Miksi nykyaikaiset autot ovat niin hyviä?

Kuva: Adobe Stock

Olen tainnut sanoa tämän jo aiemminkin, mutta sanon sen taas: ylivoimaisesti suurin osa nykypäivän autoista on poikkeuksetta melko hyviä. Aikoinaan laatueroja oli eri merkkien ja toisinaan mallienkin välillä paljon. On niitä nykyäänkin, mutta aikoinaan erot saattoivat pahimmillaan olla hyvinkin räikeitä ja silloin huono oli oikeasti huono (ja hyvä vuorostaan todella hyvä). Eli voi sanoa, että laatuerot ovat vuosien saatossa tasaantuneet ja on suorastaan jo haasteellista löytää autokaupoilta uutta autoa, joka olisi aivan susi. Uudet, eksoottiset kiinalaisautotkin ovat kuulemma ihan ok kapistuksia. Toiset enemmän ok kuin toiset, mutta ei niistä mikään ole ymmärtääkseni mitenkään erityisen surkea.

Ajattelin nyt listata tähän kuusi syytä sille, että miksi nykyajan autot ovat lähes poikkeuksetta päteviä kulkupelejä (ja mainittakoon, että tämä listaus on nyt tehty nimenomaan polttomoottoriautojen vinkkelistä).

Kuva: Adobe Stock

1. Moottorit eivät sano sopimustaan irti niin usein

Monet nykyaikaiset moottorit on rakennettu yhtä luotettaviksi kuin sveitsiläinen kello (toki sveitsiläisissä kelloissakin on eroja). Tähän on johtanut vuosikymmeniä kestänyt tekninen hienosäätö, tietokoneavusteinen valmistus ja suuri määrä erilaisia antureita, jotka pitävät huolen siitä, etteivät moottorit vain yksinkertaisesti enää räjähtele samaan tapaan kuin joskus kauan sitten.

Yksi suurimmista syistä moottorien kestävyyteen on itse asiassa se, etteivät ne ylikuumene samaan tapaan kuin aikoinaan. Aiemmin autoilla, joissa oli yhtään enemmän tehoa tai suorituskykyä, oli suuret todennäköisyydet ylikuumentua. Tämä johtui yksinkertaisesti siitä syystä, että jäähdytysjärjestelmät olivat selvästi alimitoitettuja.

Sittemmin moottorin jäähdytyksessä on tehty massiivisia parannuksia (jäähdytystuulettimet ovat sähköisiä ja lämmönhallintajärjestelmät ovat kehittyneet), joiden ansiosta moottorit toimivat optimaalisissa lämpötiloissa paljon pidempään. Jopa turboahdetut monsterit, jotka tuottavat valtavia määriä lämpöä, on varustettu huipputeknologisilla välijäähdyttimillä, öljynjäähdyttimillä ja joskus jopa veden ruiskutusjärjestelmillä lämpötilan pitämiseksi kurissa.

Siinä missä vanhat moottorit valmistettiin usein materiaaleista, jotka eivät aina olleet tehtävänsä mukaisia, niin nykyaikaisissa moottoreissa käytetään lujia metalliseoksia ja pinnoitteita, jotka vähentävät kulumista lähes olemattomalle tasolle. Sylinterin seinämät ovat vahvempia ja erilaiset liikkuvat osat on suunniteltu mikroskooppisella tarkkuudella rasituksen minimoimiseksi.

Nykyajan synteettiset öljyt kestävät puolestaan kymmeniä tuhansia kilometrejä ja tarjoavat täten paljon paremman suojan kulumiselta. Monissa autoissa on nykyään myös öljyn kuntoantureita, jotka kertovat melko tarkalleen, milloin se on vaihdettava. Sen sijaan, että täytyisi luottaa vain epämääräisiin arvauksiin.

Antureista puheen ollen, niitähän nykyajan moottoreissa tosiaan riittää. Antureiden ja tietokoneohjatun vikasuojan ansiosta moottorien rikkoutuminen on nykyään paljon epätodennäköisempää. Nakutusanturi tunnistaa moottorille vahingollisen nakutuksen, ja polttoaineen ruiskutusjärjestelmät varmistavat ilman ja polttoaineen täydellisen suhteen. Mutta, siinä oli tosiaan nyt vain pari esimerkkiä lukuisista eri antureista. 

