Autot & elämä: padelin monitoimimies Joni Luolamaa

Autot & elämä -blogisarjassa suomalaiset julkisuudesta tutut henkilöt kertovat autostaan, autohistoriastaan ja paljon muustakin.

Toisena haastateltavana toimii padelin monitoimimies Joni Luolamaa.

Oletko automiehiä, Joni Luolamaa?

Minusta on kuoriutunut automies viimeisen muutaman vuoden aikana. Ostin ennen opiskeluaikojani ensimmäisen autoni, joka oli vuoden -99 Honda Civic. Kun sitten hyppäsin opiskelemaan, olen siis kasvatustieteiden maisteri sekä luokan- ja liikunnanopettaja, niin silloin ei ollut enää varaa pitää kyseistä autoa. Kun sitten valmistuin ja aloin tekemään töitä, hankin Hyundai Getzin. Mutta siinä vaiheessa auto oli vain paikasta A paikkaan B liikkumiseen. Siitä sitten, vuosien myötä, kun oli Cupra alla vähän aikaa ja pääsin ajamaan muitakin oikeasti hienoja ja myös käytännöllisiä autoja, niin minulle muodostui sellainen ajatus, että auto on ehkä vähän tärkeämpikin asia. Se on ikään kuin olohuoneen jatke ja siellä voi tarvittaessa vetää vaikka palaverin. Sitä haluaa autolta nykyään vähän enemmän. Yllättävän paljon autossa tulee kuitenkin vietettyä aikaa. Minusta on siis vähitellen tullut automies. Kun tulee nykyään ajeltua työmatkoja paljon, niin on se kiva, että esimerkiksi kaikki yhteydet toimivat kunnolla. Vaikka se onkin nykyään aika normaali ominaisuus, että saa esimerkiksi puhelimen liitettyä autoon. Ja, kyllä mielestäni hyvällä hifi -ja audiojärjestelmällä on kanssa väliä. On siinä eroa, että onko kasettisoitin vai oikeasti laadukkaat vehkeet. Ja, se on myös kiva, että auto on turvallinen ja että sillä pääsee tarvittaessa ohi.

Millaisella autolla ajat tällä hetkellä?

Minulla on tällä hetkellä yhteistyö Raision Laatuautotalon kanssa ja minulla vaihtelee auto tarpeen mukaan. Kävin äskettäin Kuopiossa heittämässä valmennuskeikan ja siihen reissuun oli hyvä saada erilainen auto alle. En lähtenyt sinne sähköauton kanssa, minulla oli siis niihin aikoihin Tesla X ajossa. Ei ollut oikein aikaa sähköautoiluun sillä reissulla, joten menin sinne Bemarilla. Nyt on alla ollut Mersun CLA. Syksyllä minulla oli hetken aikaa myös Volvo XC90, kun piti heittää pari valmennuskeikkaa ja sinne mahtui valmennustavaroita hyvin mukaan. Auto on siis vaihdellut vähän tarpeen mukaan.

Tavallaanhan tuo kuulostaa aika ihanteelliselta tilanteelta, että pääsee usein ajamaan eri autolla? Ei ehdi ainakaan kyllästymään?

Kyllä minä olen ollut tyytyväinen. Jossain vaiheessa autonoston aika on taas varmasti ajankohtainen. Siihen mennessä on ainakin päässyt sitten ajamaan ja kokemaan erilaisia autoja. Kyllä tässä on tullut useampaa autoa testattua viimeisen puolen vuoden aikana.

Mainitsit minulle tuossa ennen haastattelua, että olet päässyt ajelemaan myös Aston Martinilla. Millainen kokemus se oli?

