Volvo EX30 Van - kompakti sähköpaku, mutta myös paljon muuta

Siitä on kulunut jo hetki, kun viimeksi löysin itseni kuljettajan penkiltä jossain todella uudessa, saatikka sähköisessä. En nimittäin ole ollut sähköautojen suurin fani erinäisistä syistä johtuen. Polttomoottoreissa vain on kerta kaikkiaan enemmän sielua ja pakolliset ”varikkopysähdykset” saa suoritettua huomattavasti nopeammin. Myös sähköautojen range, jonka suuruus tuntuu aina riippuvan kovin paljon ulkona vallitsevista keleistä (jotka esimerkiksi Suomen talvissa vaihtelevat kylmistä todella kylmiin), on omiaan aiheuttamaan harmaita hiuksia jopa itseni kaltaiselle kaljupäälle. Latausverkkokin voisi olla entistä kattavampi eikä sen kasvuvauhti päätä huimaa.

Aiemmin olen tutustunut sellaisiin sähköautoihin kuin Hyundai Ioniq 5, Teslan Model S ja Model Y sekä Volvo C40 Recharge. Näistä kaksia autoa erottuivat positiivisesti edukseen: Ioniq 5 ja C40.

Ioniq 5:n muotoilussa oli jotakin varsin erityistä, tietynlaista 80-luvun henkeä, ja se muistutti minua "Paluu tulevaisuuteen" -elokuvien legendaarisesta DeLoreanista kulmikkaiden linjojen ja retrofuturistisen tunnelman ansiosta. Se oli myös muutoin hallitun hillitty kokonaisuus, josta ei varsinaisesti puuttunut mitään tärkeää.

Volvo C40:n osalta mieleen jäi päällimmäisenä niin ikään muotoilu (sen viistottu perä oli mielestäni tyylikkäämpi kuin sisarmalli Volvo XC40:n vastaava). Muutoin auto oli lähes täysin samanlainen kuin XC40, se oli vain rakennettu sähköiseksi. Mikä oli pitkälti myös vahvuus. Sen tosin muistan, että kulutus oli yllättävänkin suurta odotuksiin nähden ja range jäi jopa yllättävän kauas luvatusta. Tosin, silloin oli rapsakka talvipakkanen, kun autoa testailin.

Ioniq 5 tai C40 eivät kuitenkaan vakuuttaneet minua niin paljon, että olisin ollut valmis harkitsemaan niitä itselleni.

Päätin kuitenkin antaa sähköautoille uuden mahdollisuuden, ovathan ne enemmän tai vähemmän tulevaisuutta (riippuen vetyautojen aikataulusta, muun muassa Toyotahan tuntuu pitävän sähköautoja enemmänkin vain jonkinlaisena välivaiheena ennen vetyautojen saapumista).

Lahden Autosalpa tarjosi minulle testiin tuliterän Volvo EX30:n, joka on Volvon yritys tuoda markkinoille niin sanottu budjettiluokan sähköauto, jossa ei ole kuitenkaan esimerkiksi suorituskyvyn osalta säästelty. Tehoja esimerkiksi kalleimmassa Twin Motor -versiossa on nimittäin mukavat 428 hevosvoimaa, ja auto kiihtyy nollasta sataan vain 3,6 sekunnissa, millä ollaan jo urheiluautojen lukemissa (vaikkei urheiluautosta nyt tietysti muilta osin puhutakaan, se selvennettäköön). Koeajamani EX30 oli Single Motor Extended Range -versio, josta tehoa irtosi 272 hevosvoimaa (varsin riittävästi sekin tavallista ajoa ajatellen). Koeajamani versio oli kuitenkin siinä mielessä poikkeuksellinen, että se oli niin sanottu Van (eli pakettiauto) -versio. Tämä tarkoitti siis sitä, että takapenkit oli poistettu kokonaan ja tilalla oli vain tasaista tilaa kuormalle (tämä tarkoitti myös sitä, etten valitettavasti päässyt arvioimaan takapenkkien istuintilaa niitä ajatellen, jotka harkitsevat niin sanottua normiversiota EX30:sta).