Turboahtimet olivat jossain vaiheessa syy monille moottoririkoille, mutta ne ovat sittemmin kehittyneet huimasti eteenpäin. Turbot tuottavat nykyään saumatonta tehoa ilman sen kummempaa draamaa. Sillä jos muistatte, niin vanhoissa turboautoissa turbon viive saattoi olla hyvinkin pitkä ja niissä saattoi esiintyä myös arvaamattomia tehopiikkejä.

Nykyään useimmat moottorit on suunniteltu alusta asti turboahdettaviksi, ja laadukkailla komponenteilla ja edistyneellä jäähdytyksellä on varmistettu, että ne kestävät yhtä kauan kuin vapaasti hengittävät vastineensa.

Nykyaikaisten autojen moottorikestävyys on itse asiassa niin paljon paremmalla tolalla kuin aikoinaan, että vertailu menneeseen tuntuu melkeinpä epäreilulta. Kun meillä oli aikoinaan moottoreita, jotka vaativat jatkuvaa ylläpitoa (ja öljynvaihtoja), meillä on nyt moottoreita, jotka voivat toimia vuosia luotettavasti vain pelkillä rutiinihuolloilla.

Aika tunnetusti kultaa muistot ja oli siinä aikoinaan varmasti oma kiva jännityksensä, kun alla oli vanha ja koliseva auto (kuten Alfa Romeo, kröhöm), jonka moottori saattoi räjähtää hetkenä minä hyvänsä. Mutta, löytyy sitä jännitystä muualtakin elämästä. Ehkä meidän pitää olla vain tyytyväisiä siihen, ettei meidän tarvitse enää valita suorituskyvyn ja luotettavuuden väliltä. Nykyään sitä saa useimmissa tapauksissa molemmat. Ja siksi nykyaikaiset moottorit ovat (ainakin pääsääntöisesti) niin hitsin hyviä kapistuksia.

 Kuva: Adobe Stock

2. Jarrut, jotka ihan oikeasti toimivat

Nykypäivän autot voivat pysähtyä sen verran tehokkaasti ja nopeasti, että ne saisivat entisaikojen kilpa-autoilijan itkemään onnesta. Materiaalien, tekniikan ja elektroniikan valtavan kehityksen ansiosta jopa ihan tavallisissa arkiautoissa on nykyään niin tehokkaat jarrut, että ne päihittäisivät helposti menneisyyden urheiluautot.

Aikoinaanhan autoissa käytettiin rumpujarruja (on niitä joissain autoissa nykyäänkin, mutta vain takana). Rumpujarrut toimivat painamalla jarrukenkiä ulospäin metallirummun sisäpintaa vasten.

Suuri ongelma rumpujarruissa oli lämpö. Rumpujarruthan pidättävät lämpöä rummun sisään, mikä tarkoittaa, että muutaman kovan pysähdyksen jälkeen ne ylikuumenivat ja niiden jarrutusteho väheni merkittävästi.

Nykyaikaisissa autoissa rumpujarrut on hylätty lähes kokonaan levyjarrujen tieltä. Jopa halvimmissa automalleissa on nykyään levyjarrut edessä, ja useimmissa korkeamman suorituskyvyn omaavissa autoissa on massiiviset, monimäntäiset jarrusatulat, jotka näyttävät kuuluvan pikemminkin johonkin avaruusalukseen.

Levyjarruthan muuttivat kaiken markkinoille saapuessaan. Sen sijaan, että ne olisivat keränneet lämpöä rummun sisään, ne käyttivät pyörivää metallilevyä (jarruroottoria) ja jarrusatulaa puristamaan jarrupalat sitä vasten. Tämä mahdollisti paljon paremman jäähdytyksen ja myös paljon paremman jarrutustehon. Nykyään levyjarruja on monia erilaisia, jopa hiilikeraamisia, joita nähtiin aiemmin lähinnä F1-autoissa (ja nykyään ihan Porschen katumaastureissakin).

Ei sovi unohtaa myöskään ABS:ää eli lukkiutumattomia jarruja. Ennen ABS-jarrujen tuloa markkinoille, auton renkaat lukkiutuivat äkkijarrutuksissa ja autosta tuli käytännössä hallitsematon kelkka. Silloin ei voinut muuta kuin toivoa parasta (ja mahdollisimman pehmeää törmäystä).  

