Renault Scenic E-Tech - kyllä ne ranskalaisetkin osaavat

Ranskalaiset autot herättävät tunteita meissä monissa. Ranskalaiset ovat nimittäin halunneet olla autojensa suhteen aina hieman… erilaisia. Ranskalaisia voi syyttää monesta, mutta ei ainakaan mielikuvituksen puutteesta. Niin, sanotaanko mielenkiintoisia, ratkaisuja on vuosien aikana ranskalaisautoissa nähty. Mutta, erilaisuus ei välttämättä ole kuitenkaan aina pahasta. Joskus se voi tarkoittaa myös vaihtelua ja kerta kaikkiaan vain jotakin uutta ja virkistävää. Näin koin asian (pitkälti) myös uusimman koeajopelin, eli Renault Scenic E-Techin kohdalla.

Myönnettäköön, että oma aiempi kokemukseni ranskalaisautoista ei ole välttämättä se kaikista laajin. Olen toki ajanut ranskalaisia autoja ja istunut monen eri ranskalaismerkin ja mallin kyydissä, mutta omat autoni ovat aina olleet saksalaisia tai japanilaisia (no, mahtui sinne itse asiassa yksi jenkkimerkkikin joukkoon). Edellinen ranskalaisauto jota ajoin oli vuoden 2019 Peugeot 508 (koeajo tapahtui niin ikään vuonna 2019, eli siitäkin on jo viitisen vuotta vierähtänyt). Pakko kuitenkin todeta, että tuo kyseinen auto jätti jälkensä minuun ja harkitsin yhdessä vaiheessa jopa sellaisen hankkimista. Mieleen autosta jäivät muun muassa torahampaiden muotoiset etuvalot (tietysti kun ärjyvästä kissapedosta puhutaan), Ritariässän ainakin etäisesti mieleen tuovat takavalot, ”piano keys” -painikkeet, jotka saivat itsensä tuntemaan hävittäjälentäjäksi (tai ehkei sittenkään), sekä varsin kompakti (ja samalla näppärän) kokoinen ratti. Eli kuten huomaatte, tuossa oli hyvä esimerkki erilaisesta, mutta ei välttämättä huonolla tavalla erilaisesta.

Mutta, hypätään sitten varsinaiseen tämänkertaiseen aiheeseen, eli Renault Sceniciin, jonka koeajo jäi selkeästi plussan puolelle. Scenic E-Tech on melko lailla suora kilpailija kokonsa puolesta esimerkiksi Tesla Model Y:lle, joka on ollut markkinoilla jo pidemmän aikaa. Ranskis pärjää yllättävänkin hyvin jenkkiä vastaan vertailussa, sanoisin, vaikka moni ehkä saattaakin mieltää Teslan hivenen enemmän premium-vehkeeksi ihan vain brändin vuoksi (itse en välttämättä kuulu tähän joukkoon).

Aloitetaan visuaalisesta ulosannista. Scenic näyttää erittäinkin sporttiselta ja muotokieleen on haettu selkeästi vaikutteita useammastakin eri autosta. Se muistuttaa jotakin, mutta en saa aivan kiinni että mitä. Ehkä Kiaa… Joka tapauksessa, ulkoinen muotoilu on mielestäni varsin onnistunut. Scenic näyttää modernilta, sporttiselta ja varsin trendikkäältä, ja kyllä tuollaisella pirssillä kelpaa vaikka liiketapaamisiin ajella.