EX30 muistuttaa ulkoiselta olemukseltaan kovasti esimerkiksi XC40 ja C40 -malleja ja sen tyylikieli on taattua, modernia Volvoa. Olen itse asiassa pitänyt paljon Volvon nykyisestä muotokielestä aina siitä lähtien, kun muotoilua viimeksi rankemmalla kädellä uudistettiin. Siinä on onnistuttu vangitsemaan skandinaavinen eleganttius ja design, ja on helppo kuvitella ratin taakse istumaan esimerkiksi tyylikäs, ruotsalainen arkkitehti (jos ymmärrätte mitä haen tällä takaa). Ehkä oikea sanavalinta tässä kohtaa olisi klassinen tyylikkyys.

Sisätilat EX30:ssa ovat tämänhetkisten sähköautojen trendiä mukaillen hyvin minimalistiset ja käytännössä kaikkea autoon liittyvää hallinnoidaan suurehkon keskinäytön kautta, eli fyysisiä painikkeita on juurikaan turha etsiä. Erittäin positiivinen huomio liittyy kuitenkin sisätiloissa käytettyihin muoveihin tai niiden laatuun – ne tuntuvat ennemminkin kestäviltä kuin halvoilta. Mikään ei nitise tai natise. Volvolla on myös selkeästi silmää pieniin, tyylikkäisiin yksityiskohtiin, kuvista ymmärtänette paremmin mitä tarkoitan (katsokaa vaikka ovenkahvat, tuuletusaukot, viiksivivut tai ratti kauttaaltaan).

Entä sitten istuintilat etupenkillä? Isokokoisena, 194 senttisenä ja 125 kiloisena kuljettajana sitä on tietysti aina mukavampi ajaa, kun on tarpeeksi tilaa istua. Ei EX30 mikään mahdoton tilaihme ole, mutta onnistuin saamaan itselleni varsin hyvän ajoasennon. Eikä Van-versiossa tietysti tarvitse huolehtia, että mahtuuko isokokoisen kuljettajan taakse ketään istumaan, kun niitä takapenkkejä ei tosiaan ole.

Hypätäänpä seuraavaksi ajettavuuteen. Tien päällä EX3 tuntui jämäkältä ja auto eteni ”volvomaiseen” tapaan kuin juna raiteilla. Meno oli samaan aikaan myös mukavan pehmeää – tien pienet (tai joskus suuremmatkin) epätasaisuudet eivät ajoa pahemmin haitanneet ja ratin takana vierähti helposti pidempikin tovi. Koska auton ohjaus oli kevyt, ajaminen tuntui vaivattomalta, oli sitä sitten kaupungissa tai maantiellä. Tällaista autoa oli kaikin puolin ilo käsitellä ja ruotsalaiset kyllä osaavat hommansa ajettavuusrintamalla.

Tein EX30:lla pienen range-testin ja ajoin kotikaupungistani Lahdesta Karjaalle. Volvo ilmoittaa kyseiselle 69 kWh -akulle rangeksi yhdistetyssä ajossa 476 kilometriä ja kaupunkiajossa jopa 660 kilometriä. Tähän väliin mainittakoon, että EX30-valikoimasta löytyy myös 51 kWh -akulla varustettu Single Motor -versio, jonka range on yhdistetyssä ajossa 337 kilometriä ja kaupunkiajossa 441 kilometriä. Ja, sen Twin Motor -version range on puolestaan yhdistetyssä ajossa 450 kilometriä ja kaupunkiajossa 590 kilometriä. Kerrottakoon vielä sekin, että voimansiirto on molemmissa Single Motor -versioissa aina takaveto ja Twin Motor -versiossa puolestaan neliveto. Ehkäpä talvikeleillä olisi päässyt paremmin arvioimaan olisiko sitä kaivannut nelivetoa, mutta uskon, että takavetoisellakin versiolla pärjää aika pitkälle.  

