Nissan Qashqai - onko se edelleen synonyymi sanalle "perusvarma"?

Koeajoin jokin aika sitten täyssähköisen Nissan Ariyan ja mainitsin raporttini alussa, etten ole oikein päässyt perille Nissanin nykyisestä brändi-identiteetistä. Mitä se yrittää viestiä ja kenelle? Kuka tai ketkä ovat sen varsinaista kohderyhmää? Ariya itsessään osoittautui kylläkin varsin positiiviseksi kokemukseksi, erityisesti ajettavuuden, tilojen ja esimerkiksi sisustan materiaalien sekä yleisnäkymän osalta.Saatoin tekstini yhteydessä lisäksi kutsua Nissan Qashqaita tylsäksi, mutta sanottakoon, että kokemukseni perustuikin menneiden vuosien Qashqai-versioihin (sillä aivan uusimmista versioista minulta ei löytynyt kyseisellä hetkellä minkäänlaista kokemusta). Niinpä ajattelinkin, että nyt olisi hyvä hetki koeajaa suhteellisen tuore Qashqai ja antaa sillekin mahdollisuus. Ja, tämä taitaa itse asiassa olla ensimmäinen polttomoottorinen menopeli, josta nyt koeajoraporttia väännän (jo oli aikakin, voisi joku sanoa). Tosin, ennen kuin joku sieltä ehtii kommentoimaan, niin kyllä, tämä kyseinen koeajoyksilö on eräänlainen hybridi, nimittäin kevythybridi. Mutta, kevythybridi on tekniikkana sen kaltaista, että lasken tällaisen auton silti enemmänkin ihan vain polttomoottoriautoksi (sanotte mitä sanotte).

Nissan Qashqai ei missään nimessä ole vieläkään se autorivistön jännittävin tai seksikkäin menopeli. Otetaanpa itse asiassa tähän väliin pieni katsaus Qashqai-mallin historiaan. Ensimmäinen Qashqai saapui markkinoille jo vuonna 2006 ja se oli kaikkien aikojen ensimmäinen crossover. Niihin aikoihinhan katumaasturit olivat suuria ja janoisia. Hatchbackit puolestaan pieniä ja käytännöllisiä, mutta ne eivät sopineet läheskään kaikille. Nissanilla ajateltiin, että mitä jos yhdistettäisiin nuo kaksi? Näin syntyi koko crossover-segmentti (ja nykyäänhän tuntuu siltä, että melkeinpä joka toinen uusi auto markkinoilla on crossover). Qashqai oli auto ihmisille, jotka halusivat näyttää siltä, että heillä on katumaasturi, mutta jotka eivät aikuisten oikeasti halunneet sellaista omistaa. Se oli jonkin verran kompaktimman kokoinen (ja tätä kautta ketterämpi) kuin varsinainen katumaasturi ja myös huomattavasti taloudellisempi. Se oli monella tapaa vallankumouksellinen auto markkinoille saapuessaan. Tuntui kuin joku olisi keksinyt autoilevan maailman vastineen Sveitsin armeijan linkkuveitselle – mutta ruuvitaltan, korkkiruuvin tai minkä tahansa jännittävän ominaisuuden sijasta siinä vain… istuttiin hieman korkeammalla.

Qashqaihan on tullut vuosien varrella tunnetuksi siitä, että se on niin sanotusti perusvarma auto. Se on itse asiassa niin perusvarma auto, että se voisi varmaan toimia jonkinlaisena synonyymina sanalle ”perusvarma”. Ja ehkä se toimiikin, enpä ole vilkaissut asiaa sivistyssanakirjasta. Se tuo tavallaan mieleen collegehousut. Tiedäthän, ne harmaat ja hieman jo kuluneet kollarit, joissa ei ole kerta kaikkiaan mitään jännittävää, mutta jotka on silti niin mukava vetää jalkaan, päivä toisensa jälkeen. Ne ovat käytännölliset eivätkä ne edes yritä olla mitään muuta kuin mitä ne ovat. Täysin sama tunne minulla on aiemmin ollut Nissan Qashqainkin kanssa. Siksi edellä sanottua ei voi pitää edes kritiikkinä, sillä jos jokin asia tuntuu mukavalta, niin silloinhan asioita selkeästi tehdään oikein. Mutta, miten on asian laita vuosimallia 2024 olevan Qashqain kohdalla? Ollaanko edelleen perusvarmuuden ytimessä vai onko Nissan lähtenyt tekemään radikaaleja muutoksia suosituimpaan malliinsa?

