Skoda Enyaqiin on helppo ihastua

Tshekki on jo pitkään tunnettu loistavista jääkiekkoilijoista ja hyvästä oluesta, mutta ei ehkä niinkään järisyttävistä autoistaan (tai riippuu ehkä siitä, että mitä sillä järisyttävyydellä tarkoitetaan). Skodat olivat aikoinaan suuri vitsien kohde eivätkä ne olleet varsinaisesti tunnettuja laadukkuudestaan. Sittemmin Skodasta, etenkin Octaviasta, tuli Suomessa eräänlainen kansan auto ja se keikkui pitkään top-3 suosituimpien automallien joukossa (jos puhutaan siis uusista autoista). Mutta, vielä tuolloinkin ja suosion ollessa suurimmillaan, osa piti niitä jonkinlaisina köyhän miehen Volkkareina. Mutta, nyt sähköistymisen myötä, näyttää siltä, että tshekkiläiset ovat todellakin keksineet itsensä uudelleen, sen verran helppo on nimittäin esimerkiksi Skoda Enyaqiin ihastua. Ja, Enyaqin myyntilukuja katsellessa näyttää siltä, että suomalaiset ovat siihen todellakin ihastuneet (aiheesta hetken päästä lisää).

Myönnettäköön, tulen vähän jälkijunassa tässä, sillä Enyaqhan saapui markkinoille jo vuonna 2020. Couplé-mallinen Enyaq, joka itselläni oli nyt koeajossa, tuli sekin markkinoille jo vuonna 2022. Ja, aivan lähiaikoina on tulossa saataville tämän vuoden versio Enyaqista. Oli miten oli, kun Lahden Nelipyörän kautta tarjoutui mahdollisuus koeajaa viime vuoden Enyaq (85x SportLine Business), en pistänyt pahakseni. Sen verran kauan olen Enyaqia kuitenkin liikenteessä katsellut (ja salaa ihastellut). Ulkoiselta olemukseltaanhan Enyaq on oikein sporttisen ja tyylikkään näköinen menopeli. Siinä on tietynlaista asennetta ja rouheutta, ja se seisoo tukevasti omilla jaloillaan. Sen ei todellakaan tarvitse nöyristellä ”isoveljensä” Volkswagenin vierellä, vaan pikemminkin päinvastoin. Ulkonäöllisesti Enyaq pieksee esimerkiksi ID.4:n mennen tullen, ainakin minun mielestäni. Ja, täytyy sanoa, että Enyaq viehättää itseäni etenkin Coupé-mallisena. Noissa Coupé-perissä vain on sitä jotain, jonkinlaista ajatonta tyylikkyyttä. Yksi hieno yksityiskohta Enyaqin ulkonäössä on se, että tshekkiläiset ovat päättäneet laittaa autoon etusäleikön, vaikkei sellaiselle sähköautoissa olekaan tarvetta. Jos olen täysin rehellinen, niin osa nykypäivän sähköautoista näyttää hiukan hölmöiltä juurikin sen vuoksi, koska niistä puuttuu tuo etusäleikkö. En tiedä mikä siinä on, ehkä sitä on vain vuosien saatossa silmä sen verran tottunut noihin etusäleikköihin, että sellaisen puuttumisen huomaa heti. Sivusta katsottuna Enyaq on selkeästi SUV, korkea ja sopivan tuhti. Auton olemus on kaiken kaikkiaan ainakin jokseenkin huomiota herättävä. Kyllä tuollaisen ihan mielellään omaan kotipihaansa parkkeeraa ja saa luultavasti naapuripihoista muutaman uteliaan (ja ehkä kateellisen) katseenkin.

Myös sisätilat ovat Enyaqissa onnistuneet. Ne ovat selkeät, sopivan yksinkertaiset ja fyysisiäkin painikkeita löytyy. Ja kyllä, aion taas paasata teille fyysisten painikkeiden hienoudesta. Koska, kun on ajamassa ja päähän nousee ajatus esimerkiksi tuulilasinpuhaltimen aktivoimisesta, ei mene kuin sekunti ja olet onnistuneesti painanut painiketta, ilman että katseesi on juurikaan harhaillut pois tieltä. Mutta, otetaanpa sitten tarkasteluun vastaava tilanne autossa, jossa on vain kosketusnäyttö. Ensin sinun pitää luultavasti etsiä jonkin erillisen valikon takaa paikka, josta tuo tuulilasinpuhallin aktivoidaan. Kun sitten löydät sen (ja kun katseesi on jo jonkin aikaa harhaillut näytöllä tien sijasta), sinun täytyy yrittää vielä sormella osua oikeaan kohtaan näytössä (mikä saattaa olla hankalaa, jos on esimerkiksi yhtään töyssyinen tie). Ja, jos näyttö on esimerkiksi kovan pakkasen jäljiltä yhtään kohmeinen, niin se ei välttämättä edes reagoi heti kosketukseen. Fyysisten painikkeiden painaminen vain on niin paljon helpompaa ja nopeampaa, ja on sääli, että niin monet autosuunnittelijat priorisoivat nykyään estetiikan käytännöllisyyden edelle.