Trendikkyys jatkuu sisätiloissa, joista löytyy lisäksi tunnelmavalaistus, mitä pystyy itse säätämään. Mutta, verrattuna esimerkiksi edelliskertaiseen koeajoautoon eli Volvo EX30:een, vastaavanlainen minimalistisuus loistaa poissaolollaan. Toki tästäkin autosta löytyy nykytrendin mukainen erittäin suurikokoinen keskinäyttö, mutta sen lisäksi löytyy myös fyysisiä painikkeita (mistä iso peukku Renaultille). Ilmastointia ja lasien lämmitystä pystyy ainakin säätämään näytön alla olevista painikkeista. Toki, tämä luo myös jonkinlaisen ristiriitaisuuden. Tavallaan tuntuu myös hieman väärältä, että autossa on painikkeita, kun on kuitenkin päätetty mennä noin isolla (12 tuuman) näytöllä. Mutta, fyysisten painikkeiden ystävänä, en siltikään valita. Valitettavaa sen sijaan keksin etupenkin mukitelineen osalta. Se on nimittäin sijoitettu erittäin alas, ja lisäksi kun istuu etupenkillä, keskikonsolin etupäähän sijoitettu jonkinlainen "kolikkotasku" tulee sen verran ikävästi tielle, että esimerkiksi pienen kahvikupin kurottelu kesken ajon vaatii jo jonkinlaista akrobatiaa (ja siinä kohtaa on myös suuri riski siihen, että joko huomio karkaa liiaksi liikenteestä tai kahvikuppi on pian nurin lattialla). Tai, mistä sitä tietää, ehkä ranskalaiset ovat ajatelleet, että mukitelineeseen tulisi laittaa jotakin isompaa, kuten vaikka patonki tai viinipullo. 

Seuraavaksi voitaisiin puhua istuintilasta, jota löytyy todella hyvin, niin edestä kuin takaa. Scenicillä matkustaa tilojen puolesta erittäin mukavasti pidempiäkin matkoja. Ajaessa tuntui lisäksi siltä, että väljyyttä oli käytännössä joka puolella jopa itseni kaltaiselle isokokoiselle ihmiselle. Ja, takapenkkiläisille jäi silti varsin ruhtinaallisesti istuintilaa, vaikka penkki melko takana itselläni olikin.

Tavaratilaa näytti sitäkin löytyvän perustarpeisiin varsin riittävästi, yhteensä 545 litraa, eli sinne mahtuvat kauppakassit, matkalaukut ja muut mökkitarpeet. Vertailun vuoksi, esimerkiksi BMW:n iX -mallissa tavaratilaa on 500 litraa ja Mersun EQE SUV -mallissa puolestaan 520 litraa. Volkswagen iD.4 jää sekin hieman jälkeen, siinä tavaratilaa on 540 litraa. Kyllä Scenicissä selvästi on aineksia esimerkiksi lapsiperheiden uudeksi suosikiksi. Toki Tesla Model Y:lle hävitään tässä selkeästi; siinä tavaratilaa on jopa 854 litraa.

Hypätään sitten keskinäytön antimiin. Sen (tai pitäisikö sanoa, että senkin) käyttöjärjestelmänä on Google, eli autosta löytyvät Googlen kartat ja navigointi sekä mahdollisuus ladata Google Play-kaupasta sovelluksia. Näytön kautta pääsee myös säätelemään monia autoon liittyviä ominaisuuksia, kuten esimerkiksi ajotilaa (kuten vaikka comfort tai sport), ajoavustimia, istuinten asetuksia tai vaikka sitä tunnelmavalaistusta. Yksi asia mikä tosin näytössä hieman häiritsi oli se, että siinä tuntui muutaman kerran olevan pienen pientä viivettä ja se ei lisäksi reagoinut kosketukseen aivan yhtä herkästi kuin esimerkiksi Volvo EX30:n vastaava.  Pieniä juttuja ehkäpä, mutta kosketusnäyttöjen orjat saattavat huomata ne pienetkin erot.

Entä kuinka tehokas auto Scenic E-Tech sitten on? Hevosvoimia löytyy yhteensä 220, mikä ei ehkä kuulosta järjettömän suurelta monia tämänhetkisiä sähköautoja ajatellen, mutta kyllä se asiansa ajaa. Kiihdyttäminen moottoritielle ja hitaampien ohitteleminen sujuvat melko vaivattomasti. Mutta, jos vertaa esimerkiksi siihen aiemmin ajettuun EX30:een, niin samanlaista fiilistä ei pääse kiihdyttäessä syntymään. Siinä missä koeajamani EX30-versio kiihtyi nollasta sataseen reilussa viidessä sekunnissa, vie se Scenicillä aikaa reilut kahdeksan sekuntia. Selkä ei painu siis samalla tavalla penkkiin kiinni kaasupoljinta painaessa, tosin joillekin tämäkin voi olla jopa positiivinen seikka. Joillekin sähköautojen kiihtyvyys saattaa tuntua polttomoottoristen autojen (ja en siis puhu nyt polttomoottorisista urheiluautoista) jälkeen sen verran utopistiselta, että voi jopa ujostuttaa painaa sitä kaasupoljinta kunnolla. Scenicillä sitä kaasua sen sijaan uskaltaa ujompikin heti vähän rohkeammin painaa.

