Nissan Ariya - japanilaiset pääsivät yllättämään skeptikon

Nissan on jotenkin vaikea automerkki itselleni. Enkä tarkoita tätä pahalla, minun on vain kerta kaikkiaan vaikea saada kunnolla otetta kyseisestä merkistä tai sen brändi-identiteetistä. Minkälainen automerkki Nissan haluaa olla ja minkälaista yleisöä se haluaa puhutella? Nissan on tavallaan kuin kirjastonhoitaja, joka istuu hiljaa nurkassa ja nousee aina toisinaan ylös huutaakseen: ”Katsokaa mitä minä olen saanut aikaan!” Ja, istuutuu sitten takaisin alas ja katselee sivusta, kun muut pitävät hauskaa. Muilla tarkoitan nyt tässä yhteydessä siis muita automerkkejä. Nissan ei ole mielestäni ollut nyt samalla tavalla pinnalla kuin vaikka esimerkiksi Kia tai edes niinkin "perus" merkki kuin Toyota. Ei sen puoleen, Nissanit ovat kyllä olleet Suomessa varsin suosittuja jo pitkään. Tästä parhaimpana esimerkkinä on ehkäpä heidän Qashqai-mallinsa, joka todella on varsinainen kansan auto. Se on tavallaan autoteollisuuden vastine beigeille kangashousuille; luotettavat, hieman vaatimattomat ja siksi myös niin täydelliset. On vaikea ymmärtää, että yhtiö, joka on suunnitellut niin räjähtävän ja katu-uskottavan urheiluauton kuin GT-R, on myös suunnitellut jotakin niin tavanomaisen tylsää kuin Qashqai. Eikä tätä tule ymmärtää väärin. Tylsät asiat eivät läheskään aina ole pahasta. Sohvan pohjalla lojuminen sunnuntaina voi olla tylsää, mutta se on samalla myös rentouttavan helppoa ja äärimmäisen mukavaa touhua. Eikä siinä ole mitään pahaa, päinvastoin. Autoilun ei tarvitse olla vaikeata ja Qashqai on tehnyt siitä suomalaisille erittäin helppoa. Qashqai ei ehkä edusta sitä mielikuvituksellisinta autovalintaa ja vaikea sellaisella autolla on ulkopuolisille viestiä oikeastaan muuta kuin, että haluaa päästä paikasta A paikkaan B. Mutta, sehän se toisaalta koko autoilun pointti pitkälti onkin, onhan auto kuitenkin ensisijaisesti kulkemiseen tarkoitettu väline.

Vaikka sain Nissanin kuulostamaan nyt tylsältä ja hivenen harmaalta (anteeksi kaikki Nissan-fanit), niin aina toisinaan he osaavat myös repäistä (eikä edellä mainittu GT-R ole suinkaan ainoa esimerkki tästä). Toisinaan he voivat olla harmaan sijasta jopa… sähkönsinisiä. Nissanhan toimi eräänlaisena edelläkävijänä mitä tulee sähköiseen autoiluun ja he olivat eräänlaisia tulevaisuuteen kurkottelijoita vielä silloin, kun kaikkia muita isoja ja perinteisiä autovalmistajia vielä arvelutti autojen sähköistyminen. Nissan Leaf oli selkeä pioneeri sähköautojen rintamalla, olihan se ensimmäinen massatuotettu sähköauto koko maailmassa. Sen avulla Nissan johdatti kilpailijansakin sähköisyyden valtatielle. Harmillisesti vain he itse vaipuivat jonkinlaiseen horrostilaan tämän jälkeen ja ei mennyt kauaakaan ennen kuin kilpailijat alkoivat painella omien sähköautomalliensa kanssa ohitse oikealta ja vasemmalta. Tällä hetkellä tilanne Nissanin täyssähkövalikoiman osalta on se, että henkilöautopuolella ei ole (ennen uuden Leafin tuloa) kuin tasan yksi täyssähköinen malli, nimittäin Nissan Ariya.