Lähtiessäni Lahdesta auton akku oli käytännössä täynnä (varaus näytti 97 prosenttia) ja auto ilmoitti rangeksi 347 kilometriä (mikä on selkeästi vähemmän, kuin mitä Volvo ilmoittaa rangeksi, mutta tämä johtunee siitä, että autolla ei oltu vielä ajettu juurikaan ja siksi ajotietokoneeseen ei ehkä voinut tässä tapauksessa täysin luottaa). Edestakainen matka Karjaalle oli itse asiassa noin 340 kilometriä, eli uskoin tuon matkan taittuvan ongelmitta ja rangen puitteissa. Tosin, mainittakoon, että aamulla aikaisin lähtiessä lämpöasteita oli vain parisen verran plussan puolella, eli ilma oli melko viileä (ja autonvalmistajan antamat arviot rangen osalta on varmaankin aina laskettu lähinnä hellekelejä tai vastaavia ajatellen).

Saapuessani Karjaan ABC:n pihaan (ja ajettuani matkan kauttaaltaan melko hillitysti, aggressiivisia kiihdyttelyitä vältellen) akun varaustaso oli pudonnut 45 prosenttiin ja rangeksi auto näytti enää 163 kilometriä. Todellisesta rangesta oli siis vähän vaikea sanoa, koska ajotietokone näytti alunperinkin alhaisempaa lukemaa, kuin mitä osasin odottaa. On täysin mahdollista, että olisin tuolla jäljellä olevallakin varaustasolla päässyt takaisin Lahteen, mutta päätin silti pelata varman päälle ja latasin autoa ABC:n latauspisteellä hetken aikaa. 20 minuutin latauksessa akun varaus nousi tuosta 45 prosentista reiluun 70 prosenttiin ja ehdin juuri sopivasti nauttia kupillisen lämmintä kahvia, ennen kuin paluumatka saattoi alkaa. Volvo itse mainostaa, että DC-pikalatauksessa akun saisi ladattua 10 prosentista jopa 80 prosenttiin vain alle 30 minuutissa (mikä on varsin kelvollinen suoritus sähköautolle mielestäni, mutta vie se silti ainakin noin 20-25 minuuttia enemmän aikaa kuin jos tankkaisi polttomoottorilla varustettuun autoon vain lisää polttoainetta).

Olen itse fyysisten painikkeiden ystävä, koska niiden käyttäminen ajon aikana on niin paljon helpompaa ja nopeampaa. Viimeiset vuodet yleinen trendi ovat olleet aina vain suuremmat kosketusnäytöt, jotka ovat korvanneet fyysisiä painikkeita (tässä huonoa esimerkkiä on näyttänyt Tesla), mutta esimerkiksi Volkswagen sanoi viime vuonna tuovansa autoihinsa takaisin fyysiset painikkeet (ainakin jossain määrin). EX30 edustaa tätä tämän hetken trendiajattelua ja fyysisiä painikkeita ei ole juuri lainkaan.

Onneksi näytön takaa löytyvä Googlen käyttöjärjestelmä on helppokäyttöinen ja sopivan yksinkertainen. Keskinäytöstä saadaan siis säädettyä ilmastointia, turva-avustimia, vakionopeudensäädintä, valoja ja niin edelleen. Google luonnollisesti tarjoaa sen kautta myös kattavat karttapalvelut ja navigoinnin, ja saapa autoon ladattua Googlen Play-kaupasta sovelluksiakin (en tosin ollut kirjautunut Google-tililläni autoon, joten en päässyt katsomaan mitä sovelluksia siellä olisi ollut tarjolla).

Turvallisuuspuoli on luonnollisesti taattua Volvoa ja se on myös asia, jonka vuoksi olen ruotsalaista merkkiä jo pitkään ihaillut. Autojen turvallisuudesta tingitään nimittäin edelleen nykypäivänä monen automerkin kohdalla, eikä ole pitkäkään aika kun nimeltä mainitsematon automerkki sai superhuonot pisteet esimerkiksi törmäystesteissä. Se on minun mielestäni täysin anteeksiantamatonta, kun eletään kuitenkin 2020-luvulla. EX30:sta löytyy useita turvallisuusjärjestelmiä, kuten esimerkiksi törmäyksenestoavustimet, jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden tunnistus sekä autonomiset hätäjarrutusominaisuudet.