Ajettavuus Scenicissä oli varsin mukiinmenevä. Ajotuntuma oli kohdallaan niin kaupungissa, motarilla kuin maantielläkin, ja auto reagoi ohjaukseen herkästi. Alusta tuntui myös pehmeältä, kuten sen tällaisessa perheystävällisessä autossa tulee ollakin. Joskus jopa ihmetyttää, kun näkee markkinoilla aivan tavallisia kulkupelejä, jotka on varustettu sporttipenkeillä ja astetta kovemmalla (ja sitä kautta sporttisemmalla) alustalla. Jos alla on vaikka aivan puhtaasti perheauto, niin miksei se silloin voi olla myös sitä? Pelkät penkit ja alustat eivät tee autosta sporttisempaa, jos ajo-ominaisuudet ja teholukemat eivät niin ikään ole sporttisella tasolla.

Alkuperäinen ajatukseni oli tehdä Scenicillä aiemmin ajetun EX30:n tapaan jonkinlainen range-testi, olihan tämä koeajamani auto nimenomaan Long Range -versio, eli valmistajan ilmoittaman kokonaisrangen sillä piti olla jopa 619 kilometriä (tosin, muistettakoon, että tuo lukema on jälleen laskettu ihanteellisia olosuhteita ajatellen, mitä ne eivät Suomen syksyssä ole). Suunnitelmani kuitenkin muuttuivat viime hetkellä, joten teinkin autolla vain lyhyemmän ajelun varsinaisen range-testin sijaan.

Kun lähdin aamupäivästä kotoani Lahdesta liikenteeseen, näytti akku varaustasoksi 98 prosenttia ja rangeksi 428 kilometriä. Ajoin moottoritietä pitkin (talvinopeuksilla) Heinolaan, jossa sitten ajelin hetken aikaa keskustassa, ennen palaamista takaisin Lahteen. Takaisin ajelin tosin rauhallisempaa maantietä, eli Vanhaa Heinolantietä pitkin ja maltillisemmilla nopeuksilla. Kokonaismatkaa kertyi tälle reissulle kaiken kaikkiaan noin 85 kilometriä. Reissun päätteeksi varaustasoa näytti olevan jäljellä 77 prosenttia ja rangea puolestaan 367 kilometriä. Eli, koska ajotietokone säätelee niin paljon rangea matkan aikana (ajotyyliä ja nopeutta seuraillen), ei ajotietokoneen antamiin lukemiin voi täysin luottaa, tässäkään autossa. Ottaen huomioon, että tein useamman nopean kiihdytyksen ja lämpötila ulkona oli koko ajan vain noin neljän asteen paikkeilla, piti varaus mielestäni yllättävänkin hyvin pintansa. Renault muuten mainostaa verkkosivuillaan, että 30 minuutin latauksella pitäisi Scenic E-Techillä pystyä ajamaan jopa 2 tuntia moottoritiellä. Sekin voi olla aika tärkeä asia esimerkiksi perheen mökkireissuja suunnitellessa.

Hintansa puolesta Scenic E-Tech asettuu aika lähelle esimerkiksi Tesla Model Y:tä ja Kia EV6:sta. Sen alkaen hinta on noin 41 tuhatta euroa, mutta koeajamani yksilön hinta olikin sitten jo lähellä 60 tuhatta, eli vajaat 58 tuhatta euroa. Koeajamani yksilön varustetaso oli nimeltään Iconic ja se ei ole se kaikista kattavin, mutta toki auto sisälsi jonkin verran myös maksullisia lisävarusteita, kuten esimerkiksi sähköisesti himmentyvän Solarby -lasikaton (mikä oli itse asiassa todella hyvä) ja laajemman avustin-paketin (mihin sisältyy esimerkiksi 360-kamerajärjestelmä, kaistavahti, katvealueen varoitin ja älykäs vakionopeudensäädin). Yksi varuste, mikä tuohon Iconiciin sisältyy vakiona, on Harman Kardonin äänentoisto, mutta tässä kohtaa tulee seuraava moitteeni. Mikä ihme siinä on, että Renaulteissa tuntuu aina poikkeuksetta olevan suhteellisen keskinkertainen äänentoisto (etenkin kun nyt puhutaan vieläpä Harman Kardonista).