Lähdetäänpä aluksi tutustumaan auton ulkonäköön. Ensinnäkin, sen tunnistaa jo kaukaa Qashqaiksi, vaikkakin ulkonäköön on tehty pieniä viilauksia (kun katselin ja vertasin sitä esimerkiksi aiempaan versioon). Suurimmat viilaukset on tehty auton keulaan; etusäleikköä on kasvatettu leveämmäksi ja ajovalot ovat hieman erinäköiset. Peräpäässä muutokset liittyvät lähinnä takavaloihin. Sivusta katsottuna eroavaisuuksia huomaa vähemmän. Kaiken kaikkiaan kyseessä on kuitenkin hyvin Nissanin näköinen auto (eli myönnettäköön, että Nissanilta löytyy selkeä brändimuotokieli, tunnistihan Ariyankin jo kaukaa ehdaksi Nissaniksi). Qashqai on sen verran suosittu automalli (etenkin Euroopassa), että tavallaan myös ymmärtää, ettei sen ulkonäköä ole haluttu lähteä sen kummemmin ronkkimaan. Ja toisaalta, miksi sitä pitäisikään lähteä hittireseptiin koskemaan?  Kaikkien aikojen paras (tai varoittavin) esimerkki hittireseptiin koskemisesta on muuten Coca-Colan tekemä reseptimuutos vuonna 1985. Kuten arvata saattaa, siinä ei kovin hyvin käynyt. Sisältä Qashqai näyttää oikein hyvältä. Sisusta on selkeä ja moderni, ja kaikki tuntuu olevan niin sanotusti oikeilla paikoillaan. Ei tarvitse käytännössä hetkeäkään hapuilla, että ”mistähän tuota ja tuotakin saa säädettyä”. Autosta löytyy iso (12,3 tuumainen) ja hyvin toimiva kosketusnäyttö sekä paljon fyysisiä painikkeita. Kosketusnäytön kautta ei itse asiassa hallita sinällään mitään autoon liittyviä asioita (muuta kuin musiikkia, navigointia ja sen sellaista), vaan ne hoituvat perinteiseen tapaan painikkeiden kautta. Ja, ai että minä tykkään siitä (edeltäviä kirjoituksiani lukeneet ihmiset tietävät tämän). Sen verran vielä tuosta kosketusnäytöstä, että sen takaa löytyy Googlen karttapalvelu ja Qashqai tarjoaa tuen myös Android Auto -palvelulle.

Sisätiloissa käytetyt materiaalit eivät ehkä ole kauttaaltaan yhtä laadukkaat kuin vaikkapa Ariyassa, mutta täytyy muistaa, että hintaakin on tällä autolla melkoisesti vähemmän (siitä hetken päästä lisää). Ajettavuuden osalta auto on jopa pienoinen yllätys, sillä myönnettäköön, olin vähän skeptinen. Mutta, niin olin skeptinen koko Ariyankin suhteen ennen sen koeajoa ja niin vain japanilaiset pääsivät yllättämään skeptikon. Ja, niin kävi tosiaan tälläkin kertaa. Tämä Qashqaihan on erittäin mukava auto ajaa. Ei sen ajettavuus ole ehkä aivan markkinoiden herkintä tai tarkinta, mutta silti varsin vaivatonta ja luonnollisen tuntuista. Alustakin on oikein mukiinmenevä. Joten, kun kyyti on pehmeää ja istuimetkin mukavat, niin mikäs Qashqain ratin takana (tai kyydissä) on istuskellessa. Auton ensisijainen tarkoitushan on kuljettaa paikasta A paikkaan B ja tämän Qashqai hoitaa kyllä kiitettävästi.Tehoa kyseisestä koeajomallista (MHEV 158 Xtronic 2WD N-Connecta) löytyi 158 hevosvoimaa. Sen 1,3 litrainen moottori on pieni, kuten niin monet nykyajan polttomoottorit. Ja, siitä on tosiaan kokoonsa nähden puristettu irti suhteellisen paljon hevosvoimia, mikä pistää mietityttämään, että kuinkahan kestävä se pitkässä juoksussa on. Mutta, ei moottoria voi sinällään kutsua aivan nuhapumpuksi, kun siitä on tosiaan saatu tuon verran tehoa irti. Nollasta sataseen tuo määrä tehoa riittää kuljettamaan tämän etuvetoisen auton noin 9 sekunnissa, mikä on ihan ok lukema. Eli tämä on taas seikka, mikä tekee ajamisesta vaivattomampaa. Ainahan se on mukavampi ajaa, kun tietää ettei esimerkiksi ohittaminen ole järjettömän työn ja tuskan takana. Se on kuitenkin loppujen lopuksi ihan turvallisuuskysymyskin.