Minulla oli pari viikkoa Aston alla ja jos sitä jotenkin kuvailisin, niin sanoisin, että kokemus oli aika jännittävä, etenkin alkuun. Alla oli kuitenkin auto, joka maksoi enemmän kuin monet asunnot. Parkkipaikkaa etsiessä piti varmistaa, ettei varmasti kukaan pääse viereen sitä kolhimaan. Siinä oli koko ajan sellainen pieni stressi päällä, mutta sitten kun Astonilla oli ajanut hetken aikaa, niin siihen ehkä tottui paremmin. Ei jännittänyt enää niin paljoa ja siitä sai paremmin ehkä irti sen hienon elämyksen. Kävin heittämässä sillä työmatkan Helsingistä Tampereelle ja sieltä Turkuun, ja matkan varrella kohtasi monia ihmisiä. Isoin huomio oli ehkä se, että miten tuollainen auto herätti ihmisissä positiivisia tunteita. Pari poikaa tuli tehtyä ikionnelliseksi sillä, että he pääsivät näkemään Aston Martinin livenä. Aston herätti paljon positiivisia tunteita ihmisissä.

Mikä Aston se siis oli, millä ajelit?

Vanquish, olikohan se nyt vuoden -12 vai -14 malli, en muista tarkkaan. Siinä taisi varmaan olla sellaiset noin 600 hevosvoimaa. Ehkä juuri se, että millaiset äänet siinä oli ja millainen tunne sillä oli ajaa… tuollaisia on nähnyt aiemmin lähinnä vain Top Gearissa. Nousi oikein karvat pystyyn, kun liittyi moottoritielle ramppia pitkin.

Tästä päästäänkin keskusteluun koskien sähköautoja ja polttomoottoriautoja. Miten nyt, kun sinulla oli tosiaan tuollainen urheiluauto alla, josta lähti paljon ääntä, niin millaisia ajatuksia äänetön sähköauto herättää itsessä sellaisen kokemuksen jälkeen?

Minulla oli tosiaan aiemmin parin vuoden ajan sähköauto, Cupra Born. Kaupunkiajoon sähköauto on tosi ketterä eikä ole minkäänlaista viivettä, kun painaa kaasua. Jotenkin sellaiseen sähköauto on todella hyvä. Sitten jos aletaan puhumaan polttomoottoreista ja etenkin tuollaisista urheiluautoista, niin kyllähän ne äänet tekivät koko kokemuksesta erityisen. Astonissa oli vapaasti hengittävä V12-kone. Olihan se elämyksenä todella erilainen. Jos sitten taas ajatellaan tavallista polttomoottoriautoa, joka on ihan käyttöautona, niin kyllä sähköauto tuntuu siinä kohtaa aika hyvältä vaihtoehdolta, etenkin kaupunkiajossa. Kaupungissahan se on erityisesti hyvä asia, että sähköauto on hiljainen. Toisaalta, olisihan se vaikea kuvitella, että jos se Aston olisi ollut ihan hiljainen. Koko kokemus olisi ollut silloin varmasti aika erilainen.  

Onko sinulla ollut suosikkiautomerkkiä tai jonkinlaista unelma-autoa?

Minulla oli pienenä pikkuautona sellainen keltainen Corvette. Se oli nimenomaan siis keltainen. Se oli silloin minun mielikuvani jonkinlaisesta superautosta. Jos olisin silloin saanut päättää, niin minulla olisi varmaan ollut sellainen. Isäpuolellani on tällä hetkellä avo-Mustang. Sellaista olen päässyt kesällä ajamaan. Siinä on kanssa sitä fiilistä.

Olet entinen padel-ammattilainen, nykyisin luonnehdit itseäsi enemmän padel-konsultiksi tai padelin monitoimimieheksi. Miten ja milloin päädyit padelin pariin alkujaan?