Yksi asia, mikä saattaa monia ihmisiä kiinnostaa nykypäivänä on EX30:n vastuullisuuspuoli. Volvohan on sitoutunut vähentämään hiilijalanjälkeään ja Volvon tavoite on olla täysin ilmastoneutraali vuoteen 2040 mennessä. Mitä tulee EX30:een, 25 prosenttia auton rakenteista on kierrätettyä terästä ja 17 prosenttia muista komponenteista, kuten muovista, on peräisin kierrätysmateriaaleista. Eli ollaan niin sanotusti oikealla polulla vastuullisuutta ajatellen. Toki, haluan edelleen puolustaa myös polttomoottoristen autojen ympäristövastuullisuutta. Auton valmistukseen liittyvät päästöt saattavat nimittäin olla monikymmenkertaisesti pienemmät polttomoottorisen kuin sähköauton kohdalla. Tavallaanhan, kaikista vastuullisin ratkaisuhan varmaankin olisi, että ihmiset ostaisivat vain enemmän (suhteellisen vähäpäästöisiä) käytettyjä autoja.

Palataanpa sitten siihen faktaan, että tämä kyseinen EX30 oli siis pakettiautoversio. Ja, tähän liittyen pieni kysymys lukijalle: kuinka usein olet päässyt ajamaan näin trendikästä pakettiautoa, joka vieläpä kiihtyy nollasta sataseen vain reilussa 5 sekunnissa? Niinpä. Esimerkiksi pienen yrityksen tarpeita ajatellen EX30 Van saattaa olla oikein pätevä vaihtoehto, kunhan ei tarvitse mitään järjettömän isoa lastia kuskata. Kannattaa muistaa myös, että pakettiautossa on henkilöautoa pienempi käyttövoimavero ja tuotantokäytössä olevat autot ovat myös alv-vähennyskelpoisia. Muistutuksena lisäksi, että valtio tarjoaa vuoden 2024 loppuun asti 2 000€ hankintatuen uusille, täyssähköisille pakettiautoille.

Ja, kun nyt tästä Van-versiosta nimenomaan puhutaan, niin myös tavaratilan mitat kiinnostanevat potentiaalisia ostajia. Tavaratilan pituus on 137 senttimetriä ja leveys leveimmästä kohdasta 121 senttimetriä ja kapeimmasta kohdasta puolestaan 99 senttimetriä.   

Hintansa puolesta EX30 voidaan (ainakin minun mielestäni) julistaa budjettiluokan sähköautoksi. Sähköautojen hinnat ovat toki tulleet alaspäin, mutta 30-40 tuhannen euron hintaluokassa on silti yhä haastavaa löytää yhtä pätevää vaihtoehtoa kuin tämä EX30. Jos ajatellaan EX30:n tavallisia (henkilöauto)versioita, sen suorat kilpailijat ovat esimerkiksi BMW iX1 ja Mercedes-Benz EQA. Näistä EX30 erottuu hintansa puolesta selkeästi edukseen.

Jos taas ajatellaan Van-versiota, kilpailijoina ovat kaikki kompaktit pakut. Mutta, kompakteja, sähköisiä pakuja ei sitten markkinoilla kovin montaa (ymmärtääkseni) olekaan. Van-versioiden hinnat alkavat noin 31 tuhannesta eurosta ja jo sillä hinnalla saa melkoisen paljon vastinetta rahalle. Koeajamani yksilön hinta oli vajaat 43 tuhatta euroa, toki joiltain osin tämäkin yksilö oli niin sanottu karvalakkimalli. Esimerkiksi avaimeton ovien lukitus puuttui, samoin takaluukun sähköinen avaus. Mutta, jaksaahan sitä toki ovien lukituksen ja takaluukun niin sanotusti manuaalistikin avata.

Summa summarum, on vaikea olla suosittelematta EX30-mallia uudesta sähköautosta haaveileville, etenkin jos aikomuksena on pysytellä alle 50 tuhannen euron hintaluokassa. Kyseessä on varmasti pienen perheen tarpeisiin sopiva auto (vaikken sitä takapenkkien istuintilaa päässytkään nyt arvioimaan). Ja, Van-versiona tämä auto loistaa eritoten. Jos kuormatila on riittävä omia (tai vaikka sen oman, pienen yrityksen) tarpeita ajatellen, on EX30 Van ehdottomasti harkitsemisen arvoinen vaihtoehto.