Kuten aiemmin mainitsin, tämä kyseinen koeajoyksilöhän on myös kevythybridi (MHEV), mikä tarkoittaa siis sitä, että siitä löytyy perinteisen polttomoottorin lisäksi pieni sähkömoottori. Mutta, sähkömoottori ei kuitenkaan pysty liikuttamaan autoa itsenäisesti, vaan se ainoastaan avustaa polttomoottoria, esimerkiksi liikkeellelähdöissä, kiihdytyksissä ja jarrutuksissa. Eli käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pieni sähkömoottori tekee autosta hieman polttoaineystävällisemmän, mutta ei juurikaan muuta. Tästä päästäänkin auton kulutukseen. Nissan on ilmoittanut yhdistetyksi kulutukseksi Qashqaille 6,4 litraa / 100 km. Itse pääsin omalla, noin 300 kilometrin koeajorupeamallani sellaiseen lukemaan kuin 7,2 litraa / 100 km (ja se sisälsi ajoa niin maanteillä kuin kaupungissakin). Nykypäivän mittapuulla se ei mielestäni kuulosta mitenkään erityisen pieneltä, etenkin kun kyseessä on tosiaan kevythybridi. En ole itse siis täysin vakuuttunut näistä kevythybrideistä. Mutta, mainittakoon, että Qashqai-malleja löytyy myös e-Power -versioina. Ja mitä tämä e-Power sitten oikein tarkoittaa? No, Nissanin verkkosivujen mukaan se on eräänlainen yhdistelmä polttomoottoria, joka lataa akkua, ja sähkömoottoria, joka pyörittää pyöriä. Nissan sanoo e-Power -tekniikan tarjoavan välittömän vääntömomentin sähköautojen tavoin. Eli voidaan puhua tietyllä tapaa vallankumouksellisesta hybriditekniikasta. Istuintilaa Qashqaista löytyy niin edestä kuin takaakin. Kuljettajan paikalla löytää helposti hyvän ajoasennon eikä miltään osin tule mieleen, että tilat olisivat liian pienet itseni kaltaiselle 194-senttiselle kuskille. Muistetaan kuitenkin, että Qashqai on tosiaan crossover eikä mikään katumaasturi (kuten aiemmin kerroinkin ja kuten niin monet varmasti hyvin tietävätkin). Eli tämä seikka on myös hyvä ottaa aina huomioon niitä tiloja arvioidessa. Tavaratilaa Qashqaista löytyy 504 litran verran. Isompiakin tavaratiloja on tämän kokoluokan autoissa nähty, mutta kyllä tuonkin kanssa pärjää varsin mainiosti.

Hintaa kyseiselle koeajomallille kertyy rapiat 38 tuhatta euroa, mikä tekee siitä erittäin kilpailukykyisen omassa luokassaan. Jos kurkataan varustepuolta, N-Connecta -varustelutasosta löytyy pitkälti kaikki tarvittavat perusvarusteet. Esimerkkivarusteista mainittakoon auton etälukitus ja avaus autoa lähestymällä, lämmitetty ohjauspyörä, erilaiset ajotilat (Sport, Normal, Eco), mukautuva vakionopeudensäädin, parkkitutkat edessä ja takana, peruutuskamera, 360-kamerajärjestelmä, liikennemerkkien tunnistus, mukautuvat täys-LED-ajovalot, langaton lataus puhelimelle, Googlen palvelut ja kattavat turvajärjestelmät (esimerkiksi kuolleen kulman varoitin, aktiivinen kaistavahti, risteävän liikenteen varoitusjärjestelmä ja niin edelleen). Tosin, sähköisesti toimivaa takaluukkua sen sijaan ei löydy, mikä on tavallaan pienoinen yllätys (muihin varusteisiin peilaten siis).

Qashqain suurimmat kilpailijat ovat esimerkiksi Hyundai Tucson, Ford Kuga, Kia Sportage, Peugeot 3008 ja Toyota C-HR. Mutta, esimerkiksi uuden Hyundai Tucsonin alkaen-hinnat ovat päälle 33 tuhannen euron, Ford Kugan päälle 36 tuhannen euron, Kia Sportagen päälle 41 tuhannen euron, Peugeot 3008:n päälle 37 tuhannen euron ja Toyota C-HR:n päälle 34 tuhannen euron, joten ainakin näihin nähden Qashqai pärjää erinomaisesti hintavertailussa (uuden Qashqain alkaen-hinnat ovat siis niinkin maltilliset kuin vain 28 tuhatta euroa).

Miten tämän kokemukseni Qashqaista sitten oikein tiivistäisi? Voisi sanoa, että se on auto, jossa ei ole kerta kaikkiaan mitään vikaa. Se ei ehkä ole se kaikista jännittävin auto mitä markkinoilta löytyy, mutta se pärjää todella hyvin kaikilla niillä osa-alueilla, joita suuri osa autonostajista arvostaa. Se on mukava, käytännöllinen ja vaivaton. En keksi äkkiseltään mitään syytä, että miksei Matti tai Maija Meikäläisen kannattaisi siellä autokaupoilla valita uudeksi autoksi Qashqaita, jos hakusessa on kulkupeli ihan tavalliseen arkeen.

Tarkistin muuten ja Autotie-sivustolta löytyy kirjoitushetkellä 711 kappaletta Nissan Qashqain myynti-ilmoituksia, eli se kertonee jotakin kyseisen automallin suosiosta Suomessa. Lopuksi haluan antaa vielä kiitokset Lahden Autosalpa -liikkeelle Qashqain tarjoamisesta koeajoon raportin tekemistä varten.