Lahden Autosalpa tarjosi minulle Ariyan pariksi päiväksi koeajoon ja pääsin ajamaan autolla lähemmäs nelisen sataa kilometriä. En osannut etukäteen sanoa kyseisestä mallista juuri mitään, vaan se oli minulle kaikin puolin täysin uusi tuttavuus (en ollut edes googletellut siitä etukäteen mitään, vaan halusin lähteä tutustumaan kyseiseen autoon täysin avoimin mielin). Ja, niin siinä vain kävikin, että Nissan pääsi yllättämään itseni.

Itselleni autoissa merkitsee aina eniten ajettavuus ja yleinen ajotuntuma. Nissanin tapauksessa kävi nopeasti ilmi, että auton suurin vahvuus on ehdottomasti ajettavuusrintamalla. Eli kyllä sen huomaa, että Nissanilla on pitkä historia takanaan autonvalmistajana. Ariyahan on itse asiassa todella hyvä auto ajaa, etenkin nelivetoisena (jollainen koeajoversiokin oli). Keliolosuhteet toisena koeajopäivänä olivat kaikkea muuta kuin ihanteelliset; oli loskaa, jäätä ja jonkinlaisena kirsikkana kakun päällä vieläpä jäistä tihkusadettakin. Siinä missä muut tuntuivat järjestäen ajavan supervarovaisesti ja selvää alinopeutta, saattoi Ariyalla ajella normaalisti rajoitusten mukaan, ilman että esimerkiksi liukkauteen olisi tarvinnut kiinnittää sen enempää huomiota. Ohjaus tuntui sopivan kevyeltä ja tunnokkaalta, ja ajaminen oli helppoa niin maantiellä kuin kaupungissakin (kääntösädekin oli varsin pieni, eli voidaan puhua kokoisekseen ketterästä menopelistä, jolla varmasti pärjää suuremmankin kaupungin hulinassa ja ahtaissa paikoissa). Alustakin tuntui varsin tasapainoiselta ja mukiinmenevältä, jonkinlaiselta yhdistelmältä mukavuutta ja pientä sporttisuutta.

Entä sitten Ariyan visuaalinen anti? Ulkomuotoilun puolesta auton tunnistaa nopeasti Nissaniksi. Siinä on paljon samoja piirteitä ja vivahteita kuin esimerkiksi siinä iki-ihanassa Qashqaissa, eli muotoilun puolesta auton pitäisi olla helposti lähestyttävä kapistus meille suomalaisille. Ehkä ainoa moite ulkonäössä liittyy siihen, että jonkinlaista pientä särmää olisi saanut olla enemmän (samaan tapaan kuin esimerkiksi Renault Scenic E-Techissä). Silloin auto erottuisi paremmin edukseen parkkirivistä. Mutta, nämä ovat toki puhtaasti makuasioita.

Sisältä auto on minimalistisen ylellinen ja jotenkin… skandinaavinen. Tuntuu siltä kuin joku olisi ottanut skandinaavisen ”hygge”-käsitteen ja lisännyt siihen hieman japanilaista eleganssia. Tämä pätee ainakin tällaiseen synteettisellä mokkaverhoilulla olevaan versioon, jollainen koeajoauto oli. Mokkaverhoilussa vain on ajatonta tyylikkyyttä ja myös sellaista tietynlaista premium-fiilistä. Kaiken kaikkiaan Ariyan sisätiloissa vallitsee hyvä feng shui ja selkeä harmonia. Siinä missä Scenic E-Techissä oli (näin jälkeenpäin ajateltuna) ehkä jopa vähän liikaakin kaikenlaista meneillään, on Ariya täysin toista maata ja ehkä enemmän varttuneeseen makuun sopiva valinta.

Yllättävää kyllä, mikään ei myöskään nitise tai natise sisätiloissa, vaan kaikki käytetyt materiaalit ja muovit tuntuvat erittäin jämäköiltä ja laadukkailta. Sellainen niin sanottu halpa muovi loistaa poissaolollaan.