ABS-jarrujen ansiosta renkaat eivät enää lukkiutuneet ja autoa pystyi ohjaamaan voimakkaassakin jarrutuksessa. Nykyään ABS on jo vakiona joka ikisessä autossa ja se on myös niin edistynyt, että nykyaikaiset järjestelmät voivat käyttää jarruja jokaisessa pyörässä erikseen ja optimoida jarrutustehon pidon ja painon jakautumisen perusteella. Joissakin urheiluautoissa on jopa niin sanotut ratakohtaiset ABS-tilat, jotka sallivat vain pienen luiston maksimaalisen jarrutustehon saavuttamiseksi. Aika siistiä, eikö?

Siinä missä perinteiset jarrujärjestelmät toimivat hydraulisesti, ovat jotkut autonvalmistajat siirtymässä nyt jarrujärjestelmään, jossa jarruja ohjataan elektronisesti, ilman suoraa mekaanista yhteyttä polkimen ja jarrusatulan välillä. Toki aina joskus sitä toivoo, ettei kaikessa siirryttäisi pelkästään elektroniikan varaan.

Sitten meillä on vielä nämä erilaiset turvajarrutusjärjestelmät. Nykyaikaiset autot tunnistavat hätäjarrutustilanteet ja tekevät maksimaalisen jarrutuksen, vaikka kuljettaja ei itse painaisi poljinta kokonaan alas. Jotkin järjestelmät menevät vieläkin pidemmälle automaattisen hätäjarrutuksen (AEB) avulla, joka siis jarruttaa puolestasi kokonaan, jos se havaitsee välittömän törmäyksen uhan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos olet hajamielinen siellä ratin takana vain sekunnin murto-osankin verran etkä huomaa edessäsi olevan auton pysähtyneen, autosi saattaa säästää sinut kalliilta vakuutuskorvaukselta – tai vielä pahemmalta.

On hassua ajatella, että nykypäivänä sitä saattaa tosiaan saada tavallisessa henkilöautossa samanlaisen jarrutustehon mitä oli kilpa-autoissa viisikymmentä vuotta sitten. Sähköautoissakin, jotka ovat vielä paljon raskaampia kuin polttomoottoriset vastineensa, on yleensä erittäin edistynyt jarrujärjestelmä. Sähköautot käyttävät regeneratiivista jarrutusta auton hidastamiseen ja samalla myös akun lataamiseen, mikä vähentää perinteisten kitkajarrujen kulumista.

Lyhyesti tämän voisi tiivistää niin, että nykyaikainen jarrutekniikka on tehnyt ajamisesta turvallisempaa, ennakoitavampaa ja tätä kautta myös paljon mukavampaa (sillä kuka nyt ei haluaisi jarrujen toimivan kunnolla). Kannattaakin seuraavan jarrutuksen yhteydessä muistaa, ettei lyhyt jarrutusmatka (ja aika) ole mikään itsestäänselvyys, vaan vuosikymmenten kehityksen tulos.

Kuva: Adobe Stock

3. Ajettavuus on priimaa

Autolla ajaminen on nykyään niin helppoa, että voin vain kuvitella, millaista se on ollut joskus kauan sitten. Sen tiedän, että autoa on joskus ajettu melkeinpä silkalla tahdonvoimalla ja joissain autoissa ohjaus on ollut niin epämääräistä, että on tuntunut pikemminkin siltä kuin antaisi vain ehdotuksia etupyörille sen sijaan että sitä ihan aikuisten oikeasti ohjaisi niitä.

Nykyään tilanne on aivan toinen. Alla voi olla melkeinpä millainen uusi henkilöauto tahansa ja mutkat voi vetää läpi sellaisella itsevarmuudella, joka saattaisi vanhat urheiluautot häpeään. Monet nykyautot saavat huonommatkin kuskit tuntemaan itsensä jonkin sortin kilpakuskeiksi (mikä ei välttämättä ole aina kovin hyvä asia).

Parantuneen ajettavuuden osalta merkittävää roolia on näytellyt esimerkiksi jousituksen kehittyminen. Nykyään monissa autoissa nähtävät monilenkkijousitukset mahdollistavat jokaisen pyörän itsenäisen liikkeen, mikä tarjoaa paljon paremman pidon ja vakauden. Mukautuvat iskunvaimentimet säätyvät lennossa, jäykistyvät mutkissa ja takaavat mukavan kyydin.

Elektroniset jousitusjärjestelmät voivat jopa niin sanotusti lukea tietä ja säätyä niin, etteivät tiessä mahdollisesti olevat kuopat lennätä autoa seuraavalle kaistalle.

