Tipaton Jämsä - miksi bensa-asemalta ei löydy etanolibensaa

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Kaikki alkoi raivoavasta Hitleristä, joka videolla purki mielipahaansa ympärillä oleviin ihmisiin huutamalla ja viskomalla kyniä. Hitleriä tekstityksen mukaan harmitti Jämsän huoltoasemien kyvyttömyys tarjota etanolia autojen polttoaineeksi. Tämä puute sotki Hitlerin seurueen matkasuunnitelmia hyvin pahasti ja oli Hitlerin syvän harmituksen aiheuttaja.

Video Hitlerin vaikeroinnista tuli puheeksi sukulaismiehen kanssa sen jälkeen, kun olimme ensin pohtineet vanhanajan kuorma-autojen synkronoimattomia vaihteistoja sekä keskustelleet yleismaailmallisesti Saabeista, jollaisen kumpikin kohdallaan omistaa. Sukulaismies kommentoi, että moni jämsäläinen saabisti on ostanut jo uudet työhanskat odotellessaan viinapumppua ilmestyvän jollekin paikalliselle bensa-asemalle. Mieleinen polttoainejärjestelmän muunnossarja etanolibensalle on myös jo valikoitu ja hanskat pitäisi päästä likaamaan, mutta RE85-merkki puuttuu täysin jämsäläisten bensapumppujen varresta. Jämsä on muutenkin jäänyt etanolitankkauspisteiden paitsioon. Lähimmälle viinapumpulle on niin Tampereen kuin Jyväskylänkin suuntaan mentäessä viisikymmentä kilometriä. Tämä on kohtuuton tankkausmatka, vaikka mukana olisi kanistereita avuksi.

Itsekin olen kovasti kiinnostunut etanolista polttoaineena, mutta juuri minun Saabin kuusisylinteristä moottoria on hiukan hankalampi muuttaa etanolilla toimivaksi. Näin ainakin olen ymmärtänyt. Etanolibensiini olisi ympäristöystävällisempää kuin autoni nyt käyttämä polttoaine ja täten vähentäisi autoni aiheuttamia päästöjä. Etanolibensiini olisi tämän lisäksi edullisempaa litrahinnaltaan, mutta kulutus tosin nousisi. Säästöä kuitenkin povataan tulevan pitkällä aikavälillä.  Vaikka autoni moottorin saisikin muunnettua etanolilla käyväksi ja Jämsästä löytyisi tankkauspiste, olen liian pihi säästääkseni rahaa. Moottorin muuntaminen etanolille myönteiseksi itsetehtynäkin maksaisi varmaankin satoja euroja.

Tulimme sukulaismiehen kanssa syvien mietintöjen jälkeen tulokseen, että Jämsän tipattomuudessa on pakko olla kyse rahasta. Etanolibensan myyminen saattaa olla liian riskialtista bisneksen kannalta. Uudet laitteet maksaisivat bensa-asemalle isoja summia eikä harvinaisemmalla polttoainelaadulla näitä kuluja mahdollisesti saataisi katettua. Kahvin hintaakaan ei voi myöskään loputtomasti nostaa paikkaamaan tappioita.

Lupasin kuitenkin sukulaismiehelle ottaa selvää, miksi Jämsästä ei saa viinaa, vaikka Jämsä on Saabeja täynnä.

Soitin St1-pääkonttorin puhelinvaihteeseen ja puheluni ohjattiin asiasta tietävälle henkilölle. Huomasin heti puhelun alussa, että henkilö puhelimen toisessa päässä puhuu suuresta kokonaisuudesta sanoilla, joita en ymmärrä. Pyysinkin hetken kuunneltuani saada vastausta kansankielellä. Vastaus oli, että kyse ei ole rahasta. Jos kyse olisi pelkästä rahallisesta panostuksesta kiinni, olisi ainakin Jämsän Shellillä Saabeihin valuteltu putkia pitkin retanoolipolttoainetta jo pitkät ajat. Suurimpana pullonkaulana on lupaprosessi, joka on erityisen vaativa, pitkäkestoinen ja riskialtiskin. Kyse on myös säiliökapasiteetista, jota pitäisi lisätä tai sitten yhdestä polttoainelaadusta luopua. Bensa-asema ei voi muutella säiliökapasiteettia omin päin tarpeidensa tai asiakastoiveiden mukaan, vaan tähänkin tarvitaan anoa erikseen uusi lupa. Kapasiteettimuutokset yleensä tapahtuvat, kun vanhaa jakeluasemaa joudutaan uudistamaan. Jämsään kuitenkin on ilmeisesti tulossa RE85-polttoainetta heti kun on mahdollista, eli kun lupaprosessi on saatu onnistuneesti päätökseen ja bensa-asemalle tehdään jakeluaseman päivitys ja säiliökapasiteettia on lisätty. Etanolibensasta saa siis herätellä Jämsässä toiveita vasta, kun näkee jakeluasemalla tehtävän remonttia.

Puhelun sanoma oli omalla oudolla tavallaan hyvä uutinen jämsäläisille. Meitä ei ole unohdettu ja toive etanolibensastakin varmasti toteutuu aikanaan. Jäin kuitenkin pohtimaan, että onko tilanne nyt kuitenkin niin, että vaivalla hankitut työhanskat ovat jääneet likaamatta, koska lupaprosessi osaltaan hidastaa kehitystä, jolla vanhat bensiinikäyttöiset autot saataisiin päästöjen kannalta päivitettyä ympäristöystävällisemmiksi? Jäävätkö asennuskaljat korkkaamatta, koska olemme saavuttaneet pisteen, jossa pilkuntarkka innokkuus suojella luontoa estää ihmisiä tekemästä luontoystävällisempiä ratkaisuja?