Mutta, yksi osa-alue, jossa Nissan on kyllä suoraan sanottuna hieman muita jäljessä, on digitaalinen puoli. Jos ajatellaan vaikka Ariyan keskinäyttöä, sen takana oleva käyttöjärjestelmä ja näytön tarkkuus ovat selkeästi perässä mitä tulee esimerkiksi Rellun tai Volvon vastaaviin (jostain Teslasta nyt puhumattakaan). Ja tämä on suuri sääli, koska tuolla digitaalisellakin puolella on monesti iso merkitys ainakin nuoremmalle kuljettajakatraalle, ovathan he tottuneet operoimaan vaikka minkälaisten digitaalisten välineiden kanssa jo pienestä pitäen. Tietyllä tapaahan on käynyt myös niin, että auton sähköisyyden oletetaan nykyään olevan jonkinlainen lupaus siitä, että myös digitaalisuus on viety autossa toiselle tasolle (tästä on taas Teslaa kiittäminen tai syyttäminen). Kun tämä lupaus ei sitten täysin toteudukaan, saattaa kuluttaja kokea pettyvänsä. Onneksi on myös meitä itseni kaltaisia, joille digitaalisuus ei ole kaikki kaikessa (ainakaan autoissa) ja jotka arvostavat paljon esimerkiksi fyysisiä painikkeita, niitä tästä Ariyasta nimittän löytyy ainakin jokunen. Keskinäytön alapuolelta löytyy esimerkiksi iso, fyysinen säädin äänenvoimakkuudelle ja sen alapuolelta taas useampi fyysinen painike ilmastoininnin säädölle ja etu- sekä takalasin lämmitykselle (kyse on ehkä enemmänkin jonkinlaisesta painuvasta kosketuspaneelista kuin varsinaisista ulkonevista painikkeista, mutta tuntuma on joka tapauksessa saman kaltainen kuin painikkeissa).

Lisävarusteiden osalta Ariyalla on pullat hyvin uunissa, ainakin mitä tulee koeajoversioon. Ajamastani autosta löytyi esimerkiksi 360 asteen kamerajärjestelmä, avattava lasikatto, BOSE 10 kaiutin-järjestelmä (joka kuulosti oikein hyvältä), tuulilasiin heijastuva HUD-näyttö ja älykäs taustapeili. Älykäs taustapeili on itse asiassa poikkeus mitä tulee äsken kommentoimaani digitaaliseen puoleen, sillä se on jotakin sellaista, mitä ei vielä kovin monesta autosta löydy.

Minkä verran autosta löytyy sitten istuintilaa? No, hyvin reippaasti. Japanilaiset ovat selvästi halunneet ajatella autossa istuvien ihmisten mukavuutta. Tilaa löytyy etupenkeillä lähes joka suuntaan katsottuna ja sopivan ajoasennonkin hakeminen on helppoa jopa itseni kaltaiselle lähes parimetriselle kuljettajalle. Mutta, ei takapenkeilläkään ole yhtään hullummat oltavat, vaan Ariyan tapauksessa tuntuu pikemminkin siltä, että jokainen paikka on se paras paikka. Ei hankalaa jalkojen asettelua, ei polvia leuassa eikä kiistelyä siitä, että kuka saa istua etupenkillä. Ariyassa kaikki istuvat oikein mielellään, istui sitä sitten edessä tai takana. Tähän väliin täytyy myös kehua auton varsinaisia istuimia. Nykyautoissahan istuimet ovat monesti joko liian sporttisia eli jämäköitä tai sitten liian pehmeitä. Ariyassa sen sijaan on onnistuttu löytämään hieno tasapaino pehmeyden ja tukevuuden välimaastosta ja ajonautinto ei jää ainakaan istuimista kiinni.  

Tavaratilaa Ariyasta löytyy 468 litraa ja takapenkit kaadettuna kaiken kaikkiaan 1350 litraa. Tavaratilan koko on itse asiassa jopa pienoinen pettymys tämän kokoluokan autolle, sillä esimerkiksi samalle alustalle rakennetusta Scenic E-Techistä tavaratilaa löytyy 525 litraa. Eikä Ariya ole kuitenkaan mikään pieni auto, onhan se jonkinmoinen SUV. Tai no, minun mielestäni se putoaa enemmän crossover-kategoriaan ja Nissan itse taitaa puhuu kyseisestä autosta sekä crossoverina että SUV:na. Eli, ota siitä nyt selvää.