Enyaqistakin toki löytyy iso kosketusnäyttö keskeltä, mutta sen alapuolelta löytyy tosiaan myös fyysiset painikkeet ainakin tietyille tärkeille toiminnoille, kuten esimerkiksi sille tuulilasinpuhaltimelle. Sen verran tosin täytyy kehua keskinäytön takaa löytyvää navigointijärjestelmää, että se näyttää selkeästi lähistöltä löytyvät latausasemat ja jopa sen, että kuinka suurella teholla niissä pystyy autoa lataamaan.

Sisustan osalta on vaikea keksiä valittamista, kun kaikki kerran toimii niin hyvin ja vielä näyttääkin melko tyylikkäältä. Mitään varsinaista vau-efektiä on ehkä turha odottaa, mutta säästetään se esimerkiksi niille saksalaisille premium-merkeille.

Mitenkäs se ajettavuuspuoli sitten? Paljastuuko karu totuus ratin takana vai jatkaako Enyaq ihastuttamista myös tällä osa-alueella? No, kyllä se vain niin on, että Enyaq on oikein kelpo menopeli myös tien päällä. Ajettavuus on herkkää ja tunnokasta, eli juuri sellaista kuin sen pitääkin olla. Alusta paikoittain hieman pompottaa, mutta tämän yksilön kohdalla sen selittää urheilualusta, mikä on yleensä vähän tavallista jäykempi. Jos taas kaipaa astetta pehmeämpää kyytiä, niin sitten kannattaa valita Enyaqiin esimerkiksi perinteisemmän alustan omaava Style-varustelutaso.

Yksi asia mikä hieman yllätti oli se, että auton perä tuntui jatkuvasti melko irtonaiselta, vaikka kyseessä oli vieläpä nelivetoversio. Kelit olivat toki liukkaat (ja alla kitkarenkaat), mutta eivät nyt kuitenkaan mitenkään älyttömän liukkaat. Ehkä sellaista tietynlaista vakautta olisi saanut olla enemmän tuntumassa, kun kyse on kuitenkin tämän kokoluokan autosta. Emme nyt toki puhu mistään jättiläisestä, mutta SUV-mallista kuitenkin. Tämänkin voi kuitenkin antaa anteeksi, koska yleistuntuma ajamisen osalta on niin vahvasti plussan puolella. Enyaq on heti Ford Explorerin jälkeen varmasti omia suosikkejani niistä sähköautoista, joita olen tähän mennessä päässyt ajamaan (siis suosikkejani nimenomaan sen ajotuntuman osalta).

Tehon puutteeseenkaan Enyaq ei kaadu, sillä koeajamastani yksilöstä löytyy yhteensä 286 hevosvoimaa. Nuo samat 286 hevosvoimaa löytyvät itse asiassa kaikista 85-malleista, ainoastaan 60-malleissa tehoa on vähemmän (niissä sitä on 201 hevosvoimaa). Kiihtyvyyslukemat kiinnostavat meitä aina ja nollasta sataseen nelivetoinen Enyaq ennättää parhaimmillaan vain 6,6 sekunnissa. Ei edellä mainituilla luvuilla nyt ehkä vielä Teslojen vastaavia hätyytellä, mutta kyllä tuollaisella tehomäärällä ja kiihtyvyydellä arkiliikenteessä pärjää vallan mainiosti. Ohittaminen onnistuu vaivattomasti ja moottoritiellekin liittyy varsin kivuttomasti.

Istuintila on asia mikä kiinnostaa aina itseni kaltaista isokoipista kuljettajaa ja Enyaqista sitä löytyy oikein mukavasti. Ajoasennon osalta ei tarvitse tehdä minkäänlaisia kompromisseja, eli tshekkiläiset ovat hienosti ottaneet huomioon isompikokoiset kaverit (ja näinhän on toki ollut Skodissa jo pitkään). Takanakin on melko väljät tilat ja ei Enyaq ole yhtään hullumpi vaihtoehto esimerkiksi perheen pidempiä mökkireissuja ajatellen. Istumaan mahtuu helposti viiden hengen perhe ja tavaratilaakin löytyy Coupé-versiosta lähes 600 litran edestä (tarkalleen ottaen 570 litraa, eli vain 15 litraa vähemmän kuin tavallisesta Enyaqista).

Jos nyt kurkataan nopeasti niitä Enyaqin myyntilukuja, niin näyttää kyllä siltä, että Enyaq on vahvasti matkalla koko kansan mökkiautoksi. Vuonna 2022 Enyaq oli koko Suomen myydyin täyssähköauto, vuonna 2023 toiseksi myydyin ja viime vuonnakin kolmanneksi myydyin. Toisaalta nuo luvut kertovat myös siitä, että Skodan suosio on säilynyt Suomessa vahvana.