Aikoinaan autoissa saattoi olla huonosti reagoiva ohjaus ja paljon niin sanottuja ”kuolleita alueita”. Eli kun rattia käänsi muutaman asteen verran, mitään ei välttämättä tapahtunut. Se teki tarkan ajon lähes mahdottomaksi. Sähköiset ohjaustehostimet ovat tehneet auton ohjaamisesta paljon helpompaa ja mukautuva ohjausjärjestelmä optimoi ohjauksen välityksen auton nopeuteen nähden. Joistain autoista löytyy myös takapyöräohjaus, joka tekee ajamisesta entistäkin ketterämpää.

Ei unohdeta myöskään renkaita, automaailman unohdettuja sankareita. Ainoa asiahan mikä autossa koskettaa tietä ovat renkaat, joten se kertoo ehkä kaiken olennaisen niiden merkityksestä. Niin kesä -kuin kitka- ja nastarenkaatkin ovat kehittyneet uskomattoman paljon vuosien varrella ja ne takaavat nykyään sellaista pitoa, mikä mahdollistaa hyvin tarkan kaarreajon kovissakin nopeuksissa (erilaisissa keliolosuhteissa) ja myös vakaan jarrutustehon.

Sitten meillä ovat vielä nämä kaiken maailman elektronisetkin apuvälineet. Elektroninen ajonvakautusjärjestelmä (ESC) estää sinua pyörähtämästä ja nelivetojärjestelmät ovat puolestaan niin edistyksellisiä, että ne siirtävät voimaa välittömästi aina sitä eniten tarvitseville pyörille.

Hyvä ajettavuus on nykyään pitkälti normi, eikä poikkeus. Jopa sen arkiauton saa pidettyä tiellä luottavaisin mielin (ja yleensä huonommissakin keliolosuhteissa). Massiivisilla katumaastureilla voi puolestaan ajaa mutkiin yhtä tarkasti kuin niillä pienemmilläkin henkilöautoilla. Onhan se nyt mukavaa, kun ajaminen on tehty helpoksi.

Kuva: Adobe Stock

4. Turvallisuus on valovuosia mennyttä edellä

Joskus kauan sitten ajaminen oli melkoista onnenpeliä, kun asiaa alkaa oikein miettimään. Kun turvatyynyjä ei ollut ja kojelaudat olivat terästä, ainoana turvatyynynä mahdollisen kolarin sattuessa toimi… oma naamasi. Toki niihin aikoihin monet eivät käyttäneet myöskään turvavöitä, joten kolarin sattuessa sitä vain luultavasti lensi ulos autosta aivan kuin katapultilla olisi singottu. Nykyään sitä saattaa sen sijaan ajaa kolarin vähän kovemmissakin nopeuksissa ja silti selvitä ulos lähes naarmuitta (jos alla on uudehko auto). Mutta, toki aina vähän tilanteesta riippuen.

Ensimmäisiä suuria läpimurtoja autojen turvallisuudessa oli korin törmäysvyöhyke. Sen ansiosta tietyt auton osat imevät energiaa sisäänsä ja ohjaavat sitä matkustamon ulkopuolelle. Tietyt osat autossa siis painuvat hallitusti kokoon törmäystilanteessa, eli auto ikään kuin uhraa itsensä suojellakseen sinua. Onhan se huomattavasti mukavampi, että törmäyksessä syntyvä energia haihtuu pois auton rungon eikä sen oman selkärangan kautta.

Turvavyöt ovat tietysti aika lailla itsestäänselvyys (vaikka niidenkään ei pitäisi sitä olla). Ne ovat olleet olemassa jo pitkään, mutta varhaiset versiothan turvavöistä olivat lantiovöitä, jotka huolehtivat käytännössä vain alavartalostasi. Onneksi Volvo kehitti vuonna 1959 kolmipisteturvavyön, joka huolehtii koko kehostasi. On omituista ajatella, että turvavöitä on joskus pidetty enemmänkin vain jonkinlaisena suosituksena, siis joidenkin ihmisten toimesta. Totuus kuitenkin on, että ilman turvavöitä huipputekninen turvallisuusjärjestelmäkään ei pysty sinua pelastamaan.

Mutta, siinä missä turvavyöt varmistavat että pysyt paikoillasi, turvatyynyt puolestaan varmistavat, ettei kuljettaja tai matkustajat lyö kolaritilanteessa päätään auton eri osiin. Nykyäänhän sitä on autoissa jo vaikka minkälaisia turvatyynyjä – on etuturvatyynyjä, sivuturvatyynyjä, turvaverhoja, polviturvatyynyjä ja jalankulkijoiden turvatyynyjä.