Vuonna -17 tuli ensimmäiset pelit Turussa vedettyä. Silloin oli vain kaksi ulkokenttää Turun seudulla, Kaarinassa. Silloin se pelaaminen jäi vain muutamaan kertaan. Kaverit pyysivät pelaamaan, eikä minulla ollut minkäänlaista mailapelitaustaa. Sitten se jäi siihen talven ajaksi, koska ei ollut sisäkenttiä. Kun sitten tuli seuraava kesä, sitä halusi vähän enemmän testata padelia. Vuonna -18 tuli enemmänkin pelailtua ja sitten se eskaloitui siihen, että -vuonna 19 padel-into oli jo äärimmäisen kova. Samoihin aikoihin Suomessa padel oli pikku hiljaa ottamassa tuulta purjeisiin. Silloin lähdin vaihtoon Bilbaoon, Espanjaan. Lähdin sinne ihan vain padelin takia. Minulla oli muut opinnot valmiina, joten ajattelin että voisin mennä sinne. Sain sinne itse asiassa kursseiksikin tenniksen ja padelin, koska minulla oli liikunnanopettajan opintoja. Pääsin yliopistossa pelaamaan ja kaikki vapaa-aikakin meni padelin parissa. Opin siellä sitten kielitaidon ja tein paljon töitä sen eteen. Siitä on ollut paljon hyötyä. Siellä oppi myös vähitellen, että miten padelia voi opettaa ja valmentaa. Plus, sitä oppi myös itse kunnolla pelaamaan. Sen jälkeen sitä on sitten tullut jatkettua Suomessa. On ollut aika tiukka harjoitustahti. On tullut melkein pari kertaa päivässä treenattua, lukuun ottamatta viime vuotta. Jos ei nyt ihan joka päivä kahdesti, niin melkein päivittäin kuitenkin. Sitten se meni vähitellen siihen suuntaan, että sitä siirtyi ikään kuin valmentajan roolista pois ja halusi mennä kohti pelaajauraa. Keskityin sitten pari vuotta omaan pelaamiseen ja vähän vähemmän valmensin. Mutta, se kortti on nyt toistaiseksi katsottu ja keskityn nyt enemmän tietynlaiseen kokonaisuuteen. On esimerkiksi yhteistyöyrityksiä, teen valmennuksia, kirjoitan padel-kirjaa ja niin edelleen.

Mitä pidät suurimpana saavutuksenasi padel-uraltasi?

Pelaajauran isoin saavutus oli päästä pelaamaan villillä kortilla Premier Padelin karsintoihin, missä toki otettiin maailman top-pelaajilta aika paljonkin kuokkaan. Mutta, se oli ehkä sellainen kulminaatio. Kaikista korkeimmalle ehkä nostaisin kuitenkin sen, että vähän vahingossakin sitä on omalla innokkaalla tekemisellä onnistunut innoittamaan harrastepelaajia Suomessa, etenkin YouTube-videoiden myötä. Tuli tehtyä videoita hyvään aikaan, koska siihen aikaan ei välttämättä vielä ollut padelin osalta tietoa ylipäätään paljon saatavilla Suomessa. Todella moni ihminen on sanonut, että videot ovat olleet tosi hyviä ja että niistä on ollut apua. Olen onnistunut olemaan jollain tavalla innostava, joten se on ehkä ollut kaikista merkityksellisintä kuitenkin, vaikka siellä pelaajaurallakin oli hienoja otteluita.

Kuka tai ketkä ovat parhaita padel-pelaajia ketä vastaan olet pelannut?

Olen joskus pelannut argentiinalaisia maailmanmestareita vastaan, mutta he olivat siinä vaiheessa jo valmennusiässä. He olivat siis vähän vanhempia, eli en ole näitä argentiinalaisia heidän prime-iässään kohdannut. Ehkä sanoisin tähän Solano Marmolejon ja Victor Menan, jotka tulivat vastaan Premier Padelin Suomen osakilpailun karsinnassa. He ovat top-50 pelaajia maailmassa. Se oli tuossa puolisen vuotta sitten.

Mikä on mielestäsi parasta padelissa lajina?

Ehkä omalta osaltani sanoisin, että se liittyy oppimiseen. Olen itse aina tykännyt liikunnallisten taitojen oppimisesta, oli kyse sitten esimerkiksi jalkapallossa jostain taidosta, tai vaikka pesäpallossa lyönnistä. Isoin juttu padelissa on ollut se, että joka kerta ja vielä vuosien jälkeenkin siinä on aina paljon uutta opittavaa tai vanhan taidon harjoittamista. Oppimiskäyrä siinä on sellainen, että kun aloitat, niin pallo on helppo saada elämään. Päivästä numero yksi lähtien osaat lyödä kämmenellä peruslyönnin, mutta vaatii aikaa jotta osaat lyödä sen hyvin. Oppiminen on ehkä sellainen juttu.

