensuussa tomerasti bensiinin loppuneen autostani. Pomo kurtisti kulmiaan paperipinojen takaa ja piti lyhyen hiljaisuuden julistukselleni. Huokaisun saattelemana pomo tiedusteli, olinko siis kyytiä vailla. Vastasin myöntävästi. Pomo antoi tunnin armon aikaa, jonka jälkeen saisin häneltä kyydin takaisin Saabilleni. Tämä kävi pirtaan, koska olisi mukavasti aikaa noutaa huoltoasemalta muutama litra bensiiniä.

Kävellessäni pieni mutta täysinäinen bensakanisteri hyppysissäni kauppalan läpi poliisi kaarsi eteeni. Toinen poliiseista oli hyvin kiinnostunut kanisterin sisällöstä, matkastani sekä sen tarkoituksesta. Kerroin häiriöstä Saabini polttoaineensyötössä, johon juuri ostamani korjaussarja oli kanisterin sisällä. Poliisi sanoi uskovansa selitykseni, mutta kuitenkin ystävällisesti kysyi, saisivatko he tarjota kyydin takaisin Saabille. Otin tarjouksen ilomielin vastaan.

Poliisi otti kanisterini huomaansa etupenkille ja itse istahdin maijan vaatimattomaan takatilaa. Koska matkaa oli tovin verran, päätin välittömästi soittaa pomolle uudesta käänteestä. Kerroin, että en tarvinnutkaan enää kyytiä, koska olin poliisin matkassa. Vannon, että kuulin pelkästään puhelimen välityksellä kulmien kurtistuvan ja kallon luiden hiukan naksahtelevan. Hiukan kiihtyneellä äänellä pomo pyysi tarkempaa tilannepäivitystä. Kerroin poliisin siis tarjonneen kyydin takaisin Saabille. Selitys kelpasi pomolle.

Poliisi seurasi pienen välimatkan päästä tankkaustani, mutta ennen kuin edes ehdin kääntää avain virtalukossa, poliisiauto vilahti ohitseni kadoten mutkan taakse.

Seuraavana päivänä sain pomolta lyhyen sähköpostiviestin, jossa pyydettiin tästä eteenpäin pitämään hallintoon yhteyttä työajan ulkopuolella vain sähköpostin välityksellä sekä tapaamisiin varaamaan ajan etukäteen.