Lopuksi meillä on vielä näitä elektronisia apuvälineitä, jotka nousivat jo aiemmissa kohdissa esille. Ajonvakautusjärjestelmä ESC estää sinua tosiaan siis pyörähtämästä, hätäjarrutusjärjestelmät tarkkailevat ympäristöä ja pysäyttävät auton tarvittaessa automaattisesti (ilman että hipaisetkaan jarrupoljinta) ja kuolleen kulman avustimet, kaistavahdit sekä monet muut toiminnot tekevät parhaansa pitääkseen sinut mahdollisimman turvassa koko ajan.

Kolareita sattuu paljon nykypäivänäkin, mutta kehityksen ansiosta yhä useampi ihminen kävelee niistä pois ilman sen kummempia vammoja.

Kuva: Adobe Stock

5. Polttoaineen kulutus on nykyään hyvin maltillista

Tavallaan sen kyllä ymmärtää, että joskus aikoinaan polttoaineen kulutus ei ollut niitä tärkeimpiä asioita autoa valitessa, sillä vaikka autot olivat hyvin janoisia, niin polttoainekin oli todella halpaa.

Sitten hinnat nousivat ja ymmärrettiin, etteivät fossiiliset polttoaineet olekaan ikuisia (tai no, tavallaan ovat ja eivät ole). Markkinoille alkoikin hiljalleen saapua autoja, jotka olivat aiempaa selvästi taloudellisempia (mutta myös aika tylsiä). Niissä ei ollut juuri mitään jännittävää, sillä ne olivat myös tehojen puolesta melkoisia nuhapumppuja.

Onneksi nykypäivänä markkinoilla on autoja, jotka ovat samaan aikaan tehokkaita ja myös taloudellisia. Tähän on useita syitä. Ensimmäisenä voisin mainita turbon. Turbon ansiosta nykyään ei ole enää tarvetta valmistaa yhtä isoja ja janoisia moottoreita kuin aiemmin. Hyvästit 5 litran V8-koneille, nykyään saman tehon saa irti 2 litraisesta ja nelisylinterisestä moottorista, kiitos turbon (toki isoille moottoreille on edelleen paikkansa, ainakin urheilu -ja superautoissa).

Toisena syynä voisin mainita hybriditekniikan. Hybriditekniikan ansiostahan tehokkaat urheiluautot ja kookkaat maasturitkin voivat olla erittäin pihejä kulutuksen osalta.

Vaihteistotkin ovat muuttuneet paljon. Joskus aikoinaan nelivaihteinen automaatti oli normi, nykyaikaisissa autoissa nähdään sen sijaan 8-,9- ja jopa 10-vaihteisia vaihdelaatikoita. Tämän ansiosta moottori pysyy entistä enemmän kulutuksen ja tehon osalta optimaalisella kierroslukualueella.

Täytyy myös muistaa, että autot ovat nykyään paljon aerodynaamisempia kuin aikoinaan. Ja, aerodynamiikka on kuitenkin asia mikä näyttelee todella tärkeää roolia kulutuksen osalta. Autojen suunnittelussa käytetään nykyään apuna esimerkiksi formuloista tuttuja tuulitunneleita, jotta voidaan varmistaa autojen olevan mahdollisimman virtaviivaisia menopelejä (eli ilmanvastuksen halutaan olevan mahdollisimman pieni). 

Sähköautot ovat sitten kokonaan asia erikseen, mutta kuten alussa kirjoitinkin, tämä teksti on tehty nyt nimenomaan polttomoottoriautojen vinkkelistä. Ja niiden osalta voimme olla varsin tyytyväisiä siihen mihin kehitys on vuosien saatossa johtanut.

 Kuva: Adobe Stock

6. Autot ovat pääsääntöisesti varsin mukavia

Aiemmin laatuerot autojen välillä olivat paljon suurempia kuin nykyään, kuten alussa kirjoitinkin. Aiemmin meillä oli premium-autoja, joissa oli paljon erilaisia varusteita, kyyti oli niin pehmeää, että tuntui kuin olisi sohvalla istunut ja istuintilaakin oli suorastaan ruhtinaallisesti. Mutta vastapainona meillä oli sitten autoja, joissa varusteita ei ollut juuri nimeksikään, laatu oli kauttaaltaan heikkoa, istuintilaa onnettoman vähän ja kyytikin hyvin epämukavaa (pienetkin epätasaisuudet tiessä tuntuivat siltä, kuin ne olisivat imeytyneet suoraan selkärankaan).