Minkälainen on padelin tilanne Suomessa tällä hetkellä?

Tämä on vähän sellainen aihe, että tunnen aina velvollisuudentunteeksi puhua tästä. Perinteisen median puolella ollaan ikään kuin tyytyväisiä, että osa heistä oli aavistanut oikein. Että padelille on käynyt squashit tai he kokevat, että sen aika olisi nyt ohi. Kenttiä rakennettiin aiemmin toki jonkin verran liikaa, mutta ei kuitenkaan massiivisesti. Kuten esimerkiksi Ruotsissa, jossa tuli paljon konkursseja. Aluksihan pääomasijoitusyhtiöitä tuli ulkomailta tänne Suomen padel-markkinoille ja ne halusivat rahastaa sillä pitkäaikaisesti. Se rakenne, mikä nyt selkeästi toimii paremmin on, että on suomalaisia yrittäjiä, jotka rakentavat sellaisen tietynlaisen yhteisön. Esimerkiksi seuratoiminta on aika monessa hallissa osana sitä. Seuroja on tullut jatkuvasti lisää. Lisenssipelaajienkin määrä on joka vuosi kasvanut. Sarjapadelissa määrä tuplaantui taas. Miehissä se taitaa mennä nyt vitosdivariin asti, naisissakin neloseen tai kolmoseen. Se on tuonut tosi paljon ihmisiä yhteen. On tullut junnusarjojakin. Paljon tulee mahdollisuuksia pelata ja harrastaa padelia. Kenttämäärä on tällä hetkellä aika vakio. Ei ole enää hirveästi kapasiteettia rakentaa lisää. Perinteisen median uutisointi on ollut tietyssä mielessä vähän harhaanjohtavaa. Osa ihmisistä, jotka eivät padelia pelaa, saattaa olla sellaisessa käsityksessä, että koko laji on kuollut.

Miten näet padelin tulevaisuuden? Uskotko, että laji nähdään vielä joskus esimerkiksi olympialajina?

Brisbanen olympialaiset -vuonna 32, sinne ollaan nyt vahvasti menossa. Olen koittanut seurata keskustelua Los Angelesin olympialaisten osalta ja jos nyt oikein muistan, niin sielläkin saattaisi olla mahdollisuus olla mukana vielä tällaisena esittelylajina. Padel on nyt ollut mukana näissä European Games -kilpailuissa ja myös joissain kilpailuissa Etelä-Amerikassa. Se on ollut isosti näytillä ja kansainvälisen padelliitto FIP:n tavoitteena on saada padelista olympialaji. Ja laji on kyllä vahvasti kansainvälistynyt. Se näkyy kenttämäärän kasvussa ja siinä, että huippukiertueet ovat aiempia kansainvälisempiä. Jos aikaisemmin kenttiä oli lähinnä Espanjassa ja Argentiinassa, niin nyt tilanne on huomattavasti tasaantunut ihan globaalistikin. Uskon, että padelista tulee olympialaji ennemmin tai myöhemmin. Vahvasti näyttää siltä, että se tapahtuisi vuonna -32. Kriteerit padelin osalta ainakin täyttyvät. Sitä pelataan tarpeeksi monissa maissa, sekä naisissa että miehissä, ja niin edelleen.

Mitkä ovat henkilökohtaiset tavoitteesi padelissa tulevaisuuden osalta?

Jos olisit kysynyt puoli vuotta sitten, olisin sanonut jonkun kilpailullisen tavoitteen, joka olisi liittynyt nimenomaan siihen omaan urheilu-uraan. Nyt se on kääntynyt enemmän siihen suuntaan, että olisi kiva olla siinä asemassa, että pystyy kommunikoimaan padelista oppimisen ympäriltä ja tekemään esimerkiksi niitä opetusvideoita. Ehkä se ultimaattinen tavoite voisi olla sellainen, että voisi olla mahdollisimman monelle avuksi. Ja, jos siitä samaan aikaan pystyisi tekemään jonkinlaisen kivan elannonkin. Ehkä sanoisin nuo kaksi. Sellainen tunne on kiva, että on pystynyt olemaan jollain tavalla avuksi muille.