Sähköautoissahan meiltä kiinnostaa luonnollisesti aina se kyseisen auton range. Tein Ariyalla range-testin toisena koeajopäivänä (jolloin keliolosuhteet olivat haasteelliset, kuten jo mainitsinkin) ja ajelin Lahdesta Tampereelle sekä takaisin. Aikaisin aamulla lähtiessä akun kapasiteetti oli 83-prosenttia ja rangeksi auto näytti 277 kilometriä. Lämpötila oli nollan paikkeilla ja auto oli seissyt koko yön ulkona. Tein visiitin Tampereen keskustassa ja lähtiessäni ajelemaan takaisin Lahteen päin, oli akun kapasiteetti 44-prosenttia ja jäljellä olevaksi rangeksi ajotietokone näytti 152 kilometriä. Auton aamulla antamiin kapasiteettilukemiin ja range-arvioon saattoi siis luottaa hyvillä mielin ja jäljellä olevan rangen olisi ainakin periaatteessa pitänyt riittää koko paluumatkalle (keli oli tässä vaiheessa kolmen asteen verran plussan puolella ja akkukaan ei ollut enää kylmä). Mutta, sanontahan kuuluu, että pessimisti ei pety. Siksi en uskaltanutkaan ajaa akkua aivan tyhjäksi, vaan pysähdyin takaisintulomatkalla kauppakeskus Tuuloselle lataamaan akkua muutamaksi minuutiksi. Tuuloselle tultaessa akun kapasiteetti oli itse asiassa 19-prosenttia ja sieltä lähtiessä 29-prosenttia (jolla sitten selvisinkin takaisin Lahteen varsin mallikkaasti).

Minkälaiset range-lukemat tai lupaukset Nissan sitten itse antaa Ariyalle? Koeajoversio oli varustettu 87 kWh -akulla ja sille Nissan lupaa rangeksi (optimaalisissa olosuhteissa) jopa 515 kilometriä. Jos akku olisi aivan täynnä, pääsisi sillä varmasti ainakin 300 kilometriä lauhkeissa talviolosuhteissa (sen uskallan sanoa). Ehkä jopa 350 kilometriä, jos yrittäisi ajella oikein ekologisesti. Mutta 400 kilometriin pääseminen ja siitä yli vaatii varmaankin jo suotuisia kesäolosuhteita.

Nyt kun muistan, niin käydäänpä läpi auton teholukematkin. Tehoa 87 kWh-versiosta löytyy 302 hevosvoimaa ja vääntöä puolestaan 600 Nm. Ariya tuntuikin lähtevän valoista liikkeelle varsin ripeästi ja ohituksetkin onnistuivat tuosta noin vain, ilman sen suurempia ongelmia. Mistään varsinaisesta raketista ei toki voida puhua ja kaukana ollaan esimerkiksi joidenkin Teslojen teholukemista ja kiihtyvyydestä, mutta kyllä Ariyalla tavallinen pulliainen pärjää varsin mainiosti. Ei sillä niin sanotusti jalkoihin ainakaan jää.

Hinnan osalta Ariya on melko samalla viivalla esimerkiksi aiemmin testaamieni Scenic E-Techin ja Ford Explorerin kanssa. Ariyan alkaen hinta on 42 812 euroa, mutta koeajoversion hinta varusteineen olikin sitten jo noin 58 000 euroa. Se on toki edelleen korkea hinta monille tavan tallaajille, mutta sähköautojen yleistä hintatasoa ajatellen se ei ole kovin paha.

Summa summarum, Nissan Ariya on varsin mielenkiintoinen tuttavuus sähköautorintamalla. Se ei välttämättä ole se jengin räiskyvin kaveri, vaan pikemminkin kaveri, johon voi luottaa ja jonka kanssa on mukava hengailla. En edelleenkään tiedä täysin, että mikä on Nissanin varsinainen brändi-identiteetti, mutta sen tiedän, että Ariya tekee ajamisesta helppoa ja tarjoaa helpon siirtymän sähköautojen pariin esimerkiksi niille lukemattomille Qashqai-kuskeille, joita tässä maassa riittää.