Jos minun pitäisi äkkiseltään valita, että hankkisinko mieluummin Volvo EX30:n vai Renault Scenic E-Techin (vertailen nyt näitä kahta, koska EX30 on niin tuoreessa muistissa), päätyisin ehkä kuitenkin EX30:een. Ensivilkaisulla kaikki on Renaultissa hulppeampaa ja hienompaa (ehkä myös siksi, koska Volvon linja on kovin niin minimalistinen ja onhan EX30 tietysti myös niin sanotussa budjettiluokassa sähköautojen osalta). Mutta, kun autoja alkaa tarkastelemaan tarkemmin, niin esimerkiksi sisätiloissa käytetyt muovit tuntuvat selkeästi laadukkaammalta EX30:ssa kuin Scenicissä, mikä on tavallaan yllättävää ja toisaalta taas ei. Yllättävää siksi, koska hintaa Scenicillä on jonkin verran enemmän (toki hieman varustelutasosta riippuen), mutta ei niin yllättävää taas siksi, koska kyseessä on ranskalainen auto. Anteeksi tässä kohtaa yleistykseni, mutta tämä on kanssa yksi niistä asioista, joka on monesti ollut ranskisten heikkous, materiaalien laadukkuus nimittäin.

Toki, jos minun pitäisi sanoa voittaja vaikkapa pelkästään istuintilojen perusteella, ei tämä olisi edes kunnon kilpailu, niin ylivoimaisesti veisi Scenic voiton (ja onhan auto toki myös muutoin paljon isokokoisempi. Pituutta Scenic E-Techillä on 4,46 metriä, kun taas EX30:lla sitä on 4,23 metriä. Myös ulkoisessa muotoilussa Scenic veisi pidemmän korren. Kuten totesin EX30-arviossani, pidän toki paljon Volvojen nykyisestä muotokielestä ihan yleisestikin ottaen, mutta Scenic vain yksinkertaisesti on erittäin trendikkään näköinen menopeli, jota kelpaa katsella pidempäänkin.

Sitten jos katsotaan taas sitä hintaa, tai tehoja ja kiihtyvyyttä, tai keskinäytön toimivuutta (ja ihan ehkä logiikkaakin), on EX30 selkeä voittaja. Tähän väliin kuitenkin todettakoon, että niin moni nykypäivän autoista on jo sen verran hyviä, ettei täysin metsään oikein voi edes mennä, jos on kyseessä tavallinen Matti tai Maija Meikäläinen, joille tärkeintä on vain päästä paikasta A paikkaan B.  Esimerkiksi vielä pari vuosikymmentä sitten tilanne oli aivan toinen ja eri automerkkien sekä mallien välillä saattoi olla hyvinkin suuria eroja. Nyt kyse alkaa lähinnä olemaan vain mieltymyksistä ja nyansseista. Scenicillä pääsee varmasti perille yhtä luotettavasti kuin vaikkapa uudella sähköisellä Bemarillakin. Tai sillä Volvolla. Ja, vaikka sanotaankin, että itse matka on tärkeämpi kuin päämäärä, niin kyllä autoilussa edelleen yksi tärkeimmistä kriteereistä on se päämäärän saavuttaminen. Se on vähän niin kuin koko autoilun pointti, ainakin ylivoimaisesti suurimmalta osin.

Summa summarum, Renault Scenic E-Tech on mielestäni hyvä osoitus ranskalaisten autojen kehityksestä viimeisten vuosien aikana ja myös siitä, että erilaisuus voi olla hyvästä. Nyt se erilaisuus alkaa olemaan toki melko pientä menneiden vuosien ranskiksiin verrattuna, mutta edelleen löytyy jotain uniikkia tästäkin ranskalaisesta. Ja, ehkä se pieni uniikkius on juuri se asia, joka laittaa sen perheenisän -tai äidin autokaupoilla valitsemaan Rellun vaikkapa sen Teslan tai Volvon sijasta.

Lopuksi haluan vielä antaa kiitokset Lahden Autosalpa -liikkeelle Scenicin tarjoamisesta ajoon koeajoraporttia varten.