Entä sitten nykypäivänä?

Nykyään jopa markkinoiden halvimmat autot ovat varsin mukavia, kiitos kehityksen. Moderni perus-sedan saattaa olla jopa mukavampi kuin vanha luksus-sedan. Mutta, mistä tämä oikein johtuu?

No ajettavuuden ja jarrujen kehittyminen ovat ainakin isoja tekijöitä, mutta ne käsittelin jo aiemmissa kohdissa. Myös elektronisia apuvälineitä, kuten kaistavahtia, kuolleen kulman avustinta ja niin edelleen tuli jo vähän läpikäytyä.

Joten, ehkä hyppäämme nyt toisenlaisiin mukavuustekijöihin. Otetaanpa aluksi vaikka kojelauta. Siinä missä autojen kojelaudat ovat nykyään järjestäen selkeitä ja monesti myös minimalistisia kokonaisuuksia, saattoivat ne aikoinaan näyttää melkoiselta sillisalaatilta (etenkin monissa ranskalaisissa autoissa). Myös sisätiloissa käytetyt materiaalit olivat monesti varsin heikkolaatuisia (ja natisevia). Yhä useammissa nykyautoissa käytetyt, niin sanotut soft-touch materiaalit saavat sen sijaan halvemmatkin autot tuntumaan jonkin sortin premium-autoilta.

Useimmissa nykyautoissa on myös jo vakiona yleensä suhteellisen kattavasti varusteita. Ainakin sellaisia perusvarusteita kuin ilmastointi, tuulilasin -ja takalasinpuhallin, vakionopeudensäädin, bluetooth-yhteys puhelimelle tai tuki esimerkiksi Android Auto -tai Apple CarPlay -järjestelmille, ja niin edelleen. Ja jos se auton varustelutaso ei ole aivan alin mahdollinen, alkaa niitä varusteita löytymään paljon enemmänkin. Esimerkiksi sellaisia kuin avaimeton käynnistys, avaimeton ovien lukitus ja avaus, sähkötoiminen takaluukku, parkkitutkat edessä ja takana, liikennemerkkien tunnistus ja monia muita.  

Autojen sisällä oleva melutaso on asia, jossa nähdään edelleen jonkin verran eroavaisuuksia. Aivan halvimmista halvimmissa autoissa sisätilan melu saattaa edelleen olla melko kovaa, etenkin moottoriteillä. Kun taas jossain kalliimmissa autoissa sitä pystyy käytännössä kuiskimaan kovissakin nopeuksissa. Mutta, tämäkin on osa-alue jossa kehitystä tapahtuu jatkuvasti ja yhä useampi uusi auto markkinoilla alkaa onneksi tuntumaan siltä, kuin se menisi sukkasillaan. Ja, tiedän, sähköautoissahan melua on sitäkin vähemmän, kun ei ole esimerkiksi sitä polttomoottorista lähtevää melua, mutta ne ovatkin sitten tosiaan asia erikseen.

Lopuksi täytyy vielä muistaa mainita autojen istuimet, sillä nekin ovat kehittyneet vuosien saatossa. Suuri osa nykyaikaisista istuimista tukee oikeasti selkääsi ja niissä voi (melko) helposti istua useammankin tunnin. Käytännössä kaikista autoista löytyy nykyään myös penkinlämmittimet (ainakin edestä), mikä on oikein hyvä ominaisuus esimerkiksi pakkaskelejä ajatellen.

Mutta, siinä niitä sitten oli. Nimittäin syitä sille, miksi suuri osa nykypäivän autoista on lähes poikkeuksetta melko hyviä. Varmasti niitä syitä olisi paljon muitakin, mutta tuossa on nyt ainakin minun mielestäni ne olennaisimmat.

Tämä on myös erittäin hyvä asia autonostajia ajatellen. Sillä vaikka se oma tietämys autoista ei olisikaan kovin suurta, niin nykyään on enää suhteellisen pieni riski sille, että tulisi heitettyä rahaa kankkulan kaivoon auton oston kohdalla.  

Mitä mieltä sinä olet aiheesta? Kommentoi alle ja mainitse myös, jos jokin olennainen syy jäi nyt mielestäsi puuttumaan.