Varustelultaan koeajamani yksilö oli SportLine Business, mikä on varsin kattava. Siinä tulee vakiona esimerkiksi sellaiset varusteet kuin (aiemmin mainitsemani) urheilualusta, urheiluistuimet edessä, kaukovaloautomatiikka, mukautuva vakionopeudensäädin, mukautuva kaista-avustin, kääntymisavustin, peruutuskamera, pysäköintiavustimet (edessä ja takana), törmäyksen väistöavustin, liikennemerkkien tunnistusjärjestelmä, avaimeton keskuslukitus ja käynnistys, sähkötoiminen takaluukku, puhelimen langaton latausmahdollisuus, panoraamalasikatto (vain Coupé-versiossa), navigointijärjestelmä, tunnelmavalaistus (etu- ja takaovissa sekä kojelaudassa), 20-tuuman kevytmetallivanteet ja paljon muuta. Ajamisen aikana ei missään vaiheessa tullut sellaista tunnetta, että jokin kovin olennainen varuste puuttuisi, mikä on aina hyvä merkki.

Entä sitten se kulutuspuoli? Yhdistetyksi kulutukseksi Skoda ilmoittaa nelivetoiselle Enyaqille 16,3 kWh / 100 km (vertailun vuoksi, viimeksi koeajamallani sähköautolla eli Nissan Ariyalla valmistajan ilmoittama lukema oli 20,4 kWh / 100 km). En tehnyt Enyaqilla varsinaista range-testiä (pahoitteluni kaikille, jotka sellaista odottivat), mutta Skoda lupaa rangeksi tälle nelivetoiselle SportLine Business -mallille yhteensä 533 kilometriä (teoriassa siis). Noutaessani auton liikkeestä akku oli käytännössä täynnä ja ajotietokone ilmoitti range-lukemaksi 440 kilometriä. Ajelin autolla viikonlopun aikana yhteensä noin 120 kilometriä ja siihen sisältyi ajamista niin maantiellä kuin kaupungissakin. Sanoisin myös, että ajamiseni oli melko maltillista, eli ei tullut esimerkiksi kovin suuria kiihdyttelyitä tehtyä. Palauttaessani auton takaisin liikkeeseen näytti ajotietokone akun jäljellä olevaksi kapasiteetiksi 55-prosenttia ja range-lukemaksi puolestaan noin 200 kilometriä. Tosin, tähän väliin on hyvä mainita, että pakkasta oli koko koeajoviikonlopun ajan noin kymmenen asteen verran. Eli en nyt luonnehtisi Enyaqin suoritusta mitenkään huonoksi, vaan pitkälti aika lailla odotetuksi. Talvipakkaset vaikuttavat sähköautoiluun, halusi sitä tai ei. Suomessa asuessa asia on vain hyväksyttävä.

Hintaa tällä kyseisellä yksilöllä on vajaat 59 tuhatta euroa, eli se on hintansa puolesta melko lailla suora kilpailija esimerkiksi aiemmin ajamilleni Ford Explorerille, Nissan Ariyalle ja Renault Scenic E-Techille. Melkein uskallan jopa sanoa, että niin suuren vaikutuksen kuin tuo Explorer aiemmin itseeni tekikin, saattaisi autokaupoilla valintani kuitenkin kääntyä Enyaqiin. Kummankaan kohdalla ei voi siltikään mennä niin sanotusti metsään, tai varmaan voi mennä, mutta valinnan suhteen ei voi siis mennä metsään. Kummassakin on omat vahvuutensa (ja heikkoutensa), mutta kokonaisuutena Enyaq vie ehkä himpun verran pidemmän korren.

Paperilla Enyaq vaikuttaa olevan pitkälti vain yksi sähköinen SUV muiden joukossa (ja valinnanvaraa alkaa tässä kategoriassa riittämään nykyisin). Se on sähköauto sellaiselta autonvalmistajalta, joka oli aikoinaan vitsien kohde ja jota vielä äskettäinkin pidettiin enemmän tai vähemmän ”budjettimerkkinä”. Mutta niin siinä vain on käynyt, että tällä hetkellä Enyaq tuntuu olevan yksi parhaimmista sähköisistä SUV-malleista mitä automarkkinat tarjoavat, ainakin omassa hintaluokassaan. Ja miksikö? Ehkä siksi, koska kaikki siinä toimii niin hyvin. Se on vähän kuin Audi, mutta ilman sitä parinkymmenen tuhannen Audi-lisää (pitkälti samoja komponentteja siinä varmasti kuitenkin käytetään, ovathan molemmat merkit osa yhtä ja samaa Volkswagen-konsernia). Enyan nimi tulee muuten irlantilaisesta nimestä Enya, mikä tarkoittaa elämänlähdettä, joten ehkä Enyaq on uusi elämänlähde koko Skodalle? Kaiken kaikkiaan minusta on erittäin hienoa, että Skoda on ottanut taas niin suuren harppauksen eteenpäin. Skodan brändi tuntuu tällä hetkellä erittäin raikkaalta ja viimeisetkin menneisyyden pölyt on pyyhitty kunnolla pois jaloista. Mikäli tshekkiläiset jatkavat kehitystyötä tällä tasolla, Volkkarista tulee kohta se ”pikkuveli”. Saksalaiset insinöörit Volkswagenin Wolfsburgin tehtaalla varmaan jo kauhistelevat, että miten ihmeessä tässä nyt näin